Joulua etuovella.

Sain viimein väsättyä sisäänkäynnille muka-havut. Tuijaa ja kuusta, oikein sievä mutta melkoisen piikikäs yhdistelmä. Ostinpa myös elämäni ensimmäiset ulkojouluvalot ja ripustelin ne tunnelmaa tuomaan. Lyhdyt odottelevat sitä ihmettä, että meidän perheestä joku joskus muistaisi, ehtisi ja viitsisi sytytellä niihin kynttilöitä.

Saavat varmaan odotella aika kauan.

Melkein kaikki lahjat on paketoitu ja herkkujen valmistus aloitettu. Sittenkö ryhdytään metsästämään sitä puuta?

 

 

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Hopean hohtoa ja paperiaskartelua.

Oliskohan tässä jo pienen identiteettikriisin paikka? Musta taitaa olla hyvää vauhtia tulossa jouluihminen.

Ei nyt ihan siinä määrin, että ajattelisinkaan vaihtavani matot ja verhot, tai että suursiivoaisin kotini lattiasta kattoon. Tontut ovat mun mielestä aina vain yhtä iljettäviä ja glögi suorastaan puistattavan pahaa. Mutta jonkinasteinen joulun ystävä olen kuitenkin. Outoa. Johtunee varmasti ainakin osittain siitä, että tyttö alkaa olla sen verran iso, että ehkä osaa jo hieman nauttiakin joulun kaltaisesta juhlasta. (Aivan satavarmasti arvostaa ainakin herkuttelua, jollei muuta!)

Täällä on siis jouluvalmistelut melko hyvällä mallilla ja vaikka mitä kivaa tehty. (No okei, jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllähän mä jo reilusti viime kuun puolella aloitin, mutta en vaan kehdannut vielä silloin mainita.)
Tässäpä hieman alkupaloja meidän joulusta!

Ulko-ovessahan meillä jo kranssi onkin, mutta nytpä on myös tuulikaapin ovessa.

Pohjana tässäkin on oman pihan salavaa, tällä kertaa hopeiseksi sprayattuna.

Rinkula pysyy kuosissa rautalangalla ja hopeansävyisellä satiininauhalla.

Koristeina hopeakäpysiä, joista osan ripustin roikkumaan

lasihelmin somistetuilla rautalangoilla.
 

Vähän väriä tämä kuitenkin kaipasi.

Punainen näytti mun silmiin oikein hyvältä.

 

 

 

 

Löysin tosi ihanaa lahjapaperia, jonka kuvioita halusin ehdottomasti käyttää johonkin.

Niinpä väkertelin niistä kuusenkoristeita ja hyödynsin myös joulukortteja askarrellessani.

 

Koristeet tein suunnilleen näin:

Leikkasin kaksi ympyrää lahjapaperista ja yhden ohuesta kartongista.

Ensin liimasin yhden paperin kartonkiin, jonka jälkeen liimasin

sifonkinauhalenkin ja sen päälle toisen paperin kartongin toiselle puolelle.

Laitoin kontaktimuovit molemmin puolin

ja jätin ne tarkoituksella "reunan yli", jotta koriste pysyisi varmemmin kasassa.

 

(Tällaisiahan voisi sujauttaa myös kirjekuoren sisälle kortin seuraksi, vink vink!)

 

Kortit lähtivät eilen postin matkaan.

Olinpas poikkeuksellisen hyvissä ajoin liikenteessä!

 

 

 

 

 

 

 Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Lisää löytöjä.

On mulla tosissaan kiva työpaikka, ja hyvin vaarallinen, kuten osa teistäkin jo totesi. Käväisin taas kirpparilla. Ainahan sieltä jotain mukavaa löytää ja melko usein myös vie mennessään, mutta nytpä löytyikin jotain niin poikkeuksellisen mahtavaa, että hymyilyttää vieläkin!

 

Joku ihana ja hurjan taitava käsityöihminen oli tuonut myyntipöytäänsä läjäpäin toinen toistaan kauniimpia virkkailuja ja neulomuksia. Oli sekalaista koristetta joulukuuseen ja muualle, pientä kukkasta, lasipurkin päällistä, ranteenlämmitintä ja pipoa, jota en huomannut kuvata. Ja vaikka mitä muuta.

