Jaa miten niin talvehtii?

Saatte toki esittää eriäviä mielipiteitä, mutta mun mielestä talvehtivan kasvin ei kuuluisi näyttää tältä. Viime kuussa laitellessani kukkia talvilevolle kirjoitin verenpisarasta seuraavasti: "Höpsö yrittää viimeisillä voimillaan vääntää vielä pari kukkaa."

Viimeiset voimat? Pari kukkaa?! Se vissiin loukkaantui ja päätti näyttää mulle. Hiljaa nainen, minä kukin nyt.

Tämä tapahtui ihan vaivihkaa parissa päivässä. Ensin huomasin, että mahtavaa, se on sentään hengissä ja puskee pientä viherrystä. Sitten tuli muutamia pienenpieniä nuppusia, jotka kohta olivat jo isoja, suorastaan lihavia ja näyttivät siltä, että ne räjähtävät auki hetkenä minä hyvänsä.

 

Nyt verenpisara tosiaankin kukkii. Toivottavasti se jaksaa tehdä saman vielä kesälläkin.

 

Luulisin, että jossain määrin syyllisenä voidaan pitää tytön yövaloa, joka loistaa saman lipaston päällä. Pelargonitkin näyttävät aika elinvoimaisilta ja ovat jokseenkin mutkalla juuri lampun suuntaan.

Muina mukavina kasviyllätyksinä mainittakoon syvässä varjossa uusia lehtivarsia tekevä palmuvehka ja peikonlehti-emo, joka sittenkin elpyi sen verran, että pääsen taas keväällä ottamaan pistokkaita.

Edelliset pistokkaat voivat todella hyvin. Komeammin niistä tämä ruukullinen, joka on viettänyt yönsä sitä yllä esiteltyä valaisinta halaillen.

 

 

Rauhallista ensimmäisen adventin iltaa kaikille!