Keinutuolin uusi ilme.

No niin, lupaamani kiikkutuoli on vihdoin valmis esiteltäväksi!

Tämän pienen, sinisen yksilön tyttömme sai vaariltaan. Se on mieheni ja siskonsa vanha tuoli, ja oli siis ollut jo pitkään unohdettuna ja kiikkumattomana varastossa. Keinutuoli oli kieltämättä vähän tunkkaisen näköinen ja pahasti kulahtanut, mutta pienillä toimenpiteillä siitä sai aika kivan.

Tässä lähtökohta:

 

Ja lopputulos: 

 

 

Pölykerroksen alta paljastui kaunis vanhahtava sinisen sävy, jonka halusin osittain säästää. Halusin myös, että tuoli näyttäisi jossain määrin vanhalta, kun kerran oikeastikin hieman iäkkäämpi on.

 

Päädyin sitten sellaiseen ratkaisuun, että otin valkoista maalia ja pesusienenpalan, ja ryhdyin ilman sen suurempia suunnitelmia töpöttelemään. Vähän sinne, vähän tuonne, hieman enemmän tänne.. Paikoin ihan peittävästikin.

Maalin kuivuttua hioin sen vielä rosoisemmaksi ja näin sain ylimääräisen kiillonkin himmennettyä.

 

Paljon raikkaampi keinutuolista tuli jo pelkällä valkoisellakin, mutta pitihän siihen tyttömäisyyttäkin saada! Ja mikäs sen tyttömäisempää olisikaan, kuin pinkki?

Juuri sopivasti pinkkiä tuli, kun päällystin istuimen söpöllä lahjapaperilla (Tiimarista). Laitoin kahdelle reunalle vielä punaista teippiäkin. Ja jälleen kerran liimaa, liimaa, lisää liimaa väliin ja päälle.

 

Itsekin olen tyytyväinen keinutuolin uuteen ja iloiseen ilmeeseen, mutta aivan ihanaa on se, että tyttö on tuolista suorastaan riemuissaan!

Tosin hänelle ulkoiset seikat ovat todennäköisesti vain mitättömiä sivuseikkoja. Paljon tärkeämpää lienee se, että tuoli kiiiiikkuuuuu, kiiiiikkuuuuu..

 

Mukavaa alkanutta viikkoa teille!