 

Ihan koko pöytää en sentään tyhjentänyt, sillä pitihän muillekin onnekkaille jättää näin mahtia löydettävää. Vaikka hullaannuksissani kahminkin matkaani vähän joka sorttia, köyhdyin vain alle kymmenen euron (!!!) verran. Hintavin yksittäinen ostos oli se pipo. Kolme euroa. Ihan pyörryttää.

 

Meidän on kyllä aivan pakko hankkia kunnon kuusi jouluksi, kun on näin upeita koristeitakin! Kukkia liimasin hiuspinneihin ja ompelin ranteenlämmittimiin. Neiti taitaa saada ne joululahjaksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisäksi löysin kivoja peltipurkkeja tuunattaviksi. Hintaa yhteensä 3,50€. Tuunausmateriaaliksi kukikasta tapettia, 2€/rulla.

 

 

 

Käväisin mä cittarissakin. En mitenkään voinut vastustaa näitä herkullisen näköisiä, puuvillaisia tyynynpäällisiä. Aivan täydellisiä tytön huoneeseen! Aika bueno oli taas hintakin, euron kappale. Sinistä sydänkuviota oli myös kappaverhona. Sellaisenkin ostin ihan vaan suloisen kankaan takia.

 

 

Onpa muuten hassua ja ehkä vähän noloakin, kuinka hyvistä ostoksista voi tulla niin järjettömän hyvä fiilis. Kaipa se on ihan tervettä, kunhan ei ole ainoa keino päästä fiiliksiin.

 

Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa ja marraskuun viimeistä teille! Niin, ja pahoittelut siitä, että olen nykyisin niin kovin laiska postailemaan ja varsinkin kommentoimaan teidän postauksianne. Tämä vuodenaika aiheuttaa suurta väsymystä. Olettaisin, että en ole kyseisen vaivan kanssa yksin..

Hassu kuusi ja muita jouluisia.

Nyt on kuusi hankittu ja koristeet - myös ne lankaiset - viritelty paikoilleen. Kuusi ei kylläkään ole varsinaisesti kuusi, vaan muutamasta isohkosta kuusenoksasta tehty kuusikimppu, jonka lykkäsin maljakkoon ja maljakon hinkkiin. Mutta ehkä se on riittävän kuusi ollakseen kuusi?

 

 

 

 

Vähänniinku-joulukuusi tuli valo-oksan tilalle keittiön ja olohuoneen väliselle tasolle. Tämä ON joulukoriste. Joulukukka numero kakkosena on punainen joulutähti.

 

 

 

 

Se onkin oikea kontrastipommi! Tummanpunaisen ja tummanvihreän yhdistelmä on mielestäni melkein pyhä ja ainakin lähes yhtä hyvä kuin mustan ja valkoisen liitto.

 

 

 

 

 

 

Sain ahaa-elämyksen ja ripustelin valonauhaa hyllyn reunalle. Nyt ne perhosetkin näyttävät hieman jouluisemmilta! Myös jokunen kimalteleva killutin päätyi joukkoon.

 

 

 

 

Pienempiä kuusenoksia laitoin pienempään maljakkoon. Aika omituinen sekamelska tämä kokonaisuus on, mutta jostain syystä se miellyttää omaa silmää.

 

 

Joulukukka ykkönen eli pienesti auki hyasintti on nyt vähän isommasti auki hyasintti. Tuoksu on edelleenkin aivan mielettömän ihana. Mahdollisesti jopa voimistunut?

 

 

Ehkä paras jouluisen tunnelman tuoja on kuitenkin takka, jota päästiin eilen lämmittämään ekaa kertaa tänä talvena. Tuvassa tuoksuu kevyen savuiselta ja tuossa edustalla on melkoisen mukavaa istuskella ja lämmitellä lumitöissä jäätyneitä varpaitaan.

 

 

Lämpöä ja valoa, ihanaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille!

Koristeita langasta.

