28.11.2012

Koti, sauna ja vessa.

Miten voi välillä olla niin kamalan vaikeaa joko aloittaa joku homma tai tehdä loppuun joku jo aikaa sitten aloitettu homma?

Näiden kylttien tekeminen on aloitettu vissiin joskus heinäkuussa, niitä on jatkettu jos ja kun on jaksettu ja jossain viime kuun puolella saatu valmiiksi. Sitten toiminta on taas tyssähtänyt siihen universumin hankalimpaan hommaan, eli kiinnittämiseen. Säälittävää.

Tänään tein sitten oikein urotyön ja ruuvailin viimeisenkin paikalleen. Aikaa meni ehkä minuutti. Aina ei vaan kykene..?

 
Mutta nyt on vihdoin kylttiä kotiovella:
 

 



Pihasaunan seinällä:


 

 

Ja myös vessan ovessa:




Kaikki kyltit on tehty jämälaudoista. Maalasin ne ensin spraylla ja päälle töpöttelin tekstit itse askarreltujen sablonien läpi. Yläreunoissa on pienet silmukkaruuvit, joihin kiinnitin vähän eri tyyleillä narua tai palmikoitua nauhaa. Koristeiksi laitoin erilaisia helmiä.

Tällaisia väsää oikeasti tosi nopsaan, varmasti illassa tai parissa maalien kuivumisajasta riippuen. Syytän omasta saamattomuudestani pimeyttä. Tulis vaikka sitä lunta että jaksais.

Valoa, iloa ja jaksamista loppuviikkoon!

24.11.2012

Viime hetken ihanuuksia.

Olin jo niin varma, että kaikki puutarhuroinnit on tältä vuodelta tehty. Sitten ajauduin katselemaan NetAnttilan löytönurkkaa ja löysin jotain aivan superkaunista. Otin pienen riskin ja tilasin, kun lähes ilmaiseksi sain. Koko ajan pelkäsin ja toivoin, että eihän maa vaan jäätyisi ihan vielä tai tulisi mitään hillitöntä lumimyräkkää.

Paketti saapui eilen ja nyt on sata sipulia onnistuneesti istutettu. 10 liljaa ja 90 tulppaania.

Toivottavasti nämä nousevat sitten keväällä ja kesällä ilahduttamaan istuttajaansa. Mutta miksi ihmeessä tässä välissä pitää olla joku hiton talvi?! En ala! En jaksa odottaa!


 

 



En sitten vienytkään mitään kukkia talvehtimaan appiukon halliin, vaikka jo vähän suunnittelin niin. Pelargonit ovat edelleen siellä vanhassa koirahuoneessa, ja daalian laitoin jääkaappiin. Siellä se on sopuisasti pottujen, porkkanoiden ja banaanien kanssa ruukussaan, joka on selkeyden ja helppouden vuoksi pakastepussitettu.




Päädyin tähän ratkaisuun ihan siksi, että näin voin vaivattomasti tarkkailla ainokaisen daaliani viihtymistä. Ja siksikin, että jos hiiret ovat kiinnostuneet daalioista, niin ainakaan jääkaapissamme niitä tuholaisia ei ole. Pitäisiköhän mun hankkia ensi talveksi joku pikkujääkaappi kukkia varten? Kaikenlaisia vastustamattoman ihania tulee kuitenkin taas kesällä ostettua..

Varsinainen ihanuus on myös tämä tunnustus, jonka sain äskettäin Hannalasta.




Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.
 
 
Laitan tunnustuksen eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Ehkä joku on jo kyseisen tunnustuksen joskus saanutkin, mutta nytpä saa uudestaan.
 
Paljon kiitoksia hannalle siis! Kiitoskukkia mulla ei sattumoisin vuodenajasta johtuen nyt ole, mutta toivottavasti kiitosvärinokkonen keittiön ikkunalaudalta kaikessa räiskyvyydessään ajaa saman asian. Kas tässä.

