30.6.2012

Lusikkataulut.


Innostus näihin alkoi oikeastaan avaintauluista. Näin sellaisia joskus myytävän jollain torilla ja ihastuin niihin heti, mutta hintaa oli liikaa vaikka taulut olivatkin käsityönä tehtyjä. Ajattelin, että jos nuo osaavat tehdä tuollaisia, niin varmasti osaan itsekin.

No, osasin.









Vanhoja avaimia löytyy monesti kirppareilta, eikä hinta yleensä ole kovinkaan paha. Mitä kuluneempi ja patinoituneempi avain on, sitä kauniimpi se on. Ainakin omasta mielestäni. Taustapaperina on vaaleaa, himmeästi hohtavaa tapettia. Vaaleaa kontrastin vuoksi, eli siksi, että tummat avaimet "hyppäisivät silmille" paremmin.


Avaimet loppuivat kesken, mutta löysin aterinlaatikosta yksinäisen ja ihanasti tummuneen, siron ruusukuvioisen kahvilusikan. Syntyi idea lusikkataulusta. Halusin kuitenkin yksinäiselle lusikalleni kavereita, joten soitin äidilleni, joka ystävällisesti penkoi omat aterinlaatikkonsa ja toikin sitten viisi erilaista, samanhenkistä vanhaa lusikkaa (sillä ehdolla, että saa itsekin yhden taulun).


Ensimmäiset valmiina. Keittiöönhän tällaiset ehdottomasti kuuluvat ja sinne ne myös menevät, kunhan keksin sen täydellisen paikan ja saan reikiä seinään.



Vasemmalla oman laatikon lusikka, muut äidiltä.


Ja tässä salainen reseptini lusikka- ja avaintaulujen tekoon!
Seuraaville materiaaleille ja tarvikkeille saattaa olla käyttöä:

  • Vanhoja lusikoita tai avaimia
  • Sopivan kokoisia valokuvakehyksiä
  • Tapettia tai muuta paksuhkoa paperia tai kangasta
  • (Tarvittaessa liimaa kiinnitykseen)
  • Sakset
  • Ohutta metallilankaa
  • (Tarvittaessa teippiä)
  • Paksu neula (tai ohut naula ja lyömäväline)
  • Sivuleikkuri-korupihdit

 Sitten vaan askartelemaan!








Työvaiheet:


 Kehyksistä poistetaan lasit, niitä ei tarvita. Tapetista leikellään kehyksiin sopivan kokoiset palat, mieluummin vähän liian isot kuin yhtään liian pienet.






Tapetti asetetaan kehykseen ja sen päälle laitetaan kehyksen taustapahvi, varovasti, ettei tapetti pääse karkaamaan paikaltaan ja kupruilemaan. Vaihtoehtoisesti tapetin voi liimata kiinni pahviin ja asetella sitten koko taustan kerralla. Jos käyttää kangasta tai yhtään "löysempää" paperia, voi ollakin ihan viisasta laittaa varmuudeksi liimaa väliin.






Lusikka/avain sommitellaan haluttuun paikkaan ja taustapahvi tapetteineen rei'itetään lusikan/avaimen varren ylä- ja alaosien kohdilta.






Neula kannattaa työntää kunnolla läpi, ettei reikä jää liian pieneksi.






Metallilangasta leikataan kaksi noin 10-15cm pätkää, jotka vielä kieputetaan kaksinkertaisiksi.






Langat pujotellaan pahvin rei'istä läpi, niin että etupuolelle jää silmukat..





..ja takapuolelle tämännäköiset pätkät.


 



Lopuksi lusikka/avain pujotellaan silmukoiden läpi paikoilleen ja takapuolen metallilanganpätkät kiristetään solmuun. Halutessaan solmut voi vielä varmistaa esimerkiksi ilmastointiteipillä.






Taulu on valmis! Näitä on yllättävän nopeaa ja helppoa tehtailla vaikka seinän täydeltä, eivätkä materiaalitkaan syö lompakon sisältöä liiaksi. Kallein tarvikehankinta oli kehykset ja nekin olivat tarjouksessa suunnilleen 3€/kappale. Kaikki muu on käytännössä vähintään puoli-ilmaista.

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?





29.6.2012

Kirsikka, 1v.