Tyhjentelin jämälankavarastoani jouluisesti tekemällä kolmenlaisia kuusenkoristeita. Okei, tuijassahan nuo tuossa roikkuvat, kun sitä kuusta ei vielä ole, mutta ymmärtänette idean.

 

Tällaisia on tosi helppo askarrella vaikka telkkaria katsellessa ja valmista tulee äkkiä.



 

 

 

Näitä tupsuja tein kuusi kappaletta ja valitsin mahdollisimman hienoja ja juhlavia lankoja: kullankeltaisen, hopeanharmaan ja pronssin sävyisiä, kimaltelevia ja pörröisiä.

 

Otin kaikkia lankoja kolminkerroin noin 20cm pätkät ja solmin keskeltä satiininauhalla tosi tiukasti. Nauhan päät poltin ja solmin ripustuslenkiksi (tämän voi tehdä myös ompelemalla ja siten varmaan saisi huolitellumman lopputuloksenkin). Sitten otin pätkän hopeansävyistä lankaa ja kiristin umpisolmuun parin sentin päähän ripustuslenkistä. Lopuksi leikkasin tupsun tasaiseksi ja siinäpä se.

 

 

 

 

 

Valkoiset tupsut ja pallot on tehty hahtuvavillalangasta, jota oli jäänyt lankalaatikkooni lojumaan niin paljon, että siitä olisi saanut ainakin yhden pienen tytön pipon. Koska faktat ovat kuitenkin ne, että kyseinen lanka kaipaa käsinpesua ja allekirjoittanut vihaa käsin pesemistä, hahtuvalangasta tuli yhteensä 20 huovutettua koristetta.

 

Tupsut voi tehdä perinteisesti (ja aika hitaasti) pahvi- tai paperikiekkojen ympärille, kuten esim. täällä tai verrattain näppärästi ja nopsasti nostamalla kaksi sormea pystyyn, kiertämällä lankaa vuorotellen niiden ympärille ja lopuksi solmimalla langanpäällä keskeltä.

 

Itse tein jälkimmäisellä tavalla ja solmin keskikohtaan vielä satiininauhaa, josta tein ripustuslenkin samoin kuin juhlavissa tupsuissa yllä. Tämän jälkeen saksitaan tupsu auki ja pörrötetään kevyesti.

 

 

 

 

Pallot tein ihan samalla tavalla kuin olisin tehnyt lankakerän. Kerin niin tiukalle kun uskalsin (hahtuva on todellakin hahtuvaista), päättelin melko pitkän langanpään virkkuukoukun avulla reilun sentin matkalle ja samasta kohdasta vein koukulla satiininauhankin läpi. Ja sitten taas se ripustuslenkki.

 

 

 

Sekä tupsut että pallot ovat periaatteessa valmiita noinkin, mutta ne voi halutessaan vielä huovuttaa. Sekin on ihan simppeliä hommaa. Otetaan vaan lämmintä vettä, Marseille-saippuaa (esimerkiksi Le Chat, jota uskoakseni löytyy ihan peruskaupoista), pieni pyyhe ja omat sormet.

 

Saippuaisilla sormilla ja vedellä nypläillään ja pyöritellään tupsut ja pallot hieman pörröisiksi, huuhdellaan huolellisesti juoksevan veden alla, rutistetaan varovasti, muotoillaan jos on tarvis ja jätetään kuivumaan pyyhkeen päälle tasaiselle alustalle. Huovutettu.

 

Novitalaisista langoista ainakin Huopanen ja Puro ovat pesukoneessa huovutettavia, joten luulisin että huopuvat jonkin verran myös käsillä ja Marseillella.

 

 

 

 

 

 

Aika kivoja kuusenkoristeita näistä tulikin ja mikä parasta, näihin saa hyötykäytettyä isojakin määriä jämälankoja. Myös sellaisia pikkupätkiä, joista ei muuten mitään fiksua keksisi.



  

 

 

Ja sittenkö pitää lähteä kuusta metsästämään?

Pienesti auki.

Anteeksi, nyt en jaksa kirjoittaa. Tai ehkä saattaisin jaksaakin, mutta väsyttää jotenkin niin kamalasti, että järkevien lauseiden rakentaminen tuntuu hyvin tuskalliselta. Muutama viime yö on mennyt laskeskellessa kattopaneelien oksakohtia ja raivostuttavinta on, että en edes tiedä miksi.

