29.5.2013

Tulppaaneja.

Silloin, kun en vielä ollut hurahtanut puutarhailuun, enkä siis edes tiennyt, kuinka valtavan paljon erilaisia, toinen toistaan ihmeellisempiä kukkasia on olemassa, kysyttäessä lempikukkaani ilmoitin sen olevan punainen ruusu.

Nykyään kysymykseen olisi erittäin hankalaa antaa vain yksi vastaus, enkä usko että entinen suosikki yltäisi top vitoseen. Ei välttämättä edes kymmenen ihanimman sekaan.

Entinen inhokkini, tulppaani, on puolestaan noussut listalla reilusti ylöspäin, sinne lemppareiden joukkoon. Tuskin ihan kymppikärkeen sekään, mutta enpä olisi vielä pari vuotta (tai edes kuukautta) sitten ajatellut, että eräänä päivänä iskee halu haalia niitä pihan täydeltä. Useissa puutarhablogeissa on ollut esillä vaikka minkälaisia tulppaani-ihanuuksia röpelöreunaisista raidallisiin, sirolinjaisista muhkean kerrottuihin, mustista valkoisiin. Minä olen lievästi kateellisena ihastellut.

Mustia 'Queen of Nighteja' on täälläkin, tai oikeastaan todella syvän violetteja. Niiden lisäksi on punaoransseja, valkoisia, pinkkejä ja vaaleanpunaisia, joiden tarkemmat nimet eivät ole tiedossani. Lohenpunaiset myytiin yhdessä violettien kanssa ja nimen 'Pink' perusteella niidenkin piti olla vaaleanpunaisia.


 

 





 
 


 

 
 


 
 
Nämä sekä aiemmin kukkineet 'Tubergen's Varietyt' ja valkoiset mysteerit ovat ensimmäiset tulppaanini koskaan. Hankin ne viime syksynä sillä ajatuksella, että täytyyhän kevääksi tulppaaneja olla, vaikkei niistä niin hirveästi tykkäisikään. Hah. Eivät muuten jää viimeisiksi. Ehdottomasti kauneimmat ovat mielestäni nuo pionimaisen suuret ja kerrotut, jotka päivällä avautuvat ihan äärimmilleen ottamaan aurinkoa.

Kukkaisaa keskiviikkoa kaikille!

25.5.2013

Lampunvarjostin x 4.

Johan tämä varjostinprojekti ehtikin hetken olla työn alla. Ajatuksen tasolla ainakin. Sivupalkissakin taisi roikkua liki vuoden. Hups. Välillä vähän kestää. Projekti ehti jossain vaiheessa jo hieman kasvaakin, kun kotiutin isosta ruotsalaisesta kolme törkyhalpaa mutta aika rumaa - tai vähintäänkin tosi tylsää - valaisinta.

Aloitetaan tympeimmistä ikealaisista, joita on siis kaksi.

Tilanne ennen, valon kanssa ja ilman:


 
 
Tilanne jälkeen:
 



Paljon parempi. Valaisimet olivat niin yksinkertaiset, että halusin niihin mahdollisimman koristeelliset varjostimet. Sellaiset tein, varsin hörhelöiset. En tiedä, tykkäänkö katsella ihan noin muovisen näköisiä jalkoja kovinkaan pitkään, vai saavatko kerroksen mattamustaa pintaansa. Jää nähtäväksi. Nämä lamput vilahtivatkin jo olkkaripostauksessa.

Huomatkaa sama paisley-pitsikuvio ovaalissa taulussa!


 
 
Sitten se "alkuperäinen" tuunauskohde.
 
Tämän lampun dyykkasin joskus vuosia sitten roskiksesta. Ihan siistissä kunnossa oli ja siedettävän näköinenkin. Ainoa kysymysmerkki oli kummallinen teippihässäkkä varren yläosassa (taitaa se sieltä vähän näkyäkin) ja mainittavin miinuspuoli se, että varjostin oli sellaista materiaalia, joka keräsi kauheasti pölyä, mutta ei ollut mitenkään järkevästi puhdistettavissa. Oli toisin sanoen liian haastava näin laiskalle pölyjenpyyhkijälle.
 
Ennen:
 
 
 
 
Ja jälkeen:




Nyt on irrotettava ja pestävä! Ha! Kyseistä varjostinta olen kylläkin muokkaillut nyt jo kahdesti, enkä vieläkään ole ihan vakuuttunut siitä, että olisin lopputulokseen täysin tyytyväinen. Jalan on ainakin ehdottoman pakko vaihtaa väriä, se ei enää sovikaan kokonaisuuteen.

