27.2.2013

Uusin kukkakaveri.

Tulipa tuossa muuan päivänä sattumalta vastaan eräs vuosia ostoslistallani roikkunut kukka, kiinanruusu eli hibiskus. Törmäsimme ihan yllättäen halpakaupan etuovilla ja nappasin hänet mukaan, kun ei hintaakaan ollut kuin muutama euro.




Valitsin tietysti sen persikkaisen vaaleanpunertavaa nuppua aukovan, koska toinen vaihtoehto olisi ollut keltainen, eikä se keltainen todellakaan ole missään määrin mun värini.

Josko värivalinta olikin noin helppo, hieman hankaluuksia meinasivat aiheuttaa kiinanruusujen vieressä ihanasti monenkirjavina kukkineet orkideat. Siinä toinen ostoslistalla puoli ikuisuutta ollut. Päädyin kuitenkin kiinanruusuun, niitä kun ei kovinkaan usein kaupoissa näy (tai sitten olen ollut väärässä kaupassa väärään aikaan).

Toivottavasti opimme uuden kukkaseni kanssa tulemaan toimeen keskenämme ja saan hänestä pitkäikäisen kaverin.




Ruusuista keskiviikkoa teille! Se on K E V Ä T ihan just!

24.2.2013

Helposti uudistetut.

Kevät alkaa olla sen verran lähellä, että me kukkapöljät ja puutarhahurahtaneet ryhdymme vähitellen penkomaan ruukkuvarastojamme ja valikoimaan asuinpotteja pienille kasvateillemme. Ainakin minä aloitin jo inventaarion ja löysin muutamia sellaisia ruukkuja, joille halusin tehdä pientä koristelua ennen kuin ne pääsevät käyttöön.
 
Sinkkiruukut ovat odotelleet pintakäsittelyä lokakuusta lähtien. Vaikka idea syntyi silloin melkein heti, toteutuksen kanssa meni taas muutama hetki. Eipä taida enää yllättää.
 

 
 
Tapetinpalaset kiinnitin ruukkuihin vedellä kevyesti ohennetulla, kuivuttuaan vedenkestävällä puuliimalla. Liimaa sudin molempiin pintoihin ja vielä tapetin päällekin, joten luulisin sen kestävän ihan hyvin. Loppusilauksena numerolaput, liimalla kiinnitetty nekin.

 
 

Innostuinkin ruukkutuunailusta sitten niin paljon, että päätin uudistaa muitakin niin kauan kuin inspistä riitti.

 
 

Kirjoittelin ja tulostelin erilaisia flowers -lappusia ja liimasin ne ruukkuihin. Mustan ruukun sudin kauttaaltaan paksulla liimakerroksella, eli se on ikään kuin liimalla lakattu. Valkoisista tein ruskeat pähkinän sävyisellä petsilakalla, jota yritin sutia mahdollisimman vähän ja "kuivasti" keskiosaan ja pari peittävää kerrosta alaosaan. Yläreunassa on washi-teippiä, saa nähdä pysyykö.

Kaikki kivat fontit latasin dafontista (kiitos mahtavasta vinkistä Jenni).




Sellaisiakin ruukkuja löysin, joissa oli vähän liikaa jotain minun makuuni. Väriä nimittäin. Tumma sininen ja vaalea keltainen näyttävät mielestäni aika karmeilta yhdessä. Ainakaan näissä ruukuissa väriyhdistelmä ei iskenyt yhtään.


 
 
Musta taas näyttää tosi hyvältä ihan sellaisenaan. Se näyttää hyvältä myös minkä tahansa väristen kukkien kanssa!
 
 


Nyt kelpaa koulia ja istutella!

Rentoa ja leppoisaa sunnuntaita teille!

20.2.2013

Näin päin meillä!

Vietimme eilen miehen kanssa vuosipäivää. Mies on vähän huono antamaan lahjoja ja toisaalta minä taas tykkään enemmän antaa kuin saada niitä. Enkä sitä sano, että olisi mitenkään pakko lahjoakaan, kunhan nyt jotenkin muistaa. Tai kun muistaisi aina edes päivän (tällä itseäni osoitellen ja surkeaa päivämäärämuistiani kiroten).


