Krääsät ojennukseen 3/4.

Tämä säilytysidea syntyi vähän vahingossa. Kesällä löysin kirppikseltä muutaman jouluisen keksipurkin (myytiin muruineen kaikkineen) ja varmuudeksi ostin, kun puoli-ilmaiseksi sain.

Purkit näyttivät vielä vähän aikaa sitten tältä.

 

 

Iso vaaleanpunainen peltilaatikko on ostettu samalla reissulla ja se oli ilmeisesti ollut jonkun hajuveden lahjaboksi. Eipä ole enää.

Pientä putsausta ja tuunausta, ja kas, niistähän kehkeytyi ihan kelpoja säilyttimiä sekalaiselle roinalle! Kaikki ei tosin mennyt ihan suunnitelmien mukaan..

Peltipurkki.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan:

Mastonin mattamustaa pintaan. Joka puolelle, joka purkkiin. Kahden yksilön kansiin maalasin lisäksi pitsit Mastonin mattavalkoisella. Hihkaiskaahan muuten, jos tämä ikuinen sprayn suihkiminen ja pitsikuviointi alkaa maistua puulta! Mä olen vaan niin ihastunut kyseiseen toteutustapaan, että tykkään käyttää sitä vähän joka paikkaan.

Ja sitten vähän vähemmän yksinkertaisesti. Suorastaan veemäisen hankalasti ja jälkiviisaasti:

Kahteen kanteen piti vielä keksiä jotain kaunista koristetta. Ja siis jotain muuta, kuin sen rakastamani pitsikuvioinnin, ettei se vahingossakaan alkaisi tuntua liian käytetyltä! Päädyinkin kokeilemaan jotain sellaista, mitä en koskaan aiemmin ollut kokeillut, nimittäin tapetointia. Tämä meni harjoituksen piikkiin ja osoittautui sikäli hyödylliseksi kokeiluksi, että olen suunnitellut käyttäväni tuota itselleni uutta ja vaikeaa tekniikkaa erääseen huomattavan paljon suurikokoisempaan ja -töisempään kohteeseen (siitä lisää sitten joskus, jos ja kun tulee valmiiksi), jonka todellakin haluan onnistuvan. Josko olisin tästä töpeksinnästä vähän viisastunut.

Mitään liistereitä en uskaltanut kuvitellakaan käyttäväni, koska joka ainoan liisteripönikän kyljessä luki, että tapetoitavan pinnan olisi hyvä olla huokoista. Maalattu metalli on mielestäni vähän siinä rajoilla, mutta koska se tuleva isompi tapetointikohde ei tosiaankaan ole millään tavalla huokoista materiaalia, ajattelin kokeilla kontaktiliimaa, joka varmemmin pitää tapetit kiinni..

No, pitäähän se, ja vähäisellä kärsivällisyydellä puolihuolimattomasti käytettynä aiheuttaa myös melkoisen paljon sotkua ja negatiivisia tuntemuksia. Mitään ihan järkyttävän katastrofaalista ei päässyt käymään ja pahimmat mokat sain jälkikäteen korjattua siedettävemmän näköisiksi, mutta siitä huolimatta kannet näyttävät näteiltä ainoastaan kaukaa katsottuna. Pidetään nyt kuvakokokin pienempänä.

Isommissa lähikuvissa taas.. Öh, vähän vähemmän nättiä katsottavaa.

 

Sudin siis liimaa sekä kansiin että harvinaisen huolellisesti muotoon leikattuihin tapetinpaloihin. Kuten liimapurkki ohjeistaa, odottelin, kunnes liimapinnat tuntuivat kuivanpuoleisilta. Sitten tein huolimattomuusvirheen ja iskin tapetit ihan vinoon kansien päälle, eikä niitä siinä vaiheessa tietenkään enää siitä mihinkään liikuteltu, vaan vinkuralle jäivät ja pysyivät. Tulipa todettua kontaktiliima tehokkaaksi! Kiva. Ei muuta kuin sakset kouraan ja leikkelemään rumia, ylimenneitä tapetinreunoja.

Suihkautin tapettiräpellysten päälle pari kerrosta mattapintaista spraylakkaa siltä varalta, jos ne joskus sattuvat likaantumaan ja kaipaamaan kosteaa rättiä. Kai ne kelpaavat, mutta kovin lähelle ei pidä mennä tuijottamaan.

Onpahan näiden ansiosta taas vähän vähemmän krääsää lojumassa pitkin pöytiä!

Halutessasi voit katsoa myös muut helpot ja halvat säilytysratkaisut.
Ne löytyvät täältä (1/4), täältä (2/4) ja täältä (4/4)!

 

Hyvää torstaita ja aurinkoista loppuviikkoa!