Krääsät ojennukseen 1/4.

Kaikillahan on varmasti kotonaan erinäistä pikkutavaraa ja tilpehööriä, eli krääsää, joka lojuu pitkin laatikoiden pohjia ja kaappien perukoita tai pahimmillaan on valloittanut pöydät ja jopa lattiat kasaantuen isoihin, epämääräisiin röykkiöihin. Ihan tarpeellista tavaraa, joka on hukassa juuri silloin, kun sitä tarvitsisi, mutta toisaalta taas aina vaan tiellä. Täältä ainakin löytyy aika huikeita määriä kyseistä roinaa!

Omat krääsäni ovat lähinnä neuloja, pihtejä, nyörejä, lankoja, papereita, tilkkuja, nappeja ja muita käsityö- ja askartelutarvikkeisiin luokiteltavia juttuja, mutta yhtä hyvin krääsä voi olla esimerkiksi leluja, työkaluja, meikkejä ja hiuspinnejä tai vaikka ruuanlaittovälineitä ja miksei elintarvikkeitakin.

Krääsäni olivat nimenomaan sitä sekalaista sälää, joka hengailee ympäri kämppää vailla määränpäätä ja eksyy aina silloin tällöin myös jalan alle (auts) ja siksi koin pakottavaa tarvetta tehdä asialle jotain hyvin ripeästi. En siedä epäjärjestystä kovinkaan hyvin enkä missään nimessä halua, että pieni tyttöni menee vahingoittamaan itseään jollain lattialta löytämällään esineellä tai syömään jonkun varanepparin. Sitä paitsi säilytystilaa ei ole koskaan liikaa.

No, tein asialle "jotain" parhaan kykyni mukaan ja tietysti halvimmalla mahdollisella tavalla, eli käyttämällä jo olemassa olevia tarvikkeita. Ottaen huomioon vähäisen kärsivällisyyteni, sain aikaan ihan fiksuja ja toimivia säilytysratkaisuja. Tässä niistä ensimmäinen, loput kolme (tai useammankin, mikäli lisää keksin) esittelen sitten myöhemmin!

Lasipurkki.

Läpinäkyvä säilytysratkaisu niille kaikista pienimmille pikkutavaroille.

Nyt kaikki Felixit, Dolmiot ja sinappisilliällötyspurkit äkkiä talteen! Niille on käyttöä muunakin kuin mahdollisina tuhkakuppeina!

Purkit on tietysti hyvä liottaa ja pestä, mahdollisesti moneenkin otteeseen, ennen uusiokäyttöä. Sehän ei ole mukavaa, jos krääsä sitten löyhkää pikkelssille. Ja muutenkin, ne kamalat E-E-E-etiketit olisi hyvä saada kunnolla pois uusien, paljon hienompien tieltä.

Kun purkit on pesty ja kuivattu, niitä voi alkaa työstää entistä ehommiksi. Kannet maalasin sillä ah niin ihanalla mattamustalla spraylla, jota suihkin muutenkin joka paikkaan. Halusin, että kaikki purkit olisivat keskenään mahdollisimman yhdennäköisiä. Voihan ne jättää maalaamattakin, mikäli niin tahtoo ja jaksaa sitten katsella sitä rumaa tekstiä siinä. Ja ainakin silloin, jos purkki tulee takaisin elintarvikekäyttöön, voi maalaamatta jättäminen ollakin paras vaihtoehto.

Etiketit ovat jämätapettia, joihin liimasin tulostamani nimilaput ja jotka sitten kiinnitin purkkeihin kontaktimuovilla.

Ja sitten vaan säilyttelemään!

Tein purkkeja P A L J O N, kuvassa ehkä kolmasosa. Ne ovat osoittautuneet käytössä oikein käteviksi ja miellyttävät ainakin tekijänsä silmää. Jokainen nappi ja lankarulla on tietyssä purkissa ja löytyy heti kun sitä tarvitsee!

 

Muut krääsän ojentelut täällä (2/4), täällä (3/4) ja täällä (4/4).

Felix ja toverit.