LISÄYS 25.11.
Kivana yllätyksenä sain samaisen tunnustuksen myös Kujeita ryytimaalla -blogista. Kiitokset sinnekin!
 


 
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

21.11.2012

Sittenkin hyödyllinen.


Niinhän siinä sitten tietysti kävi, että äskettäin löydetyistä aarteista ensimmäisenä uuden käyttötarkoituksen sai rappuralli, jonka potentiaalia alkuun epäilin. Ajatus tuli eräänä aamuna ihan yhtäkkiä ja iltaan mennessä etuoven vieressä olikin jo tällainen viritelmä valmiina.


 



Ralli otti puupökkelöistä jalat alleen ja harjojen paikalle löysin omista aarrekätköistäni täydellisesti mitoitetun rottinkikorin, joka on unohtunut parina talvena ulos ja harmaantunut kivasti. Korin sisällä on muoviruukku, johon laitoin aiemmin syksyllä tekemäni "havuistutuksen" tölkkeineen kaikkineen ja lisäilin vielä hieman oksia.




Myös pari emaliastiaa pääsi käyttöön. Sangon iskin rallipenkin toiseen päätyyn ja somistin vähän massiivisemman kokoisella havupuskalla. Vati toimii alustana lasilyhdyille, jotka ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan pestyjä, nauhoin ja naruin koristeltuja suolakurkkupurkkeja.




 



Tuosta tuolista mä en vieläkään päässyt eroon. Se on seisoskellut samassa paikassa kohta kaksi vuotta kesät talvet, enkä raaski heivata sitä poiskaan, kun se on edelleen ihan istumakunnossa. Sitä paitsi kuningas kissa on tainnut omia sen valtaistuimekseen! Siinä on hyvä pönöttää ja tarkkailla kuvitteellisen valtakuntansa tapahtumia.






Hyvää tätä päivää kaikille! Onneksi marraskuu on pian ohi!

18.11.2012

Salavaverhot.

Innostuin niin kovasti ideasta punoa pajua matoksi, että päätin kokeilla sitä erääseen isoon kohteeseen. Sellaiseen, joka kärsi vakavasta salavanpuutteesta.
 

 
 
Tähän.
 
 
 
 
Tuulikaapin ja eteisen välisessä ovessa ei jostain syystä ole ikinä ollut ikkunaa. Ristikko siinä jo oli, mutta sen söi koira. En jaksanut odotella, että tekeeköhän joku joskus asialle jotain, vaan pistin tapahtumaan.


 
 
Kiinnitin koukkuruuvit sopiviin kohtiin aukon yläpuolelle ja mallailin ensimmäisen salavanoksan paikalleen koukkujen varaan. Käytin solmimisessa satiininauhaa, koska siihen saa tosi tiukat ja pitävät solmut. En mitannut, paljonko nauhaa tarkalleen meni, mutta millään parin metrin pätkällä ei todellakaan pärjää.

Sitten se maailman tylsin ja pitkästyttävin vaihe: keppi, solmut, keppi, tuplasolmut, keppi, solmut, keppi.. Laitoin oksat siten, että paksumpi pää on vuoroin oikealla ja vasemmalla, jolloin lopputulos on tasaisempi.




Aukon alapuolelle kiinnitin pienet silmukkaruuvit, joihin lopuksi vedin ylijääneet nauhanpäät tiukalle rusetille. Verhot saa otettua helposti poiskin, jos niin täytyy joskus tehdä.


 
 
Tässä vaiheessa kokonaisuus näytti tältä.
Ihan kiva.
 

 
 
Paitsi tuulikaapin puolelta.
 
 


Toisen verhon kanssa laiskotutti jo niin paljon, että laitoin tuplasolmuja vain noin joka kymmenenteen väliin. Hyvin pysyy ja hyvältä näyttää! Kummasti vaan kapenee tuo nauhojen väli ja lyhenee oksien pituus alaspäin mennessä. Olkoon, ei jaksa säätää.


