Turhaan tehdyt.

Sain äskettäin käsiini jätesäkillisen vanhaa matonkudetta. Säkki oli ollut likimain säiden armoilla varmasti ainakin niin kauan kuin minä olen elänyt, luultavasti pidempäänkin. Siihen nähden suurin osa kuteesta oli uskomattoman hyvässä kunnossa ja pari kerää pääsikin jo virkkuukoukulle.

Tein kaksi koria pikapika-hätähätä-ratkaisuksi pieneen ongelmaan, jonka aiheuttivat miehen tavarat. Mies tuskin piti ongelmaa ongelmana, mutta minua ärsytti suunnattoman paljon se, että hän tyhjensi aina taskunsa suoraan keittiön "baaritiskille". Siis pitkin työskentelytasoa, jota keittiössämme muutenkin on ihan tarpeeksi vähän.

Korit ovat todennäköisesti vain väliaikainen ratkaisu, ne eivät mielestäni oikein istu paikalleen. Sitä paitsi ne osoittautuivat jokseenkin turhiksi: mies ei tainnut pitää hienotunteisesta vihjauksesta ja pyynnöstä laittaa tavarat siistimmin, vaan jättää taskujen sisällön edelleen suoraan tasolle.

Päätin kuitenkin esitellä korit pikapika-hätähätäisesti, koska olivat ne tarpeelliset tai eivät, niin ainakin ne onnistuivat hyvin. Niissä on piparkakkureunat ja kaikki!

 

 

Asiasta viidenteen. Ulkona on tosi kaunista ja kuvauksellista nyt, kun maassa on muutaman sentin valkoinen kerros ja pakkasta jokunen aste. Ja kun siihen valkeuteen ja kylmyyteen ei vielä ole kyllästynyt! Tein eilen pienen pihakierroksen heti aamusta ja nappasin oikein sokerisen näköisiä kuvia. Kissa tuli kaverikseni ja tottunein elkein istutti itsensä kukkapenkkiin. Röyhkimys!

 

 

 

 



Hyvää viikonloppua kaikille!

Pöljää hommaa ja toinen kori.

Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin halutessaan kotipihastaan jotain sellaista, mitä puutarhaksikin kutsutaan. Tämä tässä on kuihtunut vuorenkilven kukkavana. Se on peräisin samasta vanhasta ja hoitamattomasta penkistä, kuin se eräs mysteerikasvi, jonka sitten itse onnistuin rankan googlettelun jälkeen tunnistamaan mooseksenpalavapensaaksi.

Nappasin vanan alkusyksystä talteen etsiäkseni siemenkotia kuivuneista kukista. No, löytyihän niitä, kun tarpeeksi pitkään ja hartaasti murenteli. Tai ainakin olettaisin, että alla olevassa kuvassa on kota ja sen sisuksista hypänneet minimini-nöppäleet siemeniä.

Siemenkota on alle puolisenttinen ja itse siemenet hyvä jos puolimillisiä. Esimerkiksi akileijansiemenet tuntuvat jättiläismäisiltä näihin verrattuna! Syvästi ihmettelen, että sain näistä näinkin tarkan kuvan käyttämälläni vanhalla peruspokkarilla.

Oli sitten hieman haastavaa saada siemenet kerättyä. Tämän tarkemmin ja siistimmin en edes yrittänyt seuloa. Pussin sisällöstä arviolta 99,9 % on silkkaa roskaa, mutta minkäs teet. Osan siemenkodista kävin murentamassa suoraan kukkapenkkiin, vaikka kevätkylvöä suositellaan. Pussin sisällön ripottelen sitten alkukeväästä jonnekin, roskineen kaikkineen.

Vuorenkilven siemenistä kasvattaminen on ilmeisesti joka tapauksessa hyvin epävarmaa ja tulos "epätasainen", mutta pakkohan se on kokeilla, vaikka testi äkkiseltään vaikuttaisi olevan tuomittu epäonnistumaan. Toivotaan kuitenkin parasta!

Vähän fiksumpana hommana sain valmiiksi toisen kudekorin. Siitä ei tullutkaan lelukoria, vaan se säilyttelee tyynyjä, joita olen hankkinut valmiiksi tytön tulevaan huoneeseen. Bodykudetyynykori siis!

 

 

 

En koittanutkaan saada tästä samanlaista kuin ensimmäisestä korista (kärsivällisyyteni ei riitä miettimään ja laskemaan pohjaympyrän levennyksiä niin tarkasti, että saisin koreista identtiset), vaan tein reippasti eri kokoisen. Korin halkaisija on noin 40cm ja korkeus 20cm. Kahvat tässäkin yksilössä on, ja solmut nätisti näkyvissä.

