Pitsilipasto.

Ensin vähän ylistystä mattamustalle spraymaalille, joka on nykyään ehdottomasti paras ystäväni mm. seuraavista syistä:

• Sitä on niin helppo käyttää, että tyhmempikin tajuaa idean.
• Se on halpa tapa uudistaa ja pintakäsitellä aikalailla mitä tahansa materiaalia.
• Se kuivuu järjettömän nopeasti. (Kärsivällisyys ei ole hyveeni.)
• Sillä saa maalattua pienetkin välit ja vaikeatkin koukerot. (Ne, joihin olisi pensselillä hankalaa päästä. Kärsivällisyys ei edelleenkään ole hyveeni.)
• Sillä saa oikein hyvännäköistä ja tyylikästä jälkeä.

Ja sitten pidemmittä ylistyksittä asiaan:
Eteisessämme oli jo ihan liian pitkään pesinyt aivan järkyttävän ruma, vanha lipasto, jonka tarkoituksena oli säilöä esimerkiksi villasukkia, lapasia ja muita kausiasusteita. Laatikoista jäi yleensä puolet käteen ja puolet lipaston sisälle, kun niitä koitti vetää auki. Kaiken kamaluuden lisäksi lipasto oli valkoinen, mikä nyt sinällään voi ollakin ihan kaunis väri, mutta kun kyseessä oli kalustelevy (tai lastulevy tai melamiinilevy tai mikä onkaan), joka oli kulunut ja vähän potkittu ja näytti siltä, kuin olisi viettänyt viimeiset vuotensa junan tupakkavaunussa, olin aivan totaalisen kyllästynyt katselemaan sitä rumilusta. Olin jo ihan viittä vaille viemässä koko roskaa takapihalle ja laittamassa perään sytytysnestettä ja tulitikkua, mutta sitten onnekseni sain idean: mattamusta spray!

Susiruma lipasto ennen.

Tuumasta toimeen. Ensin jouduin vähän liimailemaan niitä laatikoita ja varmuudeksi vielä pyyhin pahimmat liat ja pölyt pois. Laatikot halusin maalata sisäpuoleltakin, mutta rungon sisus sai jäädä entiseen kuosiinsa, joten suojasin muovilla ja maalarinteipillä kaiken sen, mihin maalia ei tarvinnut. Vetimet irrotin laatikoista etukäteen ja maalasin kaikki osat 2-3 kertaan. Kaikkiaan tähän kului ehkä viitisen kannua maalia. Vähemmälläkin olisin varmaan pärjännyt, mutta olin kai niin shokissa lipaston alkuperäisestä olemuksesta, että halusin peittää sen äärimmäisen huolellisesti!

Seuraavana päivänä, kun musta maali oli varmasti kunnolla kuivunut, otin laatikot vielä pitsimaalaukseen. Asettelin ne mahdollisimman siististi lähelle toisiaan siihen järjestykseen, missä ne tulevat olemaan lipastossakin. Tämä siksi, että pitsikuviosta saisi "jatkuvan".

Laatikoiden päälle laitoin melko suurikuvioista pitsikangasta (vanhaa ikkunaverhoa, jossa on nätti kuvio, mutta vähän vähemmän nätti väri toimiakseen ikkunaverhona). Kiristin sen teipeillä mahdollisimman tiukalle, ettei se lähde karkuun tuulen mukana ja sotke suunnitelmia.

Maaliksi valitsin hopeisen, koska sillä saa tarpeeksi kontrastia mustan kanssa ja väriyhdistelmä toimii mielestäni muutenkin hyvin. Myös kiiltävällä mustalla olisi varmaan saanut tyylikkään lopputuloksen! Makuasioitahan nämä tietysti ovat, mutta itselleni kun tein..

Maalatessa oli vähän vaikeuksia hillitä "liipaisinsormea", kuten epätasaisuudesta näkyy. Yritin tehdä siitä tarkoituksellista ja suihkautin maalia muutamiin satunnaisiin kohtiin toisenkin kerran. Oli yllättävää ja mukavaa huomata, että hopeinen ei levinnyt pitsin alla juuri ollenkaan, vaan pysyi siististi reikäkohdissa ja toisti kuvion tarkasti, kuten oli tarkoituskin!

Nyt lipasto on paraatipaikkansa eteisessämme ansainnut! Kyllä taas kelpaa säilytellä villasukkia ja muita. Kiitos jälleen, oi mattamusta spraymaali, kun ratkaisit sisustuspulmani!

Lipasto käsittelyn jälkeen.

Tässä toinenkin spraykäsittelyn saanut, roskiskatoksesta pelastettu "romu". Pinta on puuta ja metallia, ja se oli löydettäessä tosi rumassa kunnossa: lakka ja maali olivat rapisseet ja kellastuneet varmaankin tupakasta ja ihan vanhuuttaankin. Kaikesta päätellen se on entisessä elämässään ollut hattuhylly, mutta keksin käyttää sitä kukkahyllynä, koska meidän huushollissa sellaiselle oli ehdottomasti enemmän tarvetta.