Sain mieheltäni viime vuonna äitienpäivälahjaksi Huvimajan Kuulasmarja -kirsikkapuun ja pari päivää sitten huomasin, että sehän taitaa tuottaa satoa! Yksivuotissatoa? Vai voikohan se tehdä jotain valemarjoja? Vähän epäilyttää.. Käsittääkseni satoa voi odottaa suunnilleen kolme-neljä-kesäiseltä kirsikalta.

No, oli miten oli, neljä pientä pallukkaa sen oksille on ilmestynyt sellaisiin kohtiin, joissa oli kukkasia. Kukkia oli toki paljon enemmän kuin neljä, mutta sehän olisi jo epäreilua vaatia noin nuorta puuta vääntämään marjaa joka kukasta. Mielenkiinnolla odotan, kehittyykö noista pallukoista jotain maistiaisiksi asti!








 
Palsta alkaa olla siinä kunnossa, että täytyisi harventaa ja kitkeä ja kitkeä ja harventaa oikein urakalla (siksi kuva näin kaukaa, en aio esitellä voikukkiani). Ihan hävettää oma laiskuus, mutta syytän ajanpuutetta: meillä on vauva, ei ehdi, vauva ensin. Katsotaan, jos vaikka tänään saisin jotain aikaiseksi.. Ainahan vauvan saa ulos nukkumaan ja sitten voikin kaikessa rauhassa kyykkiä palstalla sen tunnin - puolitoista! Kyllä siinä ajassa noin pienen plantaasin saa siistittyä.

Ja se pensasaita.. Tekemistä riittäisi senkin kanssa.



Kasvimaa kirsikan takaa.


Huonosti käyttäytyvä siperianhernepensas.





Herneelle laitoin kiipeilyverkkoja kolmeen riviin. Verkko on jämämateriaalia koirien uusista tiloista ja on erityisen hyvää tähänkin tarkoitukseen taipuisuutensa ja muovitetun pintansa ansiosta.






Juhannuksen aikaan oli kovin sateista ja pottumaa oli lähinnä riisipellon näköinen. Maa on melko savista ja sehän aiheutti veden lätäköitymistä.. Perunat tosin taisivat vaan tykätä hetkellisestä seisovasta vedestä, tai ainakin ne kasvoivat muutaman päivän aikana hurjan paljon! Ja kiireinen (seli seli) palstailija oli hyvin iloinen siitä, ettei kasvimaata tarvinnut moneen päivään kastella!



Potut juhannusviikonloppuna..


..ja potut eilen. Maa on edelleen ihan läpikostea.


Loppukevennyksenä ensimmäinen oman maan porkkana, kokoluokkaa kastemato, jos ihan sitäkään. On se vaan niin söpö!






20.6.2012

Kukkia ja palstaa kuvina.









Mustasilmäsusanna selvisi, vaikka välissä ehti jo kokea puolikuoleman: vein sen ulos toukokuun viimeisinä päivinä ja jätin sinne, vaikka hallaöitä tuli.

Ränsistynyt värinokkonen pääsi viettämään kesää ulos.

Lisää ränsistyneitä nokkosia.

Myös chili ulkoilee.

Ihanan vihreää!







Tämä ei sitten ollutkaan elämänlanka/karhunköynnös, vaan kiertotatar.. No, rikkakasvi kuitenkin.


Se alkaa ilmeisesti kukkiakin. Saatan vielä katua tätä, mutta antaa sen kasvaa..




















Tämä on se, jonka ajattelin aukeavan keltaisena. Väärin meni.

Keltaistakin kyllä saatiin.





Ja kysymys kuuluu, mitä nämä seuraavat neljä ovat?! Kesäkukkia vai rikkaruohoja? Viime vuonna ainakin kasvattelin jotain jauhosavikkaa ja niittysuolaheinää ihan kauniina kukkasina, kunnes mies sitten tuli kertomaan, että ota ne pois, et sä niitä sinne penkkiisi halua.. Varsinainen puutarhuri joo..

















Kaivonrenkaan kukkia:




Kuunliljat ja apilameri.




Jättipoimulehti on siitä ihana, että se kerää kastepisaroita. Tästä näystä tulee jostain syystä aina lapsuus mieleen.




Ja kasvimaata:




Varjoisenkaan penkin pavut eivät näytä enää ihan niin surkeilta!




Pitäisköhän jo harventaa vähän..





Nyt meillä taitaa olla ihan virallisesti perunamaa! Melkein kaikki ovat lähteneet valoa kohti ja penkit on mullattu viime viikonloppuna. Satoa odotellessa..