 
 
Mutta kuitenkin, tämä menikin meillä nyt niin hassunkurisesti, että minä ostin rakkaalleni tulppaanikimpun! Tuskin hän itse kukkasista niin piittaa, mutta luultavasti arvostaa elettä. Kai se näinkin päin käy?
 
 
 

Harmillisen harvoin tulee leikkokukkia ostettua, mutta vuosipäivähän onkin hieno tekosyy. Ehkä pitääkin ottaa tavaksi. Onhan tuo aivan erityisen ihana silmänilo tähän aikaan vuodesta!



 
Mukavaa iltaa ja aurinkoista, keväisen tuntuista viikon jatkoa teille!

18.2.2013

Käsityöhaaste.

Sain äskettäin ihanan käsityö-aiheisen haasteen vielä ihanemmalta Kirsiltä. Kiitos tästä, oikein mielelläni vastailen kivoihin kysymyksiin!

Kuvitukseksi etsin taas enemmän tai vähemmän vastauksiin liittyviä, vähän vanhempia käsitöitä ja muuten vaan sellaisia kuvia, joita ei täällä vielä ole nähty. Ja niitä löytyikin näemmä aikas paljon.


1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi?

Oppia vielä joskus neulomaan. Toistaiseksi en edes tiedä, kuinka puikkoja pidetään kädessä. Ja sitten tietysti se ikuinen haave (jonka toteutuminen vaatisi ehkä aika paljon enemmän uskallusta, kuin mitä mulla on), että voisin joskus tehdä jonkinsortin käsitöitä työkseni.


 
 
2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?

No se sohva varmaankin. Käytännössä ihan mutuna tehty, tälle kärsivällisyydelle melkoisen suuritöinen täystuunaus on kaikesta päätellen miellyttänyt sohvan pientä omistajaa ja on omastakin mielestäni erittäin onnistunut.




3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?

Ei jää aloittamatta, mutta liian usein meinaa jäädä edelliset lopettamatta, kun tulee jo inspis tehdä jotain aivan muuta. Jotain teen aina, kun on aikaa. Ja niitä keskeneräisiä todellakin riittää!





4. Mitä käsitöitä teet mieluiten?

Tämä olikin paha kysymys! Kaikkein itsevarmimmin tartun virkkuukoukkuun. Erityisen terapeuttista on virkata superpitkiä kaulahuiveja paksulla koukulla ohuehkosta langasta ja nimenomaan pituussuunnassa. Kaikenlainen askartelu ja tuunailukin on tosi mukavaa, varsinkin romutuomion saaneiden tavaroiden kohdalla. Tykkään myös ommella, mieluiten esimerkiksi tyynynpäällisiä ja kangaskasseja, mutta joskus myös yksinkertaisia vaatteita. Enkä mä "miehisempiäkään" käsitöitä mitenkään vierasta.


 



5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?

Musta piti tulla kiviartesaani, mutta ei sitten tullutkaan, kun elämä lähti viemään ihan toiseen suuntaan. Eikä sitten ole mitkään työtkään käsin tekemiseen liittyneet, ainakaan kovin paljoa.




6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?

Mun nurkkaus on oikeastaan talon ainoa nurkkaus, jossa siedän kaaosta. Oma, ihana, pyhä kaaokseni. Koitan kyllä pitää työpisteen siistinä ja järkevänä, mutta ei se vaan aina onnistu. Oli siistiä tai sotkuista, kaikelle on kuitenkin oltava tietty paikka!


 



7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan siitä tehnyt mitään? Kauanko olet sitä säilönyt?

Voi, vaikka mitä ja kuinka! Ideoita tulee ja menee, ja on mielestäni ihan hyväkin, jos jemmassa on jotain käyttötarkoituksetonta. Se voi vielä tulla tarpeeseen. Osa materiaalista ja tilpehööristä on odotellut kätköissä vuosia.