 
 
Onneksi olen lopputulokseen tyytyväinen. Homma oli tosiaan sen verran tympeää, että kyllä harmittaisi jos ei tykkäisi. Toivottavasti en ihan heti keksi mitään salavaverhoa vaativaa.
 
 
 
 
 


  
Yksi pikku juttu vielä häiritsee. Senkin söi koira.
Pitäisköhän sille tehdä jotain?
 
 
 
 
 Ihanaa sunnuntaita kaikille ja iloa alkavaan viikkoon!
 

16.11.2012

Kuuden kuvan haaste.

Susanna Ihan pihalla ja välillä sisällä -blogista heitti tänne haasteen. Ihana haaste onkin, juuri sopivan piristävä marraskuun ankeaan harmauteen! Säännöt kuuluvat näin:

Haasteessa on tarkoitus valita kuusi viime kesäistä kuvaa, aihe on täysin vapaa, kunhan vain kuvat ovat viime kesältä. Esimerkiksi suosikkikasveista, kesän projekteista, onnistumisen ilosta, reissuista tai mistä tahansa kesäisistä kuvista koostuu tämä haaste.


 

 

 

 

 

 
 
Laitan haasteen eteenpäin seuraaviin blogeihin:


14.11.2012

Pöpeliköstä pelastetut.

Eilen iski joku omituinen hulluuskohtaus. Aurinko paisteli, maa oli sula, ilma kirpeä ja kevyt, tyttö sopivasti nukahtanut vaunuihinsa ja äiti juonut liikaa kahvia. Ajattelin, että oli ihan täydellinen hetki lähteä tyhjentämään yhtä niistä monista kivi-apajista, jotka syyskuussa penkkejä puuhastellessani löysin. Helpompaahan se on etsiä murikat ja nakata pihan puolelle nyt, kun kaikki mikä on keväästä syksyyn korkeaa ja vihreää, on painunut ruskeana maahan. On sitten reunuskiviä valmiina, kun penkinperustusinspis taas tulee.

Noh, sain mä vähän niitä kiviäkin, mutta jotain ihan järjettömän paljon hienompaakin löytyi. Jotain niin hienoa, että sinne jäivät loput kivet. Äkkiä kotiin, turvakengät jalkaan, paksut hanskat käteen ja takaisin pöpelikköön penkomaan. Oli muuten kohtalaisen kannattava hulluuskohtaus, vai mitäs sanotte?




 
 
 


 
Oli risaa hellan luukkua, ehjää emaliastiaa, pannua ja kattilaa (kukkaruukuiksi!), iso tynnyri/saavi, rappuralli (mitä mä silläkin teen?) ja kottikärryt.

Viimeksi mainittu aarre olikin aika hankala saada pois sieltä metsiköstä. Ensinnäkin kärryt olivat jo niin maastoutuneet, että vain toinen kahvoista näkyi, eikä tuo nyt niin kovin keponen ollut työntääkään. Onneksi matka oli lyhyt, kärryt nimittäin olivat välillä sylissäkin..

Eikä siinä vielä kaikki! Näitä en ihan tunnista, enkä ehtinyt vielä googletellakaan, joten jos joku tietää paremmin, niin voi ystävällisesti valaista minuakin. Kiitos!

Luulisin, että rinkulat ja "reikälevy" kuuluvat yhteen sen hellan luukun kanssa. Hellan kansilevy? Tonkkaa ja hinkkiä mulla jo onkin, mutta mikä tämä pönikkä on nimeltään? En ole ennen tällaista nähnytkään. Myös tuo jonkinlaisen työkalun terä-osa on vieras, vaikka toisaalta kuitenkin niin tutun oloinen.

Toivottavasti joku siellä osaa kertoa näistä vähän enemmän!


 



Sitten se hyvä kysymys: minne ihmeeseen laitan kaiken tämän?!