30.12.2012

Kahvipisteen kruunu.

Tahdon esitellä erään ihanan aarteen, jonka satuin löytämään jokin aika sitten. En kylläkään mistään maakuopasta metsiköstä, kuten monet muut viimeaikaiset wanhat tavarat.




Hieno vanha nokipannu pääsi keikkumaan arvokkaasti keittiön kahvipisteen ylle kuin kruunuksi. Nyt on uudenaikaista kahvinkeitintä ja vanhanaikaista kahvinkeitintä somasti ja sopuisasti samassa paikassa.




Kolmen euron löytökorista (niinkin hienosta sisustuskaupasta kuin S-Market?!) mukaan lähtenyt kahvipurkki aiheutti sen, että suodatinpussiteline oli pakko maalata ja alkaa käyttää valkaistuja pusseja. Nyt kokonaisuus näyttää yhteensopivalta. Miten se voikin välillä olla niin pienestä kiinni?

Täällä on ennen -kuvaa kahvipisteestä, jos ketään kiinnostaa.


 
 
Ulkona on jäistä, kun välissä on käyty plussan puolella ja sitten taas menty miinukselle. Pelottavaa ja liukasta, mutta toisaalta myös aika kuvauksellista.


 

 
 
 

 

Hyvää loppuvuotta teille sekä onnea, menestystä ja paljon kaikkea kaunista tulevalle vuodelle!

27.12.2012

Sohvataikatemppu.

No niin, joulu oli ja meni. Siirrytään muihin aiheisiin. Esimerkiksi siihen, että täällä otetaan pieniä askelia kohti prinsessan valtakuntaa. Vaikka aika isohan tämä muutos oikeastaan on, vai kuinka?




Jep, se on yksi ja sama sohva.

Sohva oli uusissa vaatteissaan jo tytön synttäreinä, mutta en ehtinyt tai jaksanut vielä silloin väsätä kunnon postausta, kun se joulukin oli just tuloillaan ja piti tehdä kaikkea siihen liittyvää. Tuunailin sohvaa suunnilleen puolentoista kuukauden ajan pienissä erissä aina kun oli hetki omaa aikaa.

Ehkä siksikin kuvissa on niin paljon sävyeroja, osa on otettu päivänvalossa ja osa yöllä jollain loisteputkivalaistuksella. Pahoitteluni.

Lähtökohta oli siis järkyttävän kamala, sininen vuodesohva, joka oli vieläpä sellaista materiaalia, että se keräsi joka ikisen pölypalleron ja kissankarvan itseensä, eikä halunnut niistä luopua. Muodonmuutosta lähdin työstämään röyhelöisen reunuslakanan, parisängyn päiväpeiton ja tavallisen aluslakanan avulla. Reunuslakanan ja päiväpeiton tilasin joskus Ellokselta, kun hintatiedoissa luki 3€ ja 1€.




 

 

 

Sitten oli sommittelua, kääntelyä, vääntelyä, saksimista, ompelua ja lisää sommittelua. Koskaan ikinä aiemmin en ollut mitään sohvanpäällisiä tehnyt, mutta hienosti se päiväpeitto uuteen käyttötarkoitukseensa muokkaantui! Se istuu paremmin kuin hyvin ja näyttää siistiltä!


 
 
Seuraava työvaihe olikin sellainen, että meinasi kärsivällisyys loppua aika monesti. Se tilkkutäkki. Mulla ei ole aavistustakaan siitä, miten tilkkutöitä oikeasti "pitäisi" tehdä, mutta tein siten miten ajattelin sen olevan helpointa. Toivottavasti seuraavasta selostuksesta ymmärtää jotain, termit taas vähän hukassa..
 
Tilkkuina on jämiä sohvan päällystämiseen käytetyistä kankaista sekä mitä tahansa trikoosta thaisilkkiin, vanhan hameen helmasta vielä vanhempaan astiapyyhkeeseen. Oman värisilmäni mukaan katselin että sävyt näyttävät suurinpiirtein hyvältä yhdessä. Leikkasin palat suurinpiirtein saman kokoisiksi.
 
Tilkkuosioiden väliin leikkelin kaitaleet samaa velouria, jota laitoin myös täkin taustapuolelle. Näin sain vältettyä ongelmat, jotka olisivat todennäköisesti tulleet siinä vaiheessa, kun suurinpiirtein saman kokoisista tilkuista koostuvia rivejä ja tilkkujen välisiä saumakohtia olisi pitänyt kohdistaa vierekkäin.
 
 
 
 
Päällisen ja taustan väliin halusin jotain toppausta. Siihen jaloon tehtävään pääsi fleecepeitto, jota en edes tiennyt omistavani. Ompelin päällisen ja toppauksen yhteen, leikkasin reunat tasaisiksi ja kiinnitin päällis-toppaus-yhdistelmän velourkangaskappaleeseen, joka oli joka puolelta noin 10cm yhdistelmää suurempi.
 