8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen ja rauhoittuen? Miten?

Juuri sellaisessa mielentilassa kuin sillä hetkellä olen. Mieluiten aamulla virkeänä, iloisena ja rentona. Puoliväkisin hampaat irvessä siinä vaiheessa, kun joku isompi työ on ollut viikkotolkulla levällään pitkin lattioita ja alkaa tuntua siltä, että nyt on pakko saada valmista tai roskiin lentää.




9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, mutta oletko sinä keksinyt joskus jonkin mielestäsi aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä?

Tuskin mitään ihan oikeasti ihan uutta. Ehkä joskus hoksannut jotain itselleni uutta, joka helpottaa tekemistä. Esimerkiksi sen yllä mainitun sohvan tilkkutäkin kanssa piti saada pari älynväläystä.


 
 


10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?

Jaa, se riippuu aika monesta tekijästä. Parhaimmillaan voi olla jopa ihan kymppiä, huonoimmillaan jotain aivan luokatonta, siis tositositosi kamalaa. Yleisesti ottaen en pidä itseäni kovin taidokkaana, vaan lähinnä innokkaana ja kokeilevana tekijänä. Blogiin esittelyyn pääsevät tavallisesti vähintään seiskan työt.




11. Mikä on sinulle rakkain, jonkun muun tekemä, käsityö?

Minä kun en todellakaan neulo mitään, kaikkein tärkeimpiä ovat toisten neulomukset. Tämän(kin) perheen viluisten varpaiden, sormien ja säärien lämmityksestä osittain huolta pitää mummoni, isu. Etenkin villasukkia isu tuntuu tekevän pienen tehtaan tavoin ja ihan maailman parhaita sukkia ne ovatkin!




Haasteeseen kuuluisi keksiä uudet kysymykset, mutta nämä olivat mielestäni niin hyviä ja monipuolisia, että pistän samoilla eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Haasteeseen saa tarttua ja olisi kivaa päästä lukemaan vastauksenne, mutta ei mitään paineita!

17.2.2013

Jotain vihreää, jotain homeista.

 
Onneksi enemmän sitä ensimmäistä.
 
Keisarinelämänlangat puskevat jo vähän muutakin kuin sirkkalehteä, samoin yksi daalioista.
 

 

 
 
Muutama taimi on jo ehtinyt kupsahtaa ja olen jo ehtinyt kylvää lisää tilalle.
 
Tässä ihan tuore tarhasalkoruusu. Pysy elossa, ole hyvä.
 
 
 
 
Verenpisara ainakin on erittäin elossa.
Se pääsi valoisampaan paikkaan ja ilostui ihan silmissä. 
 
 
 
 
Joulun alla pienesti auki ollut, sen jälkeen pienesti unohdettu hyasintti on nyt pienesti yllättänyt.
 
Muistin kastella sen eilen ja huomasin sipulin lihonneen ja tehneen jonkin sivusysteemin.
Ehkäpä tämä päätyy pihalle asti, kunhan tuo valkoinen töhkä tuolta sulaa ja maa pehmiää.
 
 
 

 
 
Daalia, jonka keksin laittaa jääkaappiin talviunille, taisi tykätä ideastani huonoa.
Reppana on muutenkin aika karmean näköinen ja lisäksi ilmeisen homeessa.
 
Onkohan tämä jo aivan kompostikamaa vai kenties vielä elvytettävissä?
 
 
 
 
Ihanaa sunnuntaita kaikille pienistä epäonnistumisista ja homeesta huolimatta!

13.2.2013

Ongelmallinen ovi.

On muuten tosi ärsyttävää joutua huomaamaan, että jokin juttu, jota teki pitkään ja huolellisesti ja johon oli myös hyvin tyytyväinen, osoittautuukin ihan älyttömän huonoksi ratkaisuksi.
 
