Syksyn pihapuuhia.

Kasvimaa on nyt tyhjä. Suorastaan autio. Yrttinurkkauksessa törröttelee persiljaa ja muita hassuja tupsukoita, joita tuli hyödynnettyä hävettävän vähän, mutta muuten pieni ekan vuoden satomme on korjattu.

Potut nostettiin jo toissa viikolla ja porkkanatkin olisi vissiin pitänyt ottaa talteen viimeistään silloin. En vaan jaksanut, viitsinyt tai ehtinyt ja mielekkäämpääkin tekemistä oli. Lauantaina kuitenkin raahasin itseni kuvitteellisella niska-pers-otteella palstalle ja kävin porkkanarivien kimppuun pelastaakseni sen, mitä pelastettavissa oli. Yhtään ei olisi huvittanut, joten päätin viihdyttää itseäni. Porkkanoista saa joskus revittyä yllättävän paljon huumoria. Tässä hupsuimpia tyyppejä:

 

Älä jätä minua!

Ihan kohtalaisen kokoinen ja erittäin savinen saalis sieltä lopulta nousikin!

Se mielekkäämpi tekeminen, eli kukkapenkkien perustaminen, on ollut varsinaista raskaan sarjan pihatyötä. Yhtä suurta urheilusuoritusta.

Peräti viisi uutta, pienehköä kasvualuetta on pihallemme ilmestynyt ja pari onkin jo kylvökunnossa. Reunustan penkit sekalaisen kokoisilla ja muotoisilla kivillä, joita koko viikonlopun kanniskelin, kottikärräilin ja kierittelin esimerkiksi takapihan kivimuurin ja pensasaidan takaa metsiköstä, mistä löysin oikein mahtavan kiviapajan! Urakka jatkuu vielä ainakin huomisen ja sitten toivottavasti pääsen kylvöpuuhiin!