Mutta tärkeintä on, kuten jo hehkutin, että se on irrotettava ja pestävä! Ha-ha!


 
 
Loppuun vielä yksi ikealainen. Tavallinen, pitkä ja kapea lattiavalaisin riisipaperivarjostimella. Kiva mutta tylsä.
 
Ennen:
 
 
 
 
Jälkeen:
 

 
 
Varjostin kääriytyi tekstikankaaseen, joka sekin on sieltä ruotsalaisesta. Samaa kangasta olen käyttänyt olohuoneessa pieneen verhoon sekä pariin tyynynpäälliseen ja laittanut kehyksiinkin. Kaikki näkyivät olkkaripostauksessa.
 

 
 
Tällaiset varjostimet, vai pitäisikö niitä kutsua varjostimen päällisiksi, ovat ihan superhelppoja tehdä.
 
En jaksanut/ehtinyt/älynnyt ottaa mitään työvaihekuvia, mutta toivottavasti seuraavasta sanallisesta selostuksesta ymmärtää idean:
 
Ensin täytyy tietää varjostimen mitat eli korkeus ja ympärys, ja sitten leikata halutusta kankaasta ylimittainen pala. Pitsin kanssa voi tarvittaessa käyttää vuorikangasta, kuten tein mustapitsisessä. Kangasta on oltava ainakin sen verran liikaa, että ylä- ja alareunaan saa tehtyä nauhakujat. Kujan voi tehdä myös pelkästään yläreunaan, kuten hörhelöisissä.
 
Ympärysmittaan jättäisin itse vähintään 10cm väljyyttä varjostimen mittoihin nähden, jotta kankaan saa rypytettyä kauniisti varjostimen päälle. Päällisen ilme varjostimen yllä on siis pitkälti kiinni siitä, miten ylimittaan sen on tehnyt: musta pitsipäällinen on reilusti ylimittainen korkeussuunnassa, joten siihen sai muhkeat horisontaaliset rypytykset; lattiavalaisimen päällinen on taas ympärysmitaltaan jokusen koon liian suuri, joten rypytys on vertikaalinen; hörhelöpäälliset ovat melko istuvat, koska ylimittaa on vähän.
 
Nauhana voinee käyttää aika lailla mitä tahansa, minä suosin tavallisesti satiinista. Esimerkiksi kuminauhakin käy hyvin, kuten lattiavalaisimen kohdalla totesin.

Siinä se. Suunnilleen.
 
Ihanaa viikonloppua kaikille!

22.5.2013

Kukkapölkyt.

Pihasaunan takana oli ollut mäntypöllejä täysin säiden armoille unohdettuina kuivumassa kaiketi pari vuotta. Ne eivät itsekseen polttopuiksi pilkkoutuneet. Kumma juttu. Viime syksynä kävin sieltä jokusen pelastamassa pihistämässä toiseen tarkoitukseen ja vein oikeasti kuivumaan röyhkeästi piilotin autokatokseen.

Edellisessä postauksessa niistä olikin jo pari saanut uuden elämän vähän niinku jakkaroina, sittemmin olen hyödyntänyt vielä viisi hieman toisella tavalla. Eli näin:


 

 

Niistä tuli kukkapölkkyjä. Hyödynsin myös rikki menneen pallogrillin pallonpuolikkaat ja yhden emalivadin, jotka kiinnitin pölkkyihin parilla ruuvilla, jotta varmasti pysyvät kyydissä. Pölkyt on kuivauksen jälkeen kuorittu, hiottu ja maalattu valkoisella talomaalilla (jonka löysin pihalta, ja joka oli ilmeisesti pihalla ollutkin talven yli ja tästä johtuen ei enää varsinaisesti ollut maalia, vaan lähinnä sellaista jännää pigmenttivaahtoa).

Tietysti tähänkin puuhaan koukutuin ja jemmasin lisää pöllejä, niitä onneksi riittää.

Kylvöt on tehty ja jos kaikki menee hyvin, näissä on kesemmällä sekalaista punaista, vaaleanpunaista ja sinistä kesäkukkaa. Mukana on emalivatien kanssa samasta puskasta löytyneet kottarit. Punaisiin ruukkuihin suunnittelin laittavani punaiset daaliat.

Pölkyt sijoitin saunan pation reunalle. Siihenhän olisi vielä tuloillaan lavoista väsättyjä kukkapenkkejä, eli jonkinlaista edistystä tapahtuu pation "aitaamisen" kanssa.


