31.8.2013

Elokuun ylläreitä.

Alkukesästä ehdin harmitella sitä, kuinka esimerkiksi ihanaiset lupiinini eivät tänä vuonna kukkineetkaan. Väärässä olin, yllättäen. Suorastaan ihmeellinen yllättäjä on tämä vaaleanpunainen kaunotar, joka on kylvetty kesä-heinäkuun vaihteessa ja nyt jo kukkii! Valkoinen taas on viime syksyn kylvöistä. Vaikka kuinka olisi rikka ja karkulainen, on lupiini aivan ehdottomasti lempikukkieni top-vitosessa, ihan siellä kärkisijoilla ellei peräti ykkösenä.


 

 
 
Toinen ihana elokuinen yllätys oli harvinaislaatuinen arpaonneni. Yleensä en voita missään mitään, mutta täällä blogimaailmassa mulla on käynyt tsägä jo kolmesti! Tämän sydämellisen setin voitin MehtäPirtin arvonnasta. Kaunis tiskiliina on mehtäemännän itse neuloma. Tuikkukipot ovat päässeet jo käyttöönkin ja liitutaululle keksin heti ainakin sata mahdollista paikkaa. Vielä pitäisi osata valita niistä se paras.
 



Neulominen on sellainen taito, jota arvostan suuresti. Erityisesti siksi, että itse en osaa edes pitää puikkoja kädessä.
Siis katsokaa nyt tätä, miten hieno! Eihän tällä vaan V O I mitään ketsuppitahroja ja kahviläikkiä pyyhkiä!

Kiitos mehtäemännälle vielä tätäkin kautta!


 
 
Mukavaa elokuun viimeistä ja kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Ja alkavaa syksyä?!

27.8.2013

Sadonkorjuun aika!

Mä taidan tykätä tästä loppukesästä.
Mulla on aika monta aika hyvää (herkullista) syytä siihen.
 
Satoa on saatu niin paljon, että on voinut vähän lahjoitellakin,
joten loppukesä saattaa olla sukulaistenkin mieleen.
 
Vai mitäs tuumaatte?





 
 
 
 
Tässä vielä käpälää kurkun vieressä, mittasuhdemielessä.
 


 
Ja oman maan avomaankurkku on sitten ihan tautisen maukasta!
Parhaimmillaan kourakaupalla viipaleina nautittuna.
 
N A M !
 
Jos jollakulla mielenkiinto heräsi, kurkku on lajikkeeltaan 'Marketmore'.
Kasvaa käytännössä aivan itsestään ja varmaan parvekkeellakin.
Esimerkiksi täältä löytyy.


 
 
Kurkkusadonkorjuun lisäksi palstalta on nostettu kaikki porkkanat ja perunat.
Osa on jo syötykin.
 
Erityisesti potut saavat kehuja.
Idätin keväällä kaupan ruokaperunoita ja lykkäsin niistä 12 maahan.
Niistä tuli iso kassillinen monenkokoisia,
oikein täydellisen näköisiä ja makuisia, siloposkisia ihanuuksia.


 

 
 
Myös herukkapuskat ja hernepenkki on tyhjennetty.
Neiti on ihan oma-aloitteisesti napostellut pikkuherkut parempiin suihin.
 
Niinku näin.
 



Mukavaa tiistaita kaikille ja satoisaa korjuuta teille hyötytarhureille!

24.8.2013

Elämäni ensimmäinen viirinauha.

Olin jo piiiiitkään tuuminut viirinauhan ompelemista ja ajatuksen tasolle se työstäminen aina jäikin, kunnes sain lopullisen inspiraatiopotkun Ehtoisan emännän hienosta tekeleestä. Nauhani valmistui ja pääsi paikalleen oikeasti jo viime kuun puolella. Mutku ei oo ehtiny, kun tässä on ollu kaikenlaista (seliseli höpöhöpö). Tämä on siis rästipostaus!




Viirinauha tuli tytsyn tulevaan huoneeseen ja se on jälleen tehty pieneksi käyneistä vaatteista sekä sekalaisista puuvillakangastilkuista, joita käytin viirien taustapuolille.

Nauha on osa ratkaisua, jonka jouduin keksimään ongelmaan, jonka aiheutti lasitiiliseinän päällä oleva loisteputkilamppu. Lamppu oli muutenkin vähän törö ja varsinkin syystä että siinä ei ole koskaan (?) ollutkaan sitä sellaista kupua.




Olisin pitänyt itseäni hieman tylsänä ja mielikuvitusköyhänä, jos olisin vain ostanut lampulle kuvun, ja siksi päädyinkin viritelmään, joka koostuu liimapuuhyllyistä, tangosta, laskos- ja kappaverhoista sekä viirinauhasta. Tulikin kaksi kärpästä yhdellä iskulla - samalla saatiin säilytystilaa!






 
 


Laskosverhohan ei sinällään ollut pakollinen, mutta ihan hyödyllinen juttu kuitenkin. Lasitiiliseinän toisella puolella kun on keittiö, jossa lähes poikkeuksetta palaa lamppu iltamyöhään. Nyt se ei niin häikäise ja häiritse pienen ihmisen unta.

