Suloisia muistoja.

Syksy on oikeastaan ihan mukavaa aikaa. Saa vetää villasukat jalkaan ja laiskotella sisätiloissa hyvällä omallatunnolla. Toisaalta ulkona pääsee jo suunnittelemaan ja osin toteuttamaankin seuraavan kauden kukkaloistoa. Saa kylvää pieniä siemeniä ja toivotella niille kaikkea hyvää. Viileinä aamuina on ihan erityisen ihanaa mennä pihalle aamukahville ja ihastella aamuauringon lämpimiä säteitä. Iltaisin voi tunnelmoida kynttilänvalossa ja ainakin täällä alkaa tuntua siltä, että pian lankaa kuluu ja virkkuukoukku viuhuu.

Ajokoiralle syksy taitaa kuitenkin olla se paras aika vuodesta; ilmassa on metsän tuoksua ja pientä jännitystä siitä, että koskahan sitä saisi tutkapannan kaulaansa ja pääsisi työmaalle. Siksipä me halusimme hankkia Ville-koiran hautapaikalle perustetun muistopenkin keskipisteeksi mahdollisimman komean syksyisen kukkijan. Valitsemamme kaunotar on syyshortensia 'Vanille Fraise', joka kukkii juuri oikeaan aikaan ja todella näyttävästi.

Se näytti tältä

15.8

 

28.8

 

ja eilen, 9.9.

 

 

Tällaiset silmänilot tekevät syksystä vieläkin mukavemman!

 

Mulla olisi tämän viikon aikana ohjelmassa runsaasti nurmikon repimistä, maankaivuuta, suodatinkankaan asettelua ja kivien kottikärräystä. Mies lupasi tuoda viikonlopuksi hiesua/hietaa/santaa (sovitaan, että se on vaan maata) ja toivottavasti tuo myös lantaa. Sitten pääsenkin toimittamaan sitä yllä mainitsemaani siementen kylvöä ja kaiken hyvän toivottelua!

 

Hyvää alkanutta viikkoa myös teille!