Äideille!

Tulin vain pikaisesti toivottamaan mahtavinta mahdollista päivää kaikille äideille ja muillekin!

Nyt mä lähden ongelle. 

 

 

 

 

 

Erityisen suuri kiitos vielä niille ihanille ihmisille, jotka edelliseen postaukseeni jättivät mukavia ja kannustavia kommentteja! Ette tiedäkään, miten paljon sananne lämmittävät mieltä!

Lastulevyhirviö 3/4.

Tämän hirviön piti olla se viimeinen ja vaikea. Olikin vain sitä jälkimmäistä, tai vähintäänkin aikaavievä. Aloitin operaation tammikuussa ja sain täysin valmiiksi vasta parisen viikkoa sitten. Lievällä viiveellä siis esittelen. Suuren ja ruman hirviön tuunaus hieman yllättäen aiheuttikin totaalisen myllerryksen olohuoneessa.

Kirjahylly.

Lähtökohta oli jotain niin absoluuttisen kamalaa, että mua ihan oksettaa. Kuvaa varten ei ole yhtään stailattu, järjestelty tai edes pyyhitty pölyjä. Hyi, oikein hävettää.

Taatusti maailman ahdistavin kirjahylly, joka ensinnäkin kaikessa valtavuudessaan söi sen vähäisenkin valon, mitä muutenkin pimeänpuoleisessa huoneessa joskus ehkä hyvällä tuurilla oli. Kokonsa ja muotonsa takia hyllyn sai mahtumaan tasan yhdelle seinälle, mikä tietysti aiheutti päänvaivaa muiden huonekalujen sijoittelussa. Tämän lisäksi hirviö krääsineen oli jotenkin tosi hankala saada fiksusti ojennukseen, saati että siitä olisi saanut missään määrin nätin. Se oli vaan lykätty täyteen tavaraa ja luovuttu toivosta vähäisenkään edustavuuden suhteen. Ja ehkä karmeinta tässä kaikin puolin ällöttävässä kokonaisuudessa oli tuo möllykkätelkkari. Joo, sellainen meillä oli.

Odottelin vaan kevättä, sulaa maata ja sitä, että voisin viedä rumiluksen pala kerrallaan ulos näyttääkseni sille spraykannua.

Joulun aikaan olkkarissa jouduttiin kuitenkin tekemään pieniä siirtoja erinäisille kalusteille, jotta saatiin takka käyttöön. Tässä yhteydessä kirjahyllyäkin jo hieman operoitiin: saatiin erilliset vitriinit, tv-taso ja hyllyosa. Vannon, että mun oli tarkoitus jaksaa katsella ihania pyökinsävyjä ja epämääräistä kaaosta kevään tuloon saakka. Senhän tietää, että en todellakaan jaksanut.

Tammikuun alussa kyllästyin ja pyysin miestä tuomaan maalia. Ihan sama mitä, kunhan on mustaa, telattavaa tai sudittavaa, eikä ainakaan täyskiiltävää. Hän toi Helmi-kalustemaalia, jotain sellaista himmeäkiiltoista. Mullehan kelpasi paremmin kuin hyvin. Ryhdyin maalaushommiin ja maalasinkin valehtelematta koko sen tammikuun ajan, aina kun oli lyhytkin hetki aikaa. Telasin tai sudin joka osan joka puolelta kahteen tai kolmeen kertaan.

No, sain maalattua. Ja taisin vähän huijata tuossa, että joka puolelta muka maalasin. Kyllä mä yhdet puolet liimasinkin. Vitriinien sisukset halusin vaaleiksi, koska liika on liikaa myös mustassa, myös minun mielestäni. Sitä paitsi, vitriineissä säilytetään koiriemme saamia hienoja pokaaleja ja muita palkintoja, ja halusin että ne myös näkyvät sieltä lasien takaa. Siispä vanhan kirjan sivuja ja liimaa kehiin.

Sisuksista tulikin niin hienot, että ihan harmitti täyttää hyllyt ja laittaa ovet paikalleen. Tällä tavoin haluan ehdottomasti vielä joskus jotain muutakin päällystää. Jotain, mikä jää enemmän näkyviin.

Viimeistelin kaikki ovet ja laatikot uusilla, mielestäni paljon paremmin kokonaisuuteen sopivilla vetimillä. Vanhat ovat nuo pienet ja tylsät tuossa ylävasemmassa kuvassa. Koukkuvetimet ovat oikeasti verhotamppikoukut, mutta ei kai sillä mitään väliä ole, eikä moni olisi välttämättä edes tiennyt ellen olisi kertonut.

