Sohvataikatemppu.

No niin, joulu oli ja meni. Siirrytään muihin aiheisiin. Esimerkiksi siihen, että täällä otetaan pieniä askelia kohti prinsessan valtakuntaa. Vaikka aika isohan tämä muutos oikeastaan on, vai kuinka?

Jep, se on yksi ja sama sohva.

Sohva oli uusissa vaatteissaan jo tytön synttäreinä, mutta en ehtinyt tai jaksanut vielä silloin väsätä kunnon postausta, kun se joulukin oli just tuloillaan ja piti tehdä kaikkea siihen liittyvää. Tuunailin sohvaa suunnilleen puolentoista kuukauden ajan pienissä erissä aina kun oli hetki omaa aikaa.

Ehkä siksikin kuvissa on niin paljon sävyeroja, osa on otettu päivänvalossa ja osa yöllä jollain loisteputkivalaistuksella. Pahoitteluni.

Lähtökohta oli siis järkyttävän kamala, sininen vuodesohva, joka oli vieläpä sellaista materiaalia, että se keräsi joka ikisen pölypalleron ja kissankarvan itseensä, eikä halunnut niistä luopua. Muodonmuutosta lähdin työstämään röyhelöisen reunuslakanan, parisängyn päiväpeiton ja tavallisen aluslakanan avulla. Reunuslakanan ja päiväpeiton tilasin joskus Ellokselta, kun hintatiedoissa luki 3€ ja 1€.

 

 

 

Sitten oli sommittelua, kääntelyä, vääntelyä, saksimista, ompelua ja lisää sommittelua. Koskaan ikinä aiemmin en ollut mitään sohvanpäällisiä tehnyt, mutta hienosti se päiväpeitto uuteen käyttötarkoitukseensa muokkaantui! Se istuu paremmin kuin hyvin ja näyttää siistiltä!

 

 

Seuraava työvaihe olikin sellainen, että meinasi kärsivällisyys loppua aika monesti. Se tilkkutäkki. Mulla ei ole aavistustakaan siitä, miten tilkkutöitä oikeasti "pitäisi" tehdä, mutta tein siten miten ajattelin sen olevan helpointa. Toivottavasti seuraavasta selostuksesta ymmärtää jotain, termit taas vähän hukassa..

 

Tilkkuina on jämiä sohvan päällystämiseen käytetyistä kankaista sekä mitä tahansa trikoosta thaisilkkiin, vanhan hameen helmasta vielä vanhempaan astiapyyhkeeseen. Oman värisilmäni mukaan katselin että sävyt näyttävät suurinpiirtein hyvältä yhdessä. Leikkasin palat suurinpiirtein saman kokoisiksi.

 

Tilkkuosioiden väliin leikkelin kaitaleet samaa velouria, jota laitoin myös täkin taustapuolelle. Näin sain vältettyä ongelmat, jotka olisivat todennäköisesti tulleet siinä vaiheessa, kun suurinpiirtein saman kokoisista tilkuista koostuvia rivejä ja tilkkujen välisiä saumakohtia olisi pitänyt kohdistaa vierekkäin.

 

 

 

 

Päällisen ja taustan väliin halusin jotain toppausta. Siihen jaloon tehtävään pääsi fleecepeitto, jota en edes tiennyt omistavani. Ompelin päällisen ja toppauksen yhteen, leikkasin reunat tasaisiksi ja kiinnitin päällis-toppaus-yhdistelmän velourkangaskappaleeseen, joka oli joka puolelta noin 10cm yhdistelmää suurempi.

 

Tikkasin täkin päällispuolen velourkaitaleiden kohdalta saman sävyisellä langalla. Ei haittaa, vaikkei ompelujälki olisikaan kauneinta mahdollista tai vaikka se siellä vähän seikkailisi laidalta toiselle, kun ei se violetti sieltä violetista mihinkään näy. Ihanan näppärää ja laiskaa!

 

 

Lopuksi käänsin velourin reunat kaksinkerroin tilkkuosan päälle ja ompelin. Valmista tuli ja juuri sopivan kokoistakin. Parasta tässä sohvahässäkässä on se, että kaikki uuden päällisen osat ovat tarvittaessa erikseen irrotettavissa ja näinollen helposti pestävissä.

 

 

Selkänojatyynyt menivät varastoon odottelemaan, että keksinkö niille joskus ehkä mahdollisesti jotain käyttöä vaiko enkö. Tilalle laitoin erilaisia koristetyynyjä, joista suurimpaan osaan tein päälliset itse.

 

En tiedä, mitä yksivuotias tekee omalla vuodesohvalla, mutta hei, onhan tuo söpö! Ja sitäpaitsi se ei olisi kuitenkaan mahtunut vierasvuoteeksi tulevaan monitoimihuoneeseen. Onneksi ymmärsin mittailla etukäteen.

 

 

 



Loppuun vielä hieman esimakua siitä, millainen neidin huone tulee olemaan. Kudekorit ja ihana hapsumatto pääsivät sohvan kavereiksi. Pinkit muovikorit ovat H&M Homesta. Onpahan värejä, mutta eikös lapset niistä tykkää?

Pötkötyynystä koitan saada aikaiseksi pienen ohjeistuspostauksen, josko siitä joku vaikka saisi inspiraatiota. Ne ovat mielestäni tosi kivoja ja myös yllättävän helppoja tehdä!

 

 

Ja kun joku siellä kuitenkin kauhuissaan katselee tai välttelee katselemasta ensimmäisen kuvan sinistä hirvitystä ja miettii, että miten kukaan jaksaa missään olosuhteissa katsella sellaista, niin kerrotaan vielä, että minä ainakaan en todellakaan jaksanut.

Sininen on ollut milloin minkäkin kankaan alla piilossa. Viimeksi ennen prinsessasohvaksi muuntumistaan mustan irtosohvanpäällisen ja vihreäpainotteisen tyynymeren. Oliko se nyt niin kovin nätti noinkaan, mutta ainakin paljon siedettävempi.

 

 

 

Toivottavasti teillä meni joulu mukavasti ja rauhallisesti! Hyvää viikon jatkoa kaikille!