Pitsikiviä.

Ostin muutaman pullon spraymaalia pitkästä aikaa. Teki mieli kokeilla kivaa ideaa, joka tarttui matkaani täältä. Lopputulos on enemmän kuin mieleinen, aika ihaniahan näistä tuli!

 

 

 

 

 

 

Parasta on ehkä se, että tämä on helppoa, hauskaa ja halpaa.

Tarvittiin vain kiviä, sprayta ja erilaisia (mielellään suurisilmäisiä) pitsejä. Pitsi kiven päälle ja suihkis, siinä se.

Isoimmat kivet maalailin niillä sijoillaan, pienempiä keräilin useamman vierekkäin ja maalasin yhdellä kertaa. Jokusen vanhan betonilaatankin suhautin siinä ohessa. Niistä tulee luultavasti polku jollekin istutusalueelle.

Oikein hyvää keskiviikkoa ja alkavaa elokuuta teille!

Pilttipurkkimaljakot.

Olen säästellyt melkoisen määrän neidin välipalapurkkeja. Miten mahtavan monipuolisia purkkeja ovatkaan!
Ja nättejäkin, jos vähän koristelee.

Näistä liotin etiketit pois, liimasin tilalle kirjansivuriekaleita ja paperiset numerolaput, suihkautin kerroksen mattaa spraylakkaa päälle ja sidoin juuttinarulla kahdeksi kolmen purnukan ryhmäksi. Nyt ne roikkuvat keittiön ikkunanpielissä ja toimivat kivoina maljakkoterttuina viimeisille hyvännäköisille tulppaaneille ja muutamalle vuohenputkihörhelölle.

Saatoinpa muuten inspiroitua Geraniumin kauniista juhlakukista, joita lasipulloineen roikkui syreenipensaan oksilla. Muitakin upeita koristeita oli juhlia varten tehty, kannattaa käydä vilkaisemassa jollei ole vielä käynyt!

 

 

 

 

 

 

Aurinkoista tiistaita teille!

Ryhmä rouhea.

Sisäänkäynnin siistiminen jatkuu.

 

 

 

 

Trukkilavoista ovat toinen toistaan kekseliäämmät ihmiset väsänneet vaikka mitä. Monissa blogeissa voi törmätä erilaisiin lavatuunauksiin (edelleen, vaikka tämä jo hieman vanha juttu onkin olevinaan), siksi en itseäni voi ideasta kehaista.

 

Joka tapauksessa, minä(kin) tein lavasta pöydän. Aloitin jo joskus viime kesän lopulla,

joten harvinaisen kärsivällinen olen ollut. Siitä vähän kehaisen.

 

Ensin sudin lavan käsittelemättömään pintaan "kulumaa" eli mustaa maalia.

Myös päätyihin ja sivuille, vaikka alla oleva kuva väittää toista.

 

 

Maalin kuivuttua hioin pinnan kevyesti ja valttasin pariin kertaan joka puolelta.

 

 

Alkuperäisissä suunnitelmissani pöydässä olisi ollut metalliset jalat,

mutta erinäisistä syistä johtuen en kuitenkaan voinut niitä käyttää.

Muutos suunnitelmiin siis ja toteuttamaan.

 

Käy se näinkin.

 

 

 

Ruuvailin jalat paikalleen ja sahasin pari laudanpätkää sopivaan mittaan. Laudat tulivat siis "poikkituiksi" päätyihin pitämään jalat ja lavan varmemmin kasassa. Ennen tukien kiinnitystä valttasin sekä ne että jalat.



 

 

Valtti ja musta maali loppuivat tietysti kesken, joten tuet ja jalat saivat toistaiseksi ylleen vain yhdet valttikerrokset. Tänään tai huomenna saanevat vielä toiset.

Patiollekin voisi antaa valttitekohengitystä.

 

Siihen saakka tämä on hyvä näin.

 

 

 

Käsittelin myös pari vanhaa klaffituolia ja oman tontin männyistä pätkityt pöllit.

Nythän ne ovat melkein kuin samaa sarjaa!

 

 

 

 Loppuun vielä viime syksyyn asti tehtävässä palvellut, vähän vähemmän kiva,
aina tuulessa lennellyt ja erittäin kulahtanut muoviryhmä.

 

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Nahkamattosohva.