Tikkasin täkin päällispuolen velourkaitaleiden kohdalta saman sävyisellä langalla. Ei haittaa, vaikkei ompelujälki olisikaan kauneinta mahdollista tai vaikka se siellä vähän seikkailisi laidalta toiselle, kun ei se violetti sieltä violetista mihinkään näy. Ihanan näppärää ja laiskaa!


 
 


Lopuksi käänsin velourin reunat kaksinkerroin tilkkuosan päälle ja ompelin. Valmista tuli ja juuri sopivan kokoistakin. Parasta tässä sohvahässäkässä on se, että kaikki uuden päällisen osat ovat tarvittaessa erikseen irrotettavissa ja näinollen helposti pestävissä.


 
 
Selkänojatyynyt menivät varastoon odottelemaan, että keksinkö niille joskus ehkä mahdollisesti jotain käyttöä vaiko enkö. Tilalle laitoin erilaisia koristetyynyjä, joista suurimpaan osaan tein päälliset itse.
 
En tiedä, mitä yksivuotias tekee omalla vuodesohvalla, mutta hei, onhan tuo söpö! Ja sitäpaitsi se ei olisi kuitenkaan mahtunut vierasvuoteeksi tulevaan monitoimihuoneeseen. Onneksi ymmärsin mittailla etukäteen.
 
 
 

Loppuun vielä hieman esimakua siitä, millainen neidin huone tulee olemaan. Kudekorit ja ihana hapsumatto pääsivät sohvan kavereiksi. Pinkit muovikorit ovat H&M Homesta. Onpahan värejä, mutta eikös lapset niistä tykkää?

Pötkötyynystä koitan saada aikaiseksi pienen ohjeistuspostauksen, josko siitä joku vaikka saisi inspiraatiota. Ne ovat mielestäni tosi kivoja ja myös yllättävän helppoja tehdä!


 

 

Ja kun joku siellä kuitenkin kauhuissaan katselee tai välttelee katselemasta ensimmäisen kuvan sinistä hirvitystä ja miettii, että miten kukaan jaksaa missään olosuhteissa katsella sellaista, niin kerrotaan vielä, että minä ainakaan en todellakaan jaksanut.

Sininen on ollut milloin minkäkin kankaan alla piilossa. Viimeksi ennen prinsessasohvaksi muuntumistaan mustan irtosohvanpäällisen ja vihreäpainotteisen tyynymeren. Oliko se nyt niin kovin nätti noinkaan, mutta ainakin paljon siedettävempi.
 

 
 
Toivottavasti teillä meni joulu mukavasti ja rauhallisesti! Hyvää viikon jatkoa kaikille!

21.12.2012

Hassu kuusi ja muita jouluisia.

Nyt on kuusi hankittu ja koristeet - myös ne lankaiset - viritelty paikoilleen. Kuusi ei kylläkään ole varsinaisesti kuusi, vaan muutamasta isohkosta kuusenoksasta tehty kuusikimppu, jonka lykkäsin maljakkoon ja maljakon hinkkiin. Mutta ehkä se on riittävän kuusi ollakseen kuusi?
 
 
 
 
Vähänniinku-joulukuusi tuli valo-oksan tilalle keittiön ja olohuoneen väliselle tasolle. Tämä ON joulukoriste. Joulukukka numero kakkosena on punainen joulutähti.
 

 

 
 
Se onkin oikea kontrastipommi! Tummanpunaisen ja tummanvihreän yhdistelmä on mielestäni melkein pyhä ja ainakin lähes yhtä hyvä kuin mustan ja valkoisen liitto.
 
 
 
 
 
 
Sain ahaa-elämyksen ja ripustelin valonauhaa hyllyn reunalle. Nyt ne perhosetkin näyttävät hieman jouluisemmilta! Myös jokunen kimalteleva killutin päätyi joukkoon.
 

 

 
 
Pienempiä kuusenoksia laitoin pienempään maljakkoon. Aika omituinen sekamelska tämä kokonaisuus on, mutta jostain syystä se miellyttää omaa silmää.
 

 

Joulukukka ykkönen eli pienesti auki hyasintti on nyt vähän isommasti auki hyasintti. Tuoksu on edelleenkin aivan mielettömän ihana. Mahdollisesti jopa voimistunut?


 
 
Ehkä paras jouluisen tunnelman tuoja on kuitenkin takka, jota päästiin eilen lämmittämään ekaa kertaa tänä talvena. Tuvassa tuoksuu kevyen savuiselta ja tuossa edustalla on melkoisen mukavaa istuskella ja lämmitellä lumitöissä jäätyneitä varpaitaan.
 

 

Lämpöä ja valoa, ihanaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille!

19.12.2012

Koristeita langasta.

Tyhjentelin jämälankavarastoani jouluisesti tekemällä kolmenlaisia kuusenkoristeita. Okei, tuijassahan nuo tuossa roikkuvat, kun sitä kuusta ei vielä ole, mutta ymmärtänette idean.
 
Tällaisia on tosi helppo askarrella vaikka telkkaria katsellessa ja valmista tulee äkkiä.

