1.6.2013

Än yy tee, nyt!

Nyt on koo ee äs ää, kesä! Ihana, odotettu kesä.
Tuntuu muuten ihan hassulta ajatella, että koko pienen ikäni olen ollut talven ystävä.
Enää en osaa päättää, mikä vuodenaika on mieluisin.
 
Kesässäkin on nimittäin puolensa..
Aika hyvät puolet onkin.
Kukat, nehän ovat suorastaan erinomaisia puolia.
 
Tässä tummanviolettia 'Queen of Night' -tulppaania ja särkynyttäsydäntä.
 
 
 

 
 
Norjanangervo, se tylsä ja tavallinen, oli pari päivää sitten upeimmillaan.
Nyt meinaa jo vähän ruskettua, harmi.
 
 
 



Tulppaaneista viimeisetkin ovat auenneet
ja lohenpunainen, jonka piti kai olla vaaleanpunainen,
alkaa olla edes hieman vaaleanpunaiseen vivahtava.



 
Kerrottuja kaunottaria nousi myös toisaalle, puolta lyhyempinä vain.
Ihmettelen suuresti, sillä mielestäni tässä penkissä on paljon paremmat oltavat.
 
Ilmeisesti tulppaanit tuumaavat toisin.
 
 
 
 
Esikasvatit ja talvetetut ovat haukanneet happea vuorokauden ympäri
nyt jo jokusen päivän.
 
Lähes kaikki (jotka olen tänne saakka saanut hengissä säilymään)
voivat edes kohtalaisesti, mutta esimerkiksi verenpisara innostui kukkimaankin.
 
Hänhän kukki melko komeasti talvilevollaankin, mikä onneksi aiheetta hieman pelotti.
Nyt ihanaisella on sekä kokoa että kukkia tuplaten!
 
 
 
 
Kasveista suurin osa on talon pohjoispuolen suojaisalla terassilla.
Muutama viihtyi heti ensikokeilulla eteläpuolen tuulisella ja paahteisella sisäänkäynnilläkin,
muutama taas otti nokkiinsa ja sai siirron, ettei vaan liiaksi järkyty.
 
Tein saman mokan myös viime vuonna.
Jokohan ensi vuodeksi oppisin ja hoitaisin karaisun ainoastaan terassilla..?
 

 
 
Mummonpalsami on mukava uusi tuttavuus.
Se on hyvin samanoloinen kuin jättipalsami, joka on jo tullut tutuksi (ei vielä liian),
mutta paljon sirompi ja verrattain matala.
 
 
 
 
Kukkiaankin eräs yksilö jo esitteli.
Tämän jälkeen joutui punkkihyökkäyksen uhriksi
ja siitä selvittyään urheasti jatkoi kukintaa.
 

 
 
Kesäkukkia kävin shoppailemassa lisää.
 
Kaksivärisen miljoonakellon lykkäsin ruukkuineen hinkkiin
ja toivon että se kasvaa oikein rennoksi ja roikkuvaksi.
 

 
 
Neljä sammaria odottelee kasvikaappiin pääsyä.
 

 
 
Kaksi löysi paikkansa saman tien.
 

 
 
Kesäbegoniaa ostin vähän riskillä,
me ei nimittäin begonioiden kanssa meinata aina tulla toimeen.
 
Taka-alalla näkyy myös vihreä värinokkosen lehti.
Yritän yhdistellä ja tehdä asetelman. Hui.
 

 
 
Noin kuukauden verran "myöhässä" viime vuoteen nähden
puhkesivat kukkaan ensimmäiset vahinko-orvokit.
 
Tuo mikkihiirimäinen on oikeastaan aika hauska ja taitaa olla jokin risteymä:
ei ole hänenlaistaan aiemmin näkynyt.
 

 
 
 Ja hoi, te kasvitietävät siellä, tämä on erityisesti teille!
 
Kaipaisin tunnistusapua seuraavanlaisen tyypin kanssa. Sitä on pienissä määrin eräässä kukkapenkissä,
mutta mulla on jotenkin sellainen tunne, että kasvattelen jälleen rikkaruohoja..
 
Joten jos joku tietää, mikä kasvi on kyseessä, olen kovin kiitollinen tiedon jakamisesta!
 

 
 
Lopuksi vielä herra kesäkisu, joka nauttii lämpimistä, suloisista kesäpäivistä pihalla.
Kissa käy tuvassa lähinnä tankkaamassa ja painuu äkkiä takaisin ulos laiskottelemaan.
 
Hän on selvästi sitä mieltä, että kesä on vuodenajoista se paras!
 

 
 
Ihanaa kesää teille!

6 kommenttia:

  1. ihan sika sairaan upeen ihania nää siun kukkaset..ei voi kuin ihastella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Kyllä mäkin nyt jo vähän ihastelen, kun tammikuusta lähtien olen kaikkeni kukkasteni eteen tehnyt ;D

      Poista
  2. Onpas sinulla siellä kukkia - ihanuuksia! Norjanangervo kukki täälläkin, mutta on vain niin lyhytaikainen sen kukinta-aika, että oikein harmittaa. Ja kisuli nauttii kesästä täysin rinnoin - tosin nyt hakee jo varjopaikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norjanangervossa se lyhyt kukinta-aika onkin pahin vika, on nimittäin tosi sievä kukkiessaan. Mutta ei kai liikoja voisikaan vaatia :)

      Poista
  3. ♥ ihana postaus, oikein ihanaa kesää luoksesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ihanaa kesää sinullekin! :)

      Poista