Olin jo ainakin kolme vuotta kaihoisasti katsellut kaupoissa ja viime aikoina myös parissa blogissa näkyneitä, ihania nahkaräsymattoja. Millään en vaan raaskinut sellaisia ostaa, kun olivat aina vastaan tullessaan niin hinnakkaita. Vaikka onkin toki ymmärrettävää ja aiheellista, että nahka on arvokasta. Jokin aika sitten satuin kuitenkin Elloksen outlet-osastolta löytämään kauan haluamiani matto-ihanuuksia sellaiseen hintaan, että ostinkin heti kaksi.

 

 

Ne tulivat todella tarpeeseen - suojelemaan keinonahkaista sohvaa kissan kynsiltä.

 

 

Sohva ennen.



Kissan oma paikkahan on ollut taljan päällä, mutta meillä on ollut aina välillä vähän erimielisyyksiä asiasta.

Uudet matot olivat juuri täydellisen kokoiset peittämään sohvan kaikki istuinpinnat ja ne myös pysyvät hyvin paikoillaan. Ja tietysti näyttävät ihan älyttömän hyvältä! Osa kuteista on himmeästi hohtavia metallisävyjä.

Mahtava idea räsymatoista sohvanpäällisinä löytyi jostain blogista, en vaan muista mistä. Kiitos kuitenkin, kenen tämä idea ikinä olikaan! Pelastit meidän sohvan!

Sohva jälkeen.


Mulla ei ole tapana vaihdella tekstiilejä tai muuta vuodenaikojen mukaan, mutta punaiset tyynyt alkoivat tuntua jotenkin jouluisilta tai vähintäänkin ihan väärän tyylisiltä sohvan uuteen ulkoasuun. Teinkin sitten pari uutta tyynynpäällistä (kangas ikealaista), jotka ainakin omasta mielestäni sopivat kokonaisuuteen kivasti.

Eikä haittaa enää ollenkaan, vaikka kissa joskus eksyisikin omalta paikaltaan. Ai että mä tykkään!

Hyvää ja keväistä torstaita kaikille!

Kymmenen kaaoksen kesyttäjää.

Nämä kesyttäjät eivät valitettavasti yhtään helpota sitä keittiön vihreää kaaosta, mutta oman askartelunurkkaukseni ikuista sotkua sitäkin enemmän. Väsäilin erilaisia säilytysbokseja sekalaiselle pikkutilpehöörille, jota todellakin riittää. Mikä parasta, sain hyödynnettyä osaan bokseista sellaista kertaalleen käytettyä materiaalia, jonka tavallisesti luokittelen ihan vaan roskaksi! Taas osaa katsella tiettyjä juttuja hieman uudella tavalla!

 

Tässäpä näitä siis, vähän sekavassa järjestyksessä tosin..



 

 

Konvehtirasioista tulikin ihan mahtavan hyviä krääsälaatikoita. Yllättävän työläitä tuunattavia kyllä olivat, rasiat on käsitelty jollain tavalla joka pinnalta ja niitä pintoja löytyikin sitten liian monelta kantilta. On maalia, tapettia, sivuja vanhasta kirjasta, lisää maalia, washi-teippiä.. Pari lootaa jäikin vielä jemmaan, mutta en tiedä, haluanko ihan heti kohdata sitä vaivan määrää tai uudistaa niitä ainakaan näin perusteellisesti.

Vinkkinä täytyy vielä sanoa, että nämä voisivat toimia lahja- tai korurasioinakin.

 

 

Nurkkauksessani seikkailee pikkutavaran lisäksi karmea määrä erilaisia paperilappusia. Löytyy muistilistaa, kuittia, korttia, valokuvaa, tapetinpalaa ja vaikka mitä muuta. Tai siis pitäisi löytyä. Saattaa löytyä, jos hyvin käy. Löytyy jos ja kun löytyy. "Kyllä se täällä jossain on!"

 

Lappuset ovat aina hukassa kaiken muun alla tai muuten vaan niin totaalisen väärässä paikassa. Se ei ole yhtään kivaa.

 

Ykkösen ja kakkosen eli lehti-/paperikoteloiden idean bongasin muistaakseni Tee-se-itse-naisen sisustusblogista. Siellä on muuten tosi paljon muitakin kekseliäitä ideoita ja hienoja toteutuksia, kannattaa tutustua!

