Nyt on kuitenkin niin, että tänä vuonna en pääse ihastelemaan niitä kukassa omalla pihalla.
Miten kauhea katko alkukesän kukkaloistoon!
Monenkirjavat lupiinini menin leikkaamaan syksyllä, jotteivät liiaksi leviäisi. Varsi oli ontto ja luultavasti sitä kautta juuriin oli päässyt vettä, joka oli tehnyt kuolettavia tuhoja. Tai sitten on käynyt jotain muuta, mutta yhtään lupiinia ei keväällä maasta noussut. Suuri osa jaloakileijoista on kadonnut, eikä vuosikymmeniä vanha pioni suostu vielä tekemään edes nuppuja. Pöh!
Lupiinia ja akileijaa olen kylvänyt lisää ja taimet ovat hyvällä mallilla, eli ehkäpä ensi vuonna saan niitä jälleen ihailla. Ensi kesä on pionille kolmas tällä pihalla, toivottavasti sekin silloin näyttäisi upeat kukkansa.
Koska kesä ilman lupiinia olisi mielestäni kurja ja ankea, olen äärettömän iloinen siitä, että komealupiini on levittäytynyt meidänkin kylän teiden varsille. Oli pakko noukkia pieni luonnonkimppu ja tuoda kotiin.
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
Sain äskettäin tunnustuksen/haasteen Päivi Kissapiialta. Kaunis kiitos tästä!
Säännöt kuuluvat näin:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle.
Mukana oli myös viisi kysymystä:
Viisi asiaa, joita en tarvitsisi, mutta joita kuitenkin käytän päivittäin:
- Kahvi, netti, kamera, tietyt korut, huulirasva.
Viisi ihmistä, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen:
- Ihan totaalisen lähtemättömän vaikutuksen tehneitä on oikeastaan vain kaksi, mun mies ja meidän tytär.
Viisi paikkaa, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen:
- Jaa-a.. Nykyinen kotiseutu, lapsuuden ja nuoruuden kotiseutu, Kaakkois-Aasia, erityisesti Kambodza ja siellä erityisesti mieletön Angkor Wat, vaikka vähän rysä onkin.
Viisi lempiväriäni, ja mitä ne tuovat mieleeni:
- Vihreän sävyt, musta, punainen, purppura, tumma turkoosi. Vihreistä tulee mieleen luonto ja rauha. Musta tuo mieleen enimmäkseen synkkiä asioita, mutta se on rakas turvaväri. Lopuista tulee ensimmäisenä mieleen jalokivet.
Viisi haavetta tulevaisuuden varalle:
- Terveydestä, rakkaudesta ja muusta sellaisesta haaveilevat varmaan kaikki, joten niitä en nyt lähde luettelemaan. Pinnallisempiakin haaveita olisi, mennään vaikka niillä: haluaisin kellarin ja ison lasitetun kuistin, haluaisin olla sen verran rahoissani ettei ihan aina täytyisi katsoa ensin hintalappua, haluaisin oikeasti hyvän kameran, haluaisin oppia neulomaan.
Teenpä poikkeuksen viimeaikaisiin huonoihin tapoihini eli annan tunnustuksen ja haasteen eteenpäin. Valitsin tähän minulle kohtalaisen uusia blogituttavuuksia tai sellaisia, joihin en (muistaakseni) aiemmin ole tunnustuksia jakanut.
Olkaa hyvät!
Niittykulma
Rouva Kivitikka
Arjen sankaritar
Kädet mullassa
Pionihulluutta ja puutarhaunelmia
Hyvää alkanutta viikkoa!
Onnea tunnustuksesta! Oletpa käynyt kaukana seikkailemassa...Kambodzassa saakka..minulla on samanlaisia haaveita, paitsi neulominen. Vaikka osaan neuloa, niin eipä ole tullut kudottua vuosiin.)
VastaaPoistaKiitos! Kambodza ja muu Kaakkois-Aasia onkin oikeastaan ainoa maininnan arvoinen seikkailu, en ole kauheasti matkustellut vaikka välillä mieli tekisi :) Mutta kiva seikkailu ja todella hieno paikka oli.
PoistaAngkor Watille pitäisi minunkin päästä muutaman vuoden sisällä.. Aasia on kuitenkin tulevan vuoden tauolla ja suunnataan ihan vastakkaiseen suuntaan. Lupiinit on niin ihania ja aina on kiva bongailla omalta niityltä uusia värimuunnoksia. Lupiini ja koiranputki, mikä lyömätön alkukesän parivaljakko!
VastaaPoistaMene ihmeessä sitten joskus, Angkor Wat on mielestäni ihan pyörryttävän upea! Ja upea on kyllä lupiinikin, oikein kesäinen kukka :)
PoistaItse kavahdan lupiinia vähän samoin kuin palsamia ja näen sen siis vain karkulaisena, mutta jos sitä sillä silmällä oikein katselee, niin onhan se hirmu sievä.
VastaaPoistaJos yhtään lohduttaa, mulla kävi samoin komeamaksaruohojeni kanssa :( Ja niin upeat kukat kun niissä aina syksyisin olisi, kun kaikki muut ovat jo kukkineet...
Karkulaisiahan ne, enkä mäkään siinä mielessä tykkää siitä, että molempia löytyy joka toisesta ojasta.. Mutta sieviä kumpikin, lupiini erityisesti :)
PoistaVoin hyvin uskoa, että harmittaa. Ja vielä niin arvokas kuin syyskukkija! Höh.
Kiitos kovasti tunnustuksesta. Palailen siihen blogissani piakkoin :) Ja taidanpa käydä tänään illalla poimimassa maljakkoon kimpun lupiineja. Ovat kyllä kauniita.
VastaaPoistaOlepa hyvä! Lupiinit tosiaan ovat kauniita, joten ei muuta kuin maljakkoon silmäniloksi :)
PoistaMinäkin rakastan lupiineja ja oon niin onnellinen,että ne rehottaa nykyään estottomasti pitkin pihaani.Kesti monta vuotta ja monta yritystä ennenkuin sain ne elämään.Tätä kirjoittaessani pöydällä vieressäni on kannussa muhkea lupiinikimppu,jonka poimin aamulla.ja edelleen nautin myös tienvierustojen lupiinikasvustoista,ne eivät todellakaan maisemaa pilaa. Kiitos tunnustuksesta ja haasteesta,koitan jatkaa sitä piakkoin.Mukavat persoonalliset vastaukset sinulla.
VastaaPoistaAurinkoisia kesäkuun päiviä :)
Olen täysin samaa mieltä, lupiini on tienvierille kaunistus, vaikkei se sinne oikeasti kuuluisikaan. Se on upea silloinkin kun ei enää kuki, lehdet ovat mielestäni yhdet hienoimmista.
PoistaMulla on kylvettynä sekä komea- että kirjolupiinia paikasta riippuen, ja todella toivon, että ensi kesänä ne loistavat monissa sävyissään. Saisivat viihtyä ja mielellään hieman levitäkin :)
Ole hyvä vaan ja aurinkoa sinunkin päiviisi!