Ekat ja vikat.

Liljat nimittäin.

Aloitetaan käänteisessä järjestyksessä, eli niistä vikoista. Punaisen planeetan kaunottaret alkoivat näyttää jo niin kulahtaneilta siellä kaivonrenkaassaan, että päätin pelastaa viimeiset sulokkaat yksilöt sisätiloihin.

Nyt ne kaunistavat keittiönpöytää mustajalkaisessa lasissa, jonka ostin kirpparilta viinilasina, mutta josta tilavuutensa puolesta joisin ehkä lähinnä kaljaa.. Kyseisestä lasista ei kuitenkaan kukaan juo mitään (koska se oli ostetun lasisatsin viides eli mielestäni ylimääräinen kappale), joten se sai kunnian olla kukkamaljakko. Sopii ihan näppärästi siihenkin tarkoitukseen!

Liljojen punaisuus ei ole enää läheskään niin silmiinpistävää ja röyhkeää, vaan enemmänkin sellaista vanhahtavaa ja antiikkista punaa. Kaunis sävy sekin.

Ja sitten ne ekat!

Äidiltäni saatu, varmasti ainakin 15-vuotias iki-ihana tiikerililja on avannut ensimmäisen nuppunsa. Toista nuppua saadaan vielä odotella, enempää ei taida tänä vuonna tullakaan..

Tämä nyt on vain mun mielipiteeni, mutta on vähän hupsusti nimetty kasvi.. Tiikeri on raidallinen kissaeläin ja tämä tässä on pilkullinen kukka. Miten olis vaikka pantteri-, tai oikeastaan gepardililja?

Lilja on pihan keväällä laajennettuun osaan hätäisesti perustetussa pikkupenkissä, johon lykkäsin myös muita äidin entisen palstan asukkeja: kieloa, iiristä, kultapalloa ja syysleimua (jonka piti olla palavarakkaus ja joka sitten yllättäen tekikin "vääriä" kukkia). Kaksi viimeksi mainittua on nyt vähän enemmän kuin nupullaan. Kas näin:

Siellä se huitelee ja tavoittelee taivasta.

Hankin sekaan vielä jättipoimulehteä ja lyhtykoisoa, jotka kuuluivat kategoriaan "moi-mä-näytän-nyt-ihan-kamalalta-mutta-jos-ostat-mut-HUOM-ALE-50%-ja-hoivaat-rakkaudella-niin-lupaan-olla-ensi-kesänä-nätti". Ja minähän ostin. Tässä surullinen lyhtykoisoni.

Toivottavasti siitä vielä joskus tulee jotain kaunista.