Juuri näin kävi salavaverhojen kanssa. Ne alkoivat taipuilla ja pian olivat jo niin kipristyneet reunoistaan, että aina kun yritti mennä ulos tai tulla sisään, jäi esimerkiksi hihastaan verhoon kiinni tai vähintään törmäsi niihin.
 
Ajattelin, että on parasta ottaa ne pois ja keksiä tilalle jotain muuta, ennen kuin joku puhkoo silmänsä.
 
Jyskin mainoslehdestä bongasin tarkoitukseen ihan täydellisen oloiset bamburullaverhot. Myymälästä oikean levyisiä löytyi kuitenkin vain yksi, eikä myyjän mukaan enempää ollut tulossakaan.
 

 
 
 
 
No, ostin sen viimeisen ja lisäksi yhden verhotangon. Kaivelin kangasvarastoistani pätkän valoverhopitsiä ja surautin ylä- ja alareunoihin kujat. Ylös tanko, alas nauhat, valmis.
 
 
 



Nyt ovesta on paljon vaivattomampi kulkea. Mutta mitä mä keksin niille salavaverhoille? Eihän niitä voi hävittääkään!

10.2.2013

Keittiön pienet ihanat.

Hääräilin vähän keittiössä. Aion hääräillä vähän enemmänkin, sikäli mikäli mies uskaltaa antaa mun toteuttaa tummia visioitani ja tuhota poikamiesboksin jäänteitä.
 
Tässä kuitenkin sekavansorttinen postaus näistä jo valmiista pikkuväkerryksistä.
 
Oli mustaa maalia (ooh, ylläri!), tapetinpalasia, puuliimaa, ääriviivatarroja ja elämäni ensimmäiset washi-teipit. Niillä tuunailin muutamia sekalaisia, minun makuuni ihan susirumia purkkeja kuiva-aineiden säilytystä varten. Samalla sain käyttöön joitakin pitkään paikkaansa etsineitä aarteita ja kirppislöytöjä sekä äskettäin ostettuja juttuja.
 
 


Hätävarakahville (eli sille paketille, jonka on oltava olemassa siinä vaiheessa, kun tulee kofeiinia janoavia vieraita ja emäntä tai isäntä säikähtää, että voihan perjantai, kahvi loppui kesken, ai niin eipäs loppunutkaan) ja kissan kuivaruoalle maalasin säilyttimiksi tyhmät ja vieläpä eriväriset kahvipurkit. Hieman washi-teippiä ja tarraa pintaan, ja ai että on nättiä!

Stockmannin pannukahvipurkki on aarre, jonka joskus pari vuotta sitten löysin hylättynä ja pelastin parempaan talteen eräästä kellarista. Pidin siinä aluksi pensseleitä ja muita maalaustarvikkeita, mutta nyt se sisältää vitamiineja, kyniä ja ostoslistalappusia. Toisella puolella on samma på svenska, lyx blandning. Ikää en tiedä, mutta kaunis purkki kuitenkin on.


 
 
Lusikalliset maustepurkit ja öljypullon löysin kirpparilta jo reilusti viime vuoden puolella, mutta vasta nyt ne pääsivät täyttöön, käyttöön ja esille.
 
Purkkien alla on teerasia, jonka ostin Clas Ohlsonilta. Ihmettelen suunnattoman suuresti, miksi ja miten mä tajusin kyseisen nettikaupan olemassaolon vasta noin kuukausi sitten.. Siellä on hirmuisen kattavasti ja riemastuttavan edullisesti kaikenlaista kivaa ja hyödyllistä roinaa, mikä tarkoittaa sitä, että kaupasta tuli yksi suosikeistani sillä hetkellä, kun sen äkkäsin.
 

 

Meillä syödään aika paljon pastaruokia, joten käytetyimmille aineksille oli tietysti tehtävä omat sievät purkkinsa. Spagettipurkkina on sellainen tapetilla päällystetty pahvipurkki, joka on joskus pitänyt sisällään jonkun vähän juhlavemman viinipullon.

