8.5.2013

Sittenkin tervetuloa?

Otsikkoa täytynee selventää. Nyt lähinnä kuvin, koska allekirjoittanutta väsyttää ihan törkeän paljon.
Kuvat selittäkööt myös väsymystä.


 
 
Pihan häpeällisimpiä kohtia: sisäänkäynnin ympärys. Ensimmäinen kuva viime kesältä ja toinen parin viikon takaa. On näyttänyt varmasti tosi hyvältä silloin joskus, kun nätisti aseteltujen luonnonkivien väleistä ei ole vielä puskenut vähemmän nättiä luonnonkasvia. Alkoi olla vähän sellainen, että painu hel.. No, tiedätte kyllä.
 
 


Tilanne nyt. Pienimuotoisia kylvöjä ja istutuksia on tähän jo tehty kuvan ottamisen jälkeen. Uusi penkki yhdistyi oikealle jäävään seinänvieruspenkkiin. Hoitoa helpottamaan tein lyhyen, sorapintaisen polun. Aika paljon parempi, sanoisin.


 
 
Sisäänkäynnin toinen puoli, kuvat samoista vaiheista.
 
 
 

 
 


 
 
Ettei vahingossakaan tulisi tylsää ja jotta liikuntaakin saisi liikaa riittävästi, täytyi paria istutusaluetta laajennella ja perustaa vielä yksi uusi. Nyt pitäisi olla tilaa kaikille esikasvateille, siemenille, sipuleille, ostotaimille ja varmaankin myös jokuselle heräteostokselle.
 
Kaivonrengaspenkki laajeni jo syksyllä vasuriin ja nyt sitten vastakkaiseen tahoon. Kattila, potta ja tynnyri pelastettu metsästä. Kuvitelkaa vaikka krassia roikkumaan niiden reunojen yli.
 
 
 



Viime keväänä "huostaanotetuille" kasveille hätähätää kyhätty pikkupenkki (se pyöreä harmaa osa siinä etualalla) sai reilusti jatkoa ja ikivanhat kattotiilet reunoilleen.

Koska harvoin suunnittelen sen kummemmin, useimmiten siis menen vaan ja teen, kävi tietysti niin, että tiilet eivät istuneetkaan kaivelemani kuopan reunoille täydellisesti (vaikka tietty oletin) ja jouduin paikkaamaan tilannetta kivillä.




Talon pohjoispuolella kasvaa pöpelikön lisäksi harmillisen vähäisesti mitään. Sitäkin tilannetta paikkasin.


 
 
Kasvimaalla on edelleen jonkin verran tehtävää, ennen kuin kylvöpuuhiin pääsee. Onko sillä toisaalta niin kauhea kiirekään.. Palstaprojektista lisää sitten toiste.
 
Pahoitteluni vielä sekalaatuisista kuvista, joista osa on otettu puhelimen hyvin alkeellisella kameralla.

Mukavaa viikon jatkoa teille!

13 kommenttia:

  1. On tuossa ollut puuhaa; mä en uskalla meidän takaovelta ulos edes vilkaista - siellä on pihakivetys hieman elänyt talven aikana, huoh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin on elänyt erityisesti etupihan patio, aivan vinkurallaan koko kyhäelmä. Se olisi kyllä muutenkin uusimista vailla, mutta saattaa jäädä ensi kesälle. Tai en mä ainakaan tämän urakoinnin jälkeen jaksa ihan heti mitään patioita miettiä :)

      Poista
  2. jos saan antaa vinkin niin tuohon kivilajan ja kukkapenkin väliin olisi ihan noin kosteusvauriollisista syistä kannattanut jättää rakoa vähintään 40 cm. nim. entinen asunto oli juurikin tuosta syystä lattiasta kattoon homeessa.... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olis iinä kyllä kylppärikin tehty juosten kusten, mutta joka ikinen seinän vierus oli ikkunoiden alta melko pahan näköset..

      Poista
    2. Toki saa antaa vinkkejä! Tässä menin meidänkin talon rakentaneen ammattilaisen, elikkäs oman miehen ohjeistuksen mukaan :)

      Poista
    3. jep..meillä talon seinustat oli tosiaanki noin laitettu ja ruusulla. juuret sitten teki kivijalkaan tuhojaan ja samalla kosteuden vei mennessään. onnea vaan sille seuraavalle kuka sen asunnon osti. mie onneksi sain kaupanpurun tehtyä..

      Poista
    4. No onneksi tosiaan sait! Home- tai kosteusvaurioiden kanssa ei varmasti ole kivaa elää, ja tuskin niiden korjaaminenkaan mitään helpointa tai edes ilmaista on..

      Poista
  3. Näyttää hyvältä! Meillä on maaperässä kaiken näköisiä agressiivisia rikkaruohoja ja siitä syystä käytän paljon mansikkakangasta kukkaistutusten pohjalla. Joissakin paikoin jopa juurimattoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivottavasti viimeistään ensi kesänä näyttää vielä paljon paremmalta :) Mä olen toistaiseksi pärjännyt aika hyvin sanomalehdellä ja suodatinkankaalla paikasta riippuen. Ja lapiolla.

      Poista
  4. Ymmärrän väsyn, kivien pyörittely on niin ihanaa jotta ei sitä malta tehdä erissä :) Hienosti muuttui näkymät ja tuli valmista plassia kasveille !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta! Pyörittelystä tulee monesti jotenkin ihan pakkomielteistä ja mitä raskaampi murikka, sitä suurempi nautinto on saada se liikkumaan :D Kivistä tulee mielestäni tosi kauniit reunat.

      Poista
  5. Siehän oot nero. Ei vain komistunut sisäänkäynti vaan tuli myös lisää istutustilaa! Se on todellinen win-win-tilanne :)

    Luonnonkivistä on helppo tehdä esim. kukkapenkin reunuksia, mutta se näyttää hyvältä vain sen ensimmäisen kesän, kokemukseni mukaan. Mökkiolosuhteissa varsinkin, missä rikkiksiä ei olla päivittäin tarkkailemassa, kivet peittyvät vihreään jo kuukaudessa.

    Mutta teille tulee tervetulleisuutta tihkuva silmänilo-sisäänkäynti, kannatti voimailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mä vähän tuumailinkin, että ei tässä ainakaan hävitä voi :D

      Ihan totta puhut, luonnonkivenkin kauneudella on hintansa: sitä roskakasvia saa todellakin olla nykimässä usein ja herra nurtsivastaavalla trimmereineen riittää töitä. Tuo sisäänkäynnin alue oli ennen suorastaan mahdoton hoidettava, ei sitä saanut siistin näköiseksi mitenkään, enkä tiedä oliko kukaan ennen minua yrittänytkään. Paitsi ehkä sillä trimmerillä.

      Nyt pitäisi olla helpompaa ja toivotaan että myös huomattavan paljon kauniimpaa :)

      Poista