Varsin nätti on myös tämä tunnustusnappi, jonka suureksi ilokseni sain Nettimartalta! Kaunis kiitos tästä, olen otettu! Jollette jo ole tutustuneet Nettimartan pihapiiriin, niin käykäähän ihmeessä visiitillä. Se on oikein nätti blogi oikein nätistä pihasta!

 

Nättiä ja leppoisaa viikon alkua teille!

 

Kuteilua!

Edellisen postauksen viimeisessä kuvassa tapahtui seuraavaa:

Oli kudetta.

 

 

Ja virkkuukoukku kokoa 8.

 

  

Oli pieni alku.

 

 

Josta tuli ympyrä, halkaisijaltaan noin 35cm.

 

Siis täh?

 

 

Aloitetaanpas ihan alusta. Jokin aika sitten vein tytön pieneksi jääneitä vaatteita kirppikselle. Pidin pöytää viikon ajan, mutta kysyntä ja tarjonta eivät jostain syystä kohdanneet ja kotiin palasi melkein yhtä iso kasa, kuin mitä oli kotoa lähtenytkin. Pöh. Sitten koitinkin jo lahjoittaa vaatteita eteenpäin, mutta kukaan tuttu ei tunnustanut odottavansa tyttölasta ja edelleenkin sain pitää jatkuvasti kasvavan satsin liian pieniä kuteita.

Kuteita? Kuteita!!

 

Jep.

 

Määrästä X vaatteita suikaloitui lopulta liki pään kokoinen kudekerä. Tuumasin, että hitot mä mitään ala säilyttelemään siltä varalta, että jos joku ehkä mahdollisesti joskus aikanaan saakin tytön ja kaipaa tälle vaatetusta. Hankkikoon muualta, tarjous meni jo. Eikä meillekään ole lisää vauvoja tulossa, ainakaan lähivuosina. Ja jos tuleekin, niin omapa on mokani, kun en säästänyt kuin ne ihanista ihanimmat!

Ja mitä siitä 35cm ympyrästä sitten tuli? Se sai noin 30cm korkeat reunat ja pääsi lelukoriksi! Bodykudelelukori lienee sopiva (vaikkakin hieman pitkä ja hankala) sana.

Onpahan kierrätetty!

 

 

 

Virkkaaminen kävi yllättävän nopeasti. Näinkin iso kori olisi ollut illassa valmis, jollen olisi tosi huono ja laiska laskeskelemaan materiaalin menekkiä. Jouduin siis suikaloimaan vielä lisää kudetta, jotta sain virkattua koriin myös kahvat ja yhdistettyä pohjan reunaan. Kahvat ovat aika kätevät: korin voi helposti kuljettaa leikkien mukana paikasta toiseen.

Jätin kaikki solmukohdat ulkopuolelle näkyviin, koska ne näyttävät omasta mielestäni kivoilta ja sopivat tuohon sateenkaariraitaisuuteen.

 

Ohje on omasta päästä ja suunnittelin tehdessäni, joten valitettavasti en juurikaan osaa antaa ohjeita korin toteutukseen. Sen verran voin vinkata, että ensin tein pohjan, laskin sen ulkoreunan silmukat ja silmukkamäärän mukaan virkkasin korin reunan "aloitusketjun" oikean mittaiseksi. Viimeisenä yhdistin osat toisiinsa. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en ole varma edes silmukoiden nimistä. Ketjusilmukka, kiinteä silmukka ja piilosilmukka kuulostavat tutuilta. Niitä mä varmaankin käytin. Sori! Mä vaan teen, vaikka en aina tiedäkään, että mitä tarkalleen!

Linkkivinkkinä vielä, ainakin täältä löytyy helppoja kuvallisia ohjeita virkkaukseen ja tavallisimpiin silmukoihin.

Neiti itse taisi hyväksyä uuden lelukorinsa. Ehkä jopa tykkäsi siitä? Kiitti mutsi, tää on kiva!
 



 

 

Kuteen leikkely oli ihan järjettömän pitkästyttävää ja puuduttavaa puuhaa, jota en kovin mielelläni heti tekisi uudelleen. Harmi vain, että virkkaaminen on melko kirjaimellisesti todella koukuttavaa. Toinen kori on jo tulossa. Tuota materiaaliakin kun tulee lisää jatkuvalla syötöllä..

 

Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia tuntemuksia yliannostuksesta, jonka tulevat virkkauspainotteiset postaukseni saattavat aiheuttaa! Kuten jo mainitsin, varsin koukuttavaa hommaa..

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!