Unettomuus tosiaan tuntuu, joten jokunen hajanainen sana riittäköön.

 

 

Ensimmäinen joulukukka!

Hyasintti.

Tytön kanssa valkattiin valkoinen.

 

Kaupan täti kysyi, kelpaako tämä.

Nätisti pienesti auki.

Joo, nätti on, kelpaa.

Täti paketoi.

 

 

Kukka päätyi ruokapöydälle.

Betoniruukku, kynttilä, luonnonkiviä.

Liitutaulu ja sydän.

Hammastikut oleellisena osana asetelmaa?

 

 Edes vähän jouluinen.

Ja mikä tuoksu!

Huumaava, hurmaava, tyrmäävä.

 

Hyasintin tuoksua, kynttilänvaloa ja paljon iloa viikonloppuunne!

Puolukkaiset herukkaiset.

Jokohan tämä on jouluista? Kyllä mä luulisin, että on.

Väsäilin punaisia jäälyhtyjä pihaa kaunistamaan.

Näin ne tein:
Valitsin muoteiksi pari erilaista, isoa muovikulhoa ja kolme kakkuvuokaa. Lorautin kaikkiin pohjalle sakeaa herukkamehua ja muovisiin tipautin vielä jokusen puolukan. Yhteen kakkuvuokaan kokeilin laittaa koristeeksi kuusenkoristehörhelöä, mutta jokin meni pieleen, kuten kohta näette.

Sitten vettä pintaan asti ja pakkaseen.

 

 

 

Jäätymisaika riippuu astian koosta ja miinusasteista. Näiden annoin pakastua aikalailla vuorokauden verran, mikä riittikin pakastimessa olleille kakkuvuoille. Ne olivat umpijäässä, kuten kuuluukin ja lämpimän veden avulla sain lyhdyt kohtalaisen helposti irrotettua muoteistaan. Reiäthän niissä on jo valmiina, joten ne pääsivät saman tien käyttöön.

Se hörhelöyritys on ensimmäisen kuvan ylimmässä lyhdyssä, eikä tosiaan näy syvästä punaisuudesta juuri ollenkaan.

 

 

Muoviastiat ovatkin sitten ihan oma juttunsa. Ensinnäkin ja kaikkein tärkeimpänä: niitä ei pidä päästää umpijäähän! Keskellä täytyy olla reilusti sulaa.

Nämä yksilöt olivat ulkona pikkupakkasessa sen vuorokauden ajan ja olisivat kyllä saaneet olla vielä vähän pidempään. Vein ne kylpyhuoneen lattialle ja annoin sulaa sen verran, että lyhdyt lähtivät itsekseen irti muoteistaan, kun kulhot kumosi. Minuutti tai pari riittää.

 

 

 

Pintaan (eli siihen, mikä ennen kumoamista oli pohja) tehdään reikä esimerkiksi vasaran toisella päällä varovaisesti napauttamalla. Tässä tapauksessa pelkkä sormikin olisi kelvannut, koska lyhdyt eivät olleet vielä niin jäisiä kuin olisin toivonut. Sisuksista kaadetaan ylimääräinen neste pois ja lyhdyt viedään takaisin pakkaseen. Valmista on siinä vaiheessa, kun kaikki jäljelle jäänyt neste on on täysin jäätynyt.

Näistä tulikin aika nätit!

 

 

 

Vinkkinä vielä, että käyttämällä kahvia mehun sijaan saa lopputulokseksi sävyjä sanonko-minkä-keltaisesta kauniin tummanruskeaan riippuen kahvin määrästä ja vahvuudesta. Muistelisin joskus kaupassa nähneeni vihreää päärynämehutiivistettä, sekin voisi olla kokeilemisen arvoista.. Koristeiksi voi laittaa myös esimerkiksi helmiä, kuten itse tein viime talvena (ja joita itse keräilin pihalta tänä keväänä).

Uskallan varmaan jo toivottaa hyvää joulunodotusta, vai?

No hyvää viikon jatkoa ainakin!