 

Pihalla tapahtuu paljon muutakin. Kevään kaikki kylvöt, palsta mukaanlukien, on kylvetty ja kukkaa pukkaa aina vaan enemmän. Jos ei muuten niin kesäkukkia ostamalla.
 
 


Ja kyllä vähän muutenkin. Särkynytsydän meinasi kukkia salaa, mutta huomasinpas ajoissa! Kauniisti se aloittelee.




Tulppaania tulee enemmän ja useamman värisenä kuin piti, mutta sehän on vain plussaa! Valkoista en ainakaan muista enkä myönnä tarkoituksella istuttaneeni. Kirjopikarililjankin piti kai olla vain violettia. Oranssihtavan punainen kaveri on terttutulppaani 'Tubergen's Variety', muista ei ole tarkempaa tietoa.




Viime syksyn aleheräteostos, keltajapaninangervo 'Golden Princess' on todellakin hyvin kellertävä. Ja söpökin vielä!




Takapihaa rajaava norjanangervoaita alkaa peittyä valkoiseen. Niin tylsä ja tavallinen kuin norjanangervo onkin, se on mielestäni ihan äärettömän suloinen kukkiessaan. Varsinkin, jos katsoo oikein likeltä.


 
 
Kultapallo yllätti noviisin. Se on kasvanut aivan hillittömästi! Pöheikkö on nyt vähintään kolme kertaa sen kokoinen, mitä oli viime kesänä. Tämähän on periaatteessa ihan positiivinen juttu..
 

 
 
..paitsi ehkä kultapallon valtaisaan varjoon jäävien tiikerililjojen, jättipoimulehtien, kielojen ja keltakurjenmiekkojen mielestä.. Ou nou. Siirtelyä, jakamista tai leviämisen estämistä tiedossa.
 



Takaisin kukkiviin. Pieniin ja sinisiin sellaisiin. Tarkalleen kevätkaihonkukkaan, tummahelmililjaan ja pikkutalvioon. Olen ollut puolivahingossa tosi järjestelmällinen: pienet siniset kukkivat samaan aikaan samalla alueella.


 
 
Luonnossakin kukkii ihanasti. Mulla on jostain syystä aina vaikeuksia muistaa tämän pensaan nimi, mutta jollen ihan kamalan väärässä ole, niin kyseessä on isotuomipihlaja. (Saa korjata!) Tämä villi yksilö kasvaa pihamme reunalla.
 
 
 
 
Luonnossa kukkii myös ei-niin-kovin-ihanasti. Nämä villit yksilöt eivät ymmärrä jäädä sinne pihan reunoille, vaan tunkeutuvat liian voimakkaasti joka paikkaan. Vastaan taisteleminen on todella turhauttavaa, jopa turhaa, koska tonttiimme kuuluva pelto on näitä täynnä. Olisivat edes jonkin muun värisiä!
 

 

Hyvää tätä päivää ja viikon jatkoa keltaisista vihollisista huolimatta!

18.5.2013

Ryhmä rouhea.

Sisäänkäynnin siistiminen jatkuu.
 
 
 
 
Trukkilavoista ovat toinen toistaan kekseliäämmät ihmiset väsänneet vaikka mitä. Monissa blogeissa voi törmätä erilaisiin lavatuunauksiin (edelleen, vaikka tämä jo hieman vanha juttu onkin olevinaan), siksi en itseäni voi ideasta kehaista.
 
Joka tapauksessa, minä(kin) tein lavasta pöydän. Aloitin jo joskus viime kesän lopulla,
joten harvinaisen kärsivällinen olen ollut. Siitä vähän kehaisen.
 
Ensin sudin lavan käsittelemättömään pintaan "kulumaa" eli mustaa maalia.
Myös päätyihin ja sivuille, vaikka alla oleva kuva väittää toista.
 

 

Maalin kuivuttua hioin pinnan kevyesti ja valttasin pariin kertaan joka puolelta.


 
 
Alkuperäisissä suunnitelmissani pöydässä olisi ollut metalliset jalat,
mutta erinäisistä syistä johtuen en kuitenkaan voinut niitä käyttää.
Muutos suunnitelmiin siis ja toteuttamaan.
 
Käy se näinkin.
 

 
 
Ruuvailin jalat paikalleen ja sahasin pari laudanpätkää sopivaan mittaan. Laudat tulivat siis "poikkituiksi" päätyihin pitämään jalat ja lavan varmemmin kasassa. Ennen tukien kiinnitystä valttasin sekä ne että jalat.


