Lastulevyhirviö 2/4.

Johan tässä ehtikin tulla pitkä tauko tämän sarjan kanssa, vaikka koko ajan on jotain tapahtunut. Hirviö nro. 2 oli aika hauska tapaus tuunata: ensin sai rikkoa ja sitten kehitellä palasista jotain uutta.

Pöytä palasiksi.

Kyseinen hirvitys oli siis alunperin sohvapöytä, taas tätä ihastuttavaa muka-pyökkiä. Se oli mielestäni erittäin rumakin, mutta halusin päästä siitä eroon myös siksi, että se ei pyöriensä ja yläpainotteisen mallinsa takia välttämättä olisi ollut kovinkaan turvallinen pienen lapsen kannalta.

 

 

Niinpä kuorin sen, minkä helpolla irti sain, ja otin talteen kaikki käyttökelpoiset osat. Ei siinä juuri muuta ollutkaan, kuin taso laseineen, alataso ja jalat, mutta nehän ovatkin mainiota romua ja tekijästä riippuen niistä saisi väsättyä vaikka mitä hienoa.

 

Minä käytin pöydänpalaset näin:

Tasorinkulasta oli mielessä tehdä peili, mutta en olisi jaksanut odotella sitä peiliosaa, jonka olisi luultavasti kuitenkin joutunut jossain mittojen mukaan teettämään. Sitä paitsi se olisi maksanut. Eipä tämäkään vaihtoehto ilmainen ollut, mutta tosi edullinen ja ehdottomasti ainakin melkein yhtä kiva. Tasosta tulikin taulu.

Pitsimaalasin sen (tutoriaali täällä) kahdella eri kuviolla ja väriyhdistelmällä. Lasi on kiinnitetty rinkulaan ensin kontaktiliimalla ja sitten saumattu silikonilla. Liitoskohtaa reunustavat vielä varmistusnaulatkin, joten paketti pysyy kolminkertaisen tiukasti kasassa! Taustapuolelle tein ripustuslenksun moninkerroin kieputetusta rautalangasta, joka on kiinnitetty ruuveihin rinkulan molemmille reunoille.

Ajatus peilistä jäi kuitenkin häiritsemään, joten sellainenkin oli tehtävä. Olen vähitellen kasaillut meidän makkariin peiliseinää ja uusi yksilö pääsi sekalaisen joukon jatkeeksi. Kuvassa muuten näkyy myös valaisin, jonka varjostin on hengannut tuossa sivupalkissa ihan luvattoman pitkään.

 

 

Peili syntyi todella nopeasti ilman epäonnea tai edes uskomusta sellaisesta. Uhrasin vanhan palapeilin ja liimasin sirut entisen sohvapöydän pitsimaalatulle alatasolle. Kai se on nyt olevinaan mosaiikkipeili.

 

Menee ehkä jo vähän aiheen sivusta, mutta sirpalepeilille piti saada kaveri. Mulla on kyllä sellainen tunne, että tämä ei makkariin jää, vaan päätyy jossain vaiheessa keittiöön. Se olisi varmaan luontevampi paikka tarjottimelle ja muffinssivuoille.

Viimeinen tuunaus aiheutti kiroilua, harmaita hiuksia ja tukkoisuutta ajatuksenjuoksussa. Oli väärän kokoista ruuvia, lenksottavaa jalkaa ja pienestäkin kosketuksesta käsiin hajoavaa vedintä. Kun ajatus lopulta kirkastui, löytyi kyllä ankkuria, kulmarautaa ja liimaakin, mutta kauan meni, ennen kuin valmistui tämä pöytä.

 



Jalat ovat samat vanhat, mutta ylösalaisin käännettyinä ja kahvat olivat entisessä elämässään keittiökaapin vetiminä, toisen värisinä tosin. Kaikki muu on nikkaroitu jämälaudasta. Pöytä pääsee kesällä terassille jaloon tehtävään: kukkatasoksi.

 

Jos joku jäi miettimään, niin kerron vielä, että sohvapöytänä on tällä hetkellä pari tukevarakenteista, kangaspäällysteistä säilytyslaatikkoa. Ne ovat lapsiystävällisiä ja hyvin käytännöllisiä (syövät mahtavan määrän roinaa ja toimivat tarvittaessa penkkeinäkin), sekä helposti uudistettavissa esimerkiksi erilaisilla tableteilla tai kaitaliinoilla.

Aurinkoista sunnuntaita! Ja hei, huomenna onkin jo huhtikuu!