Teipitkin ostin Clas Ohlsonilta ja kaikki ääriviivatarrat Sinellistä. Siinä muuten toinen mahtava kauppa, jonka hoksasin ihan liian myöhään. Mä olin kai liian keskittynyt kiroamaan tämän meidän tuppukylän tupputiimaria sen sijaan, että olisin voinut vaikka googlettaa.


 
 
Vasemmassa reunassa on yksi vuoratuista säilyketölkeistä, joihin olen niin tykästynyt, että nykyään ostan säilykkeitä puoliväkisin, jotta saisin lisää tuunattavaa. Kissa-parallekin koitan välillä syöttää koiranruokaa vain siksi, että sitä myydään isoissa tölkeissä.
 

 
 
Tarroittelin myös ihan uusia lasipurkkeja, koska jäin tietysti aivan toivottoman koukkuun tähänkin hommaan. Kuinkas muutenkaan..
 
Teerasian kanssa samaa sarjaa olevat, pienemmät purkit olivatkin juuri täydellisen kokoisia piilopaikoiksi servettirenkaille.
 

 

 

Varsinaisia ennen-kuvia en ottanut, mutta tässä on makaroni- ja kaakaopurkit valmiina kaunistettaviksi. Voi ällötys..


 
 
Ja niitä kivoja tarroja, joita on ihan pakko hankkia lisääkin. Keksin just ainakin sata uutta tarrautumiskohdetta näille!
 

 
 
Rentoa ja leppoisaa sunnuntaita teille ja tervetuloa uusille lukijoille!

7.2.2013

Kukkakuulumisia.

Keväältä näyttää!

Täällä on päästy koulimaan osa tammikuisen varaslähdön jälkeen itäneistä pikkuisista. Daaliat siirsin valmiiksi oikein isoon ruukkuun, siltä varalta että ovat nimensä 'Decorative Giants' veroisia. Myös tarhasalkoruusut ovat omissa poteissaan, samoin mummonpalsamit. Ensimmäisen kollaasin alimmaisena komean kokoiset sirkkalehdet tehnyt taimi on kelloköynnös. Sillä olikin aika hyvä itävyys: kahdeksasta siemenestä (joista 4 violetteja ja 4 valkoisia) tähän mennessä seitsemän on nostanut enemmän tai vähemmän vihreää mullan pinnalle.

Tämä on sitten mukavaa puuhaa!


 



Kaikki muutkin kylvetyt ovat itäneet ainakin jossain määrin, paitsi se oma omituinen kokeiluni, vuorenkilpi. Vähän olen pettynyt, jos siitä ei mitään tulekaan, mutta enpä toisaalta oikeasti olettanutkaan mitään tulevaksi. Onpahan ainakin kokeiltu! Ehdottomasti hauskinta katseltavaa on keisarinelämänlanka, joka koittaa jo lähteä kiemurtelemaan sille tekemiäni pajuhökötyksiä pitkin.




Tein ikkunalaudalle ensiavuksi tilaa leikkaamalla siinä hengailleet värinokkoset niin ronskisti kuin raaskin. Niiden pitäisi kyllä kestää sellaistakin käsittelyä, haaroittua ja kuulemma kasvaa entistäkin kauniimmiksi. Värit ovat jo hieman palanneet, selvästi siis kesää kohti mennään!


 



Talvehtijoista riippapelargonit näyttäisivät voivan parhaiten. Verenpisarakin on viimein osannut lopettaa kukintansa ja yrittää kai lähinnä pysyä elossa. Nuppuja tulee vielä, mutta ne kuivahtavat ennen kuin ehtivät aueta. Nämä pitää varmaan lähiaikoina siirtää valoisampaan paikkaan.

Entisessä koirahuoneessa ollut pelargonikaksikko on yllättäen joutunut kokemaan kovia, nimittäin miinusasteita. Toin ne keittiön ikkunalle heti kun huomasin vahingon ja toivon, että ne eivät ottaneet nokkiinsa ihan lopullisesti. Melko surkeat olemukset heillä.




Ja sitten se karvainen talvehtija! Se on vallannut mun sohvan!