 
 
Valtti ja musta maali loppuivat tietysti kesken, joten tuet ja jalat saivat toistaiseksi ylleen vain yhdet valttikerrokset. Tänään tai huomenna saanevat vielä toiset.
Patiollekin voisi antaa valttitekohengitystä.
 
Siihen saakka tämä on hyvä näin.
 

 
 
Käsittelin myös pari vanhaa klaffituolia ja oman tontin männyistä pätkityt pöllit.
Nythän ne ovat melkein kuin samaa sarjaa!
 

 
 
 Loppuun vielä viime syksyyn asti tehtävässä palvellut, vähän vähemmän kiva,
aina tuulessa lennellyt ja erittäin kulahtanut muoviryhmä.


 
 
Mukavaa viikonloppua kaikille!

15.5.2013

Pihalla.

Siellä alkaa olla tooooosi kesäistä! Katsokaa vaikka!
 
Kirjopikarililja aloittelee kukintaansa Ville-koiran muistopenkissä. Tästä tuli heti yksi mun suosikeista, aivan ihastuttava!

 
 
 
 



Terijoensalavassa ei ole enää silmuja. On lehdet. On myös sininen taivas ja lämpimästi paistava aurinko.


 

 
 
Maasta nousee tupoittain tulppaaneja. Tässä on niitä ihanuuksia, joita syystalvella viime tinkaan ostin ja istutin.
 
 
 
 
Pionia odotan ihan erityisen paljon. Lajikkeesta ei ole tietoa, mutta kyseinen tyyppi on vuosikymmeniä vanhaa juurakkoa ja peräisin isäni lapsuudenpihalta. Se on istutettu paikalleen toissa syksynä, jokohan se haluaisi kukkia..?
 

 

Särkyneetsydämet ovat jo melko kookkaita. Näidenkin vaaleanpunaista kukintaa odottelen kovasti.


 
 
Eka kunnon kukkashoppailureissu on tehty ja puutarhamyymälästä kotiutettu muiden muassa kuunliljaa, kallionauhusta ja tämän tarhurin ensimmäiset kärhöt: alppi-, viini- ja loistokärhöä, yksi kutakin.
 



 

 
 
Muistelisin jossain välissä täälläkin ihmetelleeni, kuinka yksi villiviineistä oli talven aikana kummallisesti kadonnut ja jäljelle jäänyt vain kolo. Kun lumi sitten suli kokonaan, paljastui revityn oloinen köynnöksenraato noin metrin päästä alkuperäisestä paikastaan. Jälkien ja tuhon laadun perusteella syytän muuan koiraa. Ajattelin kuitenkin, että voisihan viinin vielä kokeilla elvyttää ja näinollen työnsin sen takaisin koloonsa. Yllätti mokoma, se elää!
 
 


Jotain muutakin pikku ylläriä on tulossa vähän puolelle jos toisellekin. Miten voi ihminen olla niin hölmö, että luottaa omaan muistiinsa?!






Välillä, hieman harvemmin siis, sitä saattaa olla myös ihan fiksu. Viime keväänä istuttelin kaivonrenkaaseen upeaa räiskyvänpunaista liljaa ja jättipoimulehteä. Syksyllä tuli kuitenkin pelko, että mitä jos ne paleltuvatkin siihen talven aikana. Jätin osan renkaaseen ja osan siirsin toisaalle. Onneksi näin, eipä ole kovinkaan hyvinvoivan näköinen tämä poimulehti.


 
 
Ainakaan, kun vertaa siirrettyihin lajitovereihin. Sama juttu liljojen kanssa. Renkaaseen on nyt kylvetty kesäkukkaa.
 



Osuukohan diagnoosini yhtään oikeaan, jos väitän tämän tuholaisen olevan kehrääjä-/vihannespunkki? Tällaista löysin vähän turhan monesta esikasvatistani. Melkein ärsyttää, että menin vielä googlettamaan. Olisi ollut jotenkin helpompaa ajatella, että oho, sille vaan tuli joku ja se kuoli.

 
 

Mustasilmäsusanna ja päivänsini ovat nimittäin jo aika död. Ensinnäkin huomasin ongelman liian myöhään ja toiseksi sain tuholaismyrkkyä vasta muutamaa päivää huomaamisen jälkeen.




Eikä taida tulla ainoasta orvokistakaan orvokkia. Muutamat muut, onneksi paljon vähemmän saastuneet, ovat olleet kylpyhuoneessa eristyksessä ja saaneet käsittelyn Neudorffin mömmöllä. Toivottavasti tehoaa.


 
 
Kivaa ja kesäistä keskiviikkoa kaikille!