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan tapahtui näin: leikkasin mysli- ja suodatinpussipaketeista yläosat viistoiksi ja päällystin kotelot kirjan sivuilla. Teippiä reunaan ja siinä se. Seiskasta ei ole ennen -kuvaa, mutta se on vähän tukevampi pahvilaatikko, jonka sisuksen maalasin ja ulkopuolen päällystin samaisilla sivuilla.

Boksit 3-6 löysin joulun jälkeen alennuksesta, eli kai ne on oikeasti tarkoitettu lahjarasioiksi, mutta kelpaavat varsin hyvin muuhunkin käyttöön. Ne eivät tarvinneet muuta kuin numerolaput. Numerointi tuo mukavaa järjestelmällisyyttä ja järkevyyttä säilytykseen, ja helpottaa ainakin minua muistamaan tavaroiden paikat paremmin.

Voisi varmaan luulla, että nyt on siisti nurkkaus. Hahah, just! Ihan törkeän hävytöntä huijaustahan tämä on.

Työpöydän alus pursuilee kankaita, jotka odottavat ompelua, mutta en pääse ompelukoneelle, koska pöydällä on esimerkiksi keinutuoli. Tuoli on ollut hiomista vaille valmiina pari päivää ja mainitsen tämän nyt ihan siksi, että loisin itselleni pienen paineen hoitaa homman alta pois. Miksi ihmeessä se on niin usein niin hankalaa?

LÄHIAIKOINA TULEE SIIS JUTTUA KEINUTUOLISTA! Karjaiskaa mulle, jos ei ala kuulua.

Ihanaa torstain jatkoa kaikille!

Lautataulut.

Tavallisesti tähän aikaan vuodesta pitäisi kai somistaa ja sisustaa kotia jouluun.

Vaikka mielestäni onkin ihanaa katsella koteja, joissa näin tehdään, en voi väittää olevani mikään jouluihminen. Kenties siksikin meillä koristellaan kotia vähän vähemmän jouluisesti. Voisi jopa sanoa, että nämä taulut ovat aika kesäisiä.

Litografia-tyyliset perhos- ja korentokuvat latasin joskus aikaa sitten netistä (esimerkiksi butterfly lithography -haulla googletellen löytyy) ja tulostin tavalliselle paperille. Idea reunojen polttamisesta muistui mieleeni Mäntylässä tuunatusta lautasesta, jossa oli muuten perhosiakin. Vanhensin paperia vielä kahvilla sotkien.

Kävin pelastamassa takapihan polttopuukasasta lumen alta laudanpätkiä, joiden olettaisin olevan jämämateriaalia omasta talosta. Sulattelin laudat, pesin ne ja annoin kuivua kunnolla. En hionut, maalannut tai muutenkaan käsitellyt niitä mitenkään, koska ne olivat mielestäni kauniit juuri tuollaisina kulahtaneen valkoisina.

Tässä vaiheessa huomasin, että kannattaisi ihan oikeasti edes joskus vähän suunnitella ja mittailla ennen kuin tekee. Melkein kaikista kuvista jouduin leikkelemään irti ne hartaudella poltetut reunat, koska laudan leveys loppui kesken..

Liimasin paperit lautoihin erikeeper-vesi-seoksella, jota sudin yhdet kerrokset puuhun ja paperin taustapuolelle, sekä lopuksi vielä pari kerrosta paperin päälle.

Alunperin ajatuksena oli kiinnittää taulut seinälle, mutta sitten hoksasin sommitella niitä keittiöön lipaston ja hyllyn päälle ja siihenhän ne jäivätkin seinää vasten nojailemaan.

En oikein tiedä, onko tämä väliaikainen vai lopullinen paikka. Tosin väliaikaispaikoistahan tulee usein ihan vahingossa niitä lopullisia.

 

 

 

 

 

Enköhän mä kuitenkin vielä jossain vaiheessa sorru jotain joulukukkia ostamaan. Ja ehkä myös valoja? Kuusikin olisi kieltämättä ihan kiva! Siihen on parin vuoden takaisia ale-koristeitakin valmiina. Kortit on jo tehty ja kaksi rasiallista konvehteja syöty. Sata lahjaideaa aivojen nurkissa pyörimässä..

Ehkä sittenkin olen edes ihan pienesti jouluihminen?

Mukavaa keskiviikkoiltaa ja viikon jatkoa teille!