Tilannekatsaus.

Sisätiloissa on viimeisen viikon aikana tapahtunut hurjasti kasvua. Nämä kuvat ovat parin päivän takaisia, joten taimet ovat tästä vielä hieman venyneet ja tuuhentuneet.

Topakoiden daalioiden kanssa mulla meinaa iskeä paniikki, että olinkohan sittenkin hölmö, kun laitoin ne yhteiseen ruukkuun toistensa seuraksi. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun liian läheinen ystävyys aiheuttaa kitukasvuisuutta.

Miinanköynnöksistä yksi on jo takertunut tiukasti keppiinsä. Lehdet ovat kyllä niin hienot, että odotukset kukkien ulkomuodon suhteen ovat korkealla.

Susannatkin kiemuroivat innokkaasti. Säilyketölkkiamppelissa taitaakin olla vähän turhan lyhyet narut heidän makuunsa: yhdellä tulee yläkertanaapuri pian vastaan ja toinen luikertelee kohta verhotangossa.. Keltainen susannakylvös ei tuottanut mitään, siemenet olivat viime kesäisistä itse kerättyjä.

Supersievä kelloköynnös on näistä ehkä kaikkein hienotunteisin tarrautuja. Lujasti sekin on tuissaan kiinni, mutta ote näyttää hyvin sirolta, kun vertaa kahteen edellämainittuun.

Mummonpalsamit ja zinniat ovat vielä hieman hontelovartisia, mutta onneksi ihan hyvinvoivan oloisia. Yksi päivänsini on lehdiltään erikoisen kirjava, tummemman vihreää laikkua täynnä. Taimen mainion voinnin puolesta oletan sen kuitenkin olevan ihan normaalia. Korjatkaa toki oletukseni, jos tiedätte toisin!

Hyötykasvipuoli odottelee koulimista. Ruukutkin ovat odotelleet asukkeja jo toista viikkoa. Eipä noiden kanssa kai ihan hengenhätä vielä olekaan. Paprikoista iti muuten kaksi neljästä.

Vuorenkilpikylvös on otettu takaisin huoneenlämpöön ja kevyesti kelmutettu. Nyt vaan jännätään ja toivotaan! Täytyy sanoa, että ihmettelen kyllä kovasti, jos tuolta mitään nousee. Verenpisarasta trimmasin taas pahimpia risuja. Uutta vihreää on tullut tosi paljon ja ylöspäin tahtoo hän. Värinokkoset meinaavat kukkia, äkkiä sakset käteen!

Ihan kaikki ei kuitenkaan mene toivotulla tavalla. Aina ei siis kasva. Se olemattoman näkymättömänä kitkutellut keijunmekko menehtyi. Iloitsin liian aikaisin kahdesta orvokistakin, pieni mattimyöhänen menehtyi myös. Kuisma ja korallikeijunkukka itivät tammikuukylvön jälkeen vaatimattomasti, mutta silloinen valon vähyys taisi koitua niidenkin harvojen kohtaloksi.

Ja tämä tässä on krassikylvös. Ei idä, ei. Ei ole koskaan aiemminkaan itäneet mun krassit muuten kuin suorakylvöllä. Eilen kuitenkin päätin, että en vielä luovuta, ja laitoin uuden satsin multaan. Toivottavasti nyt onnistuu!

 

Hyvää tätä päivää kaikille!