Vaikka ekaa kertaa viirejä tein ja ilman mitään ohjeita, niin helppoja kyllä olivat. Varmaan siksikin ovat niin kovin suosittuja. Ja näitähän voi tehdä vaikka minkälaisia! Eikä muuten jää viimeiseksi tämä ensimmäinen, oli sen verran kivaa ja melko nopeaakin puuhaa!






Hyllyjen maalaaminen sen sijaan oli erittäinkin ongelmallista. Hyvät ihmiset, jos maalipurkin kyljessä lukee, että ei saa jäätyä, se todellakin tarkoittaa sitä..




Myös vaatekaapin päälle laitettiin verhotanko, johon ompelin samanlaisen oranssin kapan.

Joku sisustussääntö nääs joskus kertoi, että pitäis olla yhtenäinen tyyli ja itseään toistavia elementtejä ja täytyis tajuta käyttää toisiinsa sointuvia värejä ja kuvioita. Tai jotain muuta tosi tärkeää ja oikeaoppista. Kai.


 



Oli miten oli, mukavaa loppukesäistä viikonloppua teille!

16.8.2013

Öttiäisiä.

Ensimmäinen työviikko takana ja hengissä ollaan edelleen. Hyvin väsyneinä tosin. Olo on sellainen - kuten mieheni asian ilmaisisi - takki tyhjä. Siksipä nyt tuleekin kuvapainotteista tavaraa, erinäisiä ötököitä nimittäin. Niitä on mukavaa tutkiskella kukkien ihastelun ohessa ja kovin kuvauksellisiakin usein ovat.


 

 

 

 
 
 

 

 





 

 
 
Kivaa ja rentouttavaa viikonloppua teille, ihanat ihmiset! Mä jatkelen täällä tätä möllöttelyä eli palautumista.

11.8.2013

Uusi arki.

Huomisesta alkaen täällä totutellaan ja opetellaan täysin uudenlaiseen päivärytmiin, kun lähden pitkähkön kotimammailun jälkeen taas töihin. Vieläpä aivan uusiin töihin. Ensin vuorotellaan jonkin aikaa kotivanhempina, mies tekee aamuhukit ja minä illat, kunnes jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa tyttö lähtee tutustumaan uuteen arkeensa päiväkodissa.

Eli runsain mitoin on uutta arkea tiedossa, hui.. Jänskättää!

Olen ihan hädässä koittanut keksiä kaikkea kivaa yhteistä tekemistä. Vaikka sitten pientä, hassua ja yksinkertaista. Tärkeintä on, että tehdään ja viihdytään yhdessä.


 

 

 
 
 
 
 
 
Mulla on todella ärsyttävä tapa kehitellä stressiä asiasta kuin asiasta, vaikka eihän se olo jännittämällä muuta kuin pahene. Pitäisikin ottaa mallia tästä äärimmäisen rennosta hetkessä elämisen mestarista, joka ei liikoja murehdi.
 
Hänellä on chillaamisen jaloakin jalompi taito enemmän kuin hallussa!
 



Pahoitteluni jo etukäteen, jos ja kun uusi arkeni vaikuttaa postaus- ja / tai kommentointitiheyteen.
Mennee hetki tilanteeseen sopeutumisessa. Ja miettiessä, että mistä sitä omaa aikaa nyt repisi.

Kaikkea ihanaa alkavaan viikkoon!

9.8.2013

Kukka kuin perhonen.

Olen muistaakseni muutamaankin otteeseen kertonut, että suosin sellaisia 'kylvä ja odota' -sorttisia kesäkukkia. Erityisen ihastunut olen silkkikukkiin eli clarkioihin. Olen todennut niiden olevan paitsi erittäin kauniita, myös älyttömän helppoja, riemastuttavan tehokkaasti itsekseen kylväytyviä (tykkää ken tykkää) ja ilahduttavan pitkäikäisiä leikkoinakin.

Kukinta kestää mukavan kauan, varsinkin jos kylvää - tai siis antaa kylväytyä - erissä. Viime syksynä omin avuin kylväytyneet aloittivat kukinnan heinäkuun alussa, kun taas keväällä kylvämistäni suuri osa on edelleen nuppuvaiheessa, joten kukkasista saadaan nauttia vielä hyvä tovi!

Tänä vuonna mulla on kolmenlaista silkkikukkaa. On sitä keväällä 2011 kylvettyä ja siementämällä "monivuotiseksi" jäänyttä matalaa kaveria, jonka tarkempaa nimeä en ole pistänyt muistiin. Liekö joku kääpiö- tai pikkusilkkikukka, koska aivan saman näköinen, mutta korkeampi tyyppi on isosilkkikukka. Sitäkin mulla on.

Ja sitten on vielä tätä, komeasilkkikukkaa, jolla ehdottomasti toivon olevan taipumuksia kylväytyä kasvupaikalleen. Hän se vasta pitkään kukkiikin, kun suloisen perhosmaisia kukkasia avautuu pari kerrallaan koko varren pituudelle.

Sanalla sanoen I H A N A !


 





 
 


 
 
 
 
Oikein suloista viikonloppua kaikille!
 
Ps. Vieläkö joku uskoo, jos mä väitän, etten todellakaan tykkäile pinkeistä ja vaaleanpunaisista?