Lastulevyhirviö 3/4.

Tämän hirviön piti olla se viimeinen ja vaikea. Olikin vain sitä jälkimmäistä, tai vähintäänkin aikaavievä. Aloitin operaation tammikuussa ja sain täysin valmiiksi vasta parisen viikkoa sitten. Lievällä viiveellä siis esittelen. Suuren ja ruman hirviön tuunaus hieman yllättäen aiheuttikin totaalisen myllerryksen olohuoneessa.

Kirjahylly.

Lähtökohta oli jotain niin absoluuttisen kamalaa, että mua ihan oksettaa. Kuvaa varten ei ole yhtään stailattu, järjestelty tai edes pyyhitty pölyjä. Hyi, oikein hävettää.

Taatusti maailman ahdistavin kirjahylly, joka ensinnäkin kaikessa valtavuudessaan söi sen vähäisenkin valon, mitä muutenkin pimeänpuoleisessa huoneessa joskus ehkä hyvällä tuurilla oli. Kokonsa ja muotonsa takia hyllyn sai mahtumaan tasan yhdelle seinälle, mikä tietysti aiheutti päänvaivaa muiden huonekalujen sijoittelussa. Tämän lisäksi hirviö krääsineen oli jotenkin tosi hankala saada fiksusti ojennukseen, saati että siitä olisi saanut missään määrin nätin. Se oli vaan lykätty täyteen tavaraa ja luovuttu toivosta vähäisenkään edustavuuden suhteen. Ja ehkä karmeinta tässä kaikin puolin ällöttävässä kokonaisuudessa oli tuo möllykkätelkkari. Joo, sellainen meillä oli.

Odottelin vaan kevättä, sulaa maata ja sitä, että voisin viedä rumiluksen pala kerrallaan ulos näyttääkseni sille spraykannua.

Joulun aikaan olkkarissa jouduttiin kuitenkin tekemään pieniä siirtoja erinäisille kalusteille, jotta saatiin takka käyttöön. Tässä yhteydessä kirjahyllyäkin jo hieman operoitiin: saatiin erilliset vitriinit, tv-taso ja hyllyosa. Vannon, että mun oli tarkoitus jaksaa katsella ihania pyökinsävyjä ja epämääräistä kaaosta kevään tuloon saakka. Senhän tietää, että en todellakaan jaksanut.

Tammikuun alussa kyllästyin ja pyysin miestä tuomaan maalia. Ihan sama mitä, kunhan on mustaa, telattavaa tai sudittavaa, eikä ainakaan täyskiiltävää. Hän toi Helmi-kalustemaalia, jotain sellaista himmeäkiiltoista. Mullehan kelpasi paremmin kuin hyvin. Ryhdyin maalaushommiin ja maalasinkin valehtelematta koko sen tammikuun ajan, aina kun oli lyhytkin hetki aikaa. Telasin tai sudin joka osan joka puolelta kahteen tai kolmeen kertaan.

No, sain maalattua. Ja taisin vähän huijata tuossa, että joka puolelta muka maalasin. Kyllä mä yhdet puolet liimasinkin. Vitriinien sisukset halusin vaaleiksi, koska liika on liikaa myös mustassa, myös minun mielestäni. Sitä paitsi, vitriineissä säilytetään koiriemme saamia hienoja pokaaleja ja muita palkintoja, ja halusin että ne myös näkyvät sieltä lasien takaa. Siispä vanhan kirjan sivuja ja liimaa kehiin.

Sisuksista tulikin niin hienot, että ihan harmitti täyttää hyllyt ja laittaa ovet paikalleen. Tällä tavoin haluan ehdottomasti vielä joskus jotain muutakin päällystää. Jotain, mikä jää enemmän näkyviin.

Viimeistelin kaikki ovet ja laatikot uusilla, mielestäni paljon paremmin kokonaisuuteen sopivilla vetimillä. Vanhat ovat nuo pienet ja tylsät tuossa ylävasemmassa kuvassa. Koukkuvetimet ovat oikeasti verhotamppikoukut, mutta ei kai sillä mitään väliä ole, eikä moni olisi välttämättä edes tiennyt ellen olisi kertonut.

Kaikkea yllämainittua seurasi järjetön määrä järjestelyä, useita pikkutuunauksia, reissut Ikeaan ja ison marketin elektroniikkaosastolle, tekstitauluja ja nahkamattoja, aarteita ja laatikoita, ompelukoneen surinaa, lisää järjetöntä järjestelyä. Osa tavarasta hakee edelleen paikkaansa ja jotain viimeistelyä tai koristelua olohuone vielä kaipaa, mutta lopputulos on suunnilleen tämän näköinen:

Lokerikko Ikeasta, laatikot H&M:ltä,

verhon takana jemmassa ruma mutta tärkeä musamasiina.

Kajarikukkatorni pitää koteloida jotenkin, kunhan jaksan.

Niin, ja seinä tarvitsee tauluja.

 

 

 

Hyllyosasta tuli sivupöytä.

Verho, jonka taakse sai taas rumia juttuja piiloon,

on kiinnitetty takaa ja sivuilta nastoilla, edestä solmittu silmukkaruuviin.

Lampuista tulee oma postauksensa joskus.

 

Koriste-esineille tein hyllyt päältä maalatuista ja alta tapetoiduista liimapuulevyistä.

Tason lasioviin saatan ehkä väsätä jotkut verhot.

Ja sitten se tuunauksen hinnakkain tekijä,

vaikka pienin ja halvin mahdollinen olikin.

 

Mä olen päättänyt, että sitten joskus kun haluan vaikka uudet vitriinit tai tv-tason, niin voitan ensin lotossa ja sitten ostan. Toistaiseksi olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen olkkarin uuteen ilmeeseen, vaikka varsin rasittava projekti olikin. Tai ehkä siksikin. Saipahan kärsivällisyyteni treeniä, kun valmista ei vaan voinut tulla heti.

Mitään ennen-kuvia olohuoneesta ei ole eikä tule, mutta kirjahyllyn entisestä olemuksesta voi päätellä liikaakin. Muistan hyvin elävästi parin vuoden takaisen tilanteen, jolloin ekaa kertaa vinkkasin miehelleni aikeistani muokata kyseistä huonetta kauniimmaksi. Silloin ehdotin, että josko ostettaisiin uusi sohva. Mies tuumasi, että eihän meidän ole mitään mieltä tehdä hankintoja olohuoneeseen, kun siellä niin vähän vietetään aikaa. Minä siihen, että siellähän saattaisi vaikka viihtyäkin, jos olisi vähän viihtyisämpää.

Sohva vaihtui ja siitä se lähti. Nyt meillä on O L O H U O N E, jossa siis todellakin ollaan ja viihdytään.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!