 
 
 
Näitä tupsuja tein kuusi kappaletta ja valitsin mahdollisimman hienoja ja juhlavia lankoja: kullankeltaisen, hopeanharmaan ja pronssin sävyisiä, kimaltelevia ja pörröisiä.
 
Otin kaikkia lankoja kolminkerroin noin 20cm pätkät ja solmin keskeltä satiininauhalla tosi tiukasti. Nauhan päät poltin ja solmin ripustuslenkiksi (tämän voi tehdä myös ompelemalla ja siten varmaan saisi huolitellumman lopputuloksenkin). Sitten otin pätkän hopeansävyistä lankaa ja kiristin umpisolmuun parin sentin päähän ripustuslenkistä. Lopuksi leikkasin tupsun tasaiseksi ja siinäpä se.
 

 
 
 
 
Valkoiset tupsut ja pallot on tehty hahtuvavillalangasta, jota oli jäänyt lankalaatikkooni lojumaan niin paljon, että siitä olisi saanut ainakin yhden pienen tytön pipon. Koska faktat ovat kuitenkin ne, että kyseinen lanka kaipaa käsinpesua ja allekirjoittanut vihaa käsin pesemistä, hahtuvalangasta tuli yhteensä 20 huovutettua koristetta.
 
Tupsut voi tehdä perinteisesti (ja aika hitaasti) pahvi- tai paperikiekkojen ympärille, kuten esim. täällä tai verrattain näppärästi ja nopsasti nostamalla kaksi sormea pystyyn, kiertämällä lankaa vuorotellen niiden ympärille ja lopuksi solmimalla langanpäällä keskeltä.
 
Itse tein jälkimmäisellä tavalla ja solmin keskikohtaan vielä satiininauhaa, josta tein ripustuslenkin samoin kuin juhlavissa tupsuissa yllä. Tämän jälkeen saksitaan tupsu auki ja pörrötetään kevyesti.
 
 
 
 
Pallot tein ihan samalla tavalla kuin olisin tehnyt lankakerän. Kerin niin tiukalle kun uskalsin (hahtuva on todellakin hahtuvaista), päättelin melko pitkän langanpään virkkuukoukun avulla reilun sentin matkalle ja samasta kohdasta vein koukulla satiininauhankin läpi. Ja sitten taas se ripustuslenkki.
 

 
 
Sekä tupsut että pallot ovat periaatteessa valmiita noinkin, mutta ne voi halutessaan vielä huovuttaa. Sekin on ihan simppeliä hommaa. Otetaan vaan lämmintä vettä, Marseille-saippuaa (esimerkiksi Le Chat, jota uskoakseni löytyy ihan peruskaupoista), pieni pyyhe ja omat sormet.
 
Saippuaisilla sormilla ja vedellä nypläillään ja pyöritellään tupsut ja pallot hieman pörröisiksi, huuhdellaan huolellisesti juoksevan veden alla, rutistetaan varovasti, muotoillaan jos on tarvis ja jätetään kuivumaan pyyhkeen päälle tasaiselle alustalle. Huovutettu.
 
Novitalaisista langoista ainakin Huopanen ja Puro ovat pesukoneessa huovutettavia, joten luulisin että huopuvat jonkin verran myös käsillä ja Marseillella.
 
 

 
 

 
 
Aika kivoja kuusenkoristeita näistä tulikin ja mikä parasta, näihin saa hyötykäytettyä isojakin määriä jämälankoja. Myös sellaisia pikkupätkiä, joista ei muuten mitään fiksua keksisi.

  
 
 
Ja sittenkö pitää lähteä kuusta metsästämään?

16.12.2012

Prinsessan päivä!

Vuosi sitten syntyi rakas pikkuneitimme. Tänään vietettiin synttäreitä pienimuotoisesti oman pienen perheen voimin. Tyttö sai mieluisia lahjoja, joista erityismaininnan ansaitsee eräs ihanuus, joka kylläkin piti säästää jouluksi, mutta enhän mä voinut sinne asti odotella, kun paketti oli jo tiistaina postilaatikossa.






Tämän kisun voitin äskettäin Ehtoisan emännän arvonnassa. Palkinto oli ihan mahtava: omien toiveiden mukainen amigurumi-hahmo, jonka suunnitteli ja toteutti supertaitava Mi Kool. Toivoin siis istuvaa vihreä-valko-pinkkiä kissaa, joka olisi virkattu lapsiystävällisestä langasta ja jonka silmät ynnä muut olisivat "kiinteitä".


 





No sellainenhan sieltä tuli. Aivan ihana! En voi käsittää, miten joku jaksaa tehdä näin pikkutarkkaa ja huolellista työtä. Pienet varpaat ja hattu ja rusetti ja kaikki. Huhhuh. Paketissa oli vielä yllärinä ihan ilmiselvä Eskimo-jätski, ihailtavan hienosti tehty sekin. Käykää ihmeessä tutustumassa Mi Koolin monensorttisiin, toinen toistaan söpömpiin virkkailuihin. Voin vain suositella!

Synttärisankarikin suosittelee. On muuten retuutuksenkestävä kisu!