Uinu, uinu, lemmikkini.

Otsikko ei valitettavasti viittaa Stephen Kingin tuotantoon.

Eilen oli inhottava ja surullinen päivä. Vanhin koiraystävistämme, Ville, jouduttiin lopettamaan. Se oli jo melko vanhuudenvaivainen, joten olihan se toisaalta parempikin, että sai lähteä riittävän ajoissa. Mutta siltikin, tuntuu tosi kurjalta ja harmittaa varsinkin miehen puolesta. Hänellä ja Villellä on takana pitkä ja hieno yhteinen taival.

Tässä muutamia kuvia ystävän viimeisistä hetkistä ja hurjasta palkintosaaliista, jonka se elämänsä aikana hyvällä työllään keräsi.

Toivottavasti Ville on nyt jossain kauniissa paikassa.

Sellaisessa, missä on paljon pupuja.