Kaikkea yllämainittua seurasi järjetön määrä järjestelyä, useita pikkutuunauksia, reissut Ikeaan ja ison marketin elektroniikkaosastolle, tekstitauluja ja nahkamattoja, aarteita ja laatikoita, ompelukoneen surinaa, lisää järjetöntä järjestelyä. Osa tavarasta hakee edelleen paikkaansa ja jotain viimeistelyä tai koristelua olohuone vielä kaipaa, mutta lopputulos on suunnilleen tämän näköinen:

Lokerikko Ikeasta, laatikot H&M:ltä,

verhon takana jemmassa ruma mutta tärkeä musamasiina.

Kajarikukkatorni pitää koteloida jotenkin, kunhan jaksan.

Niin, ja seinä tarvitsee tauluja.

 

 

 

Hyllyosasta tuli sivupöytä.

Verho, jonka taakse sai taas rumia juttuja piiloon,

on kiinnitetty takaa ja sivuilta nastoilla, edestä solmittu silmukkaruuviin.

Lampuista tulee oma postauksensa joskus.

 

Koriste-esineille tein hyllyt päältä maalatuista ja alta tapetoiduista liimapuulevyistä.

Tason lasioviin saatan ehkä väsätä jotkut verhot.

Ja sitten se tuunauksen hinnakkain tekijä,

vaikka pienin ja halvin mahdollinen olikin.

 

Mä olen päättänyt, että sitten joskus kun haluan vaikka uudet vitriinit tai tv-tason, niin voitan ensin lotossa ja sitten ostan. Toistaiseksi olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen olkkarin uuteen ilmeeseen, vaikka varsin rasittava projekti olikin. Tai ehkä siksikin. Saipahan kärsivällisyyteni treeniä, kun valmista ei vaan voinut tulla heti.

Mitään ennen-kuvia olohuoneesta ei ole eikä tule, mutta kirjahyllyn entisestä olemuksesta voi päätellä liikaakin. Muistan hyvin elävästi parin vuoden takaisen tilanteen, jolloin ekaa kertaa vinkkasin miehelleni aikeistani muokata kyseistä huonetta kauniimmaksi. Silloin ehdotin, että josko ostettaisiin uusi sohva. Mies tuumasi, että eihän meidän ole mitään mieltä tehdä hankintoja olohuoneeseen, kun siellä niin vähän vietetään aikaa. Minä siihen, että siellähän saattaisi vaikka viihtyäkin, jos olisi vähän viihtyisämpää.

Sohva vaihtui ja siitä se lähti. Nyt meillä on O L O H U O N E, jossa siis todellakin ollaan ja viihdytään.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Sittenkin tervetuloa?

Otsikkoa täytynee selventää. Nyt lähinnä kuvin, koska allekirjoittanutta väsyttää ihan törkeän paljon.
Kuvat selittäkööt myös väsymystä.

 

 

Pihan häpeällisimpiä kohtia: sisäänkäynnin ympärys. Ensimmäinen kuva viime kesältä ja toinen parin viikon takaa. On näyttänyt varmasti tosi hyvältä silloin joskus, kun nätisti aseteltujen luonnonkivien väleistä ei ole vielä puskenut vähemmän nättiä luonnonkasvia. Alkoi olla vähän sellainen, että painu hel.. No, tiedätte kyllä.

 

 

Tilanne nyt. Pienimuotoisia kylvöjä ja istutuksia on tähän jo tehty kuvan ottamisen jälkeen. Uusi penkki yhdistyi oikealle jäävään seinänvieruspenkkiin. Hoitoa helpottamaan tein lyhyen, sorapintaisen polun. Aika paljon parempi, sanoisin.

 

 

Sisäänkäynnin toinen puoli, kuvat samoista vaiheista.

 

 

 

 

 

 

 

Ettei vahingossakaan tulisi tylsää ja jotta liikuntaakin saisi liikaa riittävästi, täytyi paria istutusaluetta laajennella ja perustaa vielä yksi uusi. Nyt pitäisi olla tilaa kaikille esikasvateille, siemenille, sipuleille, ostotaimille ja varmaankin myös jokuselle heräteostokselle.

 

Kaivonrengaspenkki laajeni jo syksyllä vasuriin ja nyt sitten vastakkaiseen tahoon. Kattila, potta ja tynnyri pelastettu metsästä. Kuvitelkaa vaikka krassia roikkumaan niiden reunojen yli.

 

 

 

Viime keväänä "huostaanotetuille" kasveille hätähätää kyhätty pikkupenkki (se pyöreä harmaa osa siinä etualalla) sai reilusti jatkoa ja ikivanhat kattotiilet reunoilleen.

Koska harvoin suunnittelen sen kummemmin, useimmiten siis menen vaan ja teen, kävi tietysti niin, että tiilet eivät istuneetkaan kaivelemani kuopan reunoille täydellisesti (vaikka tietty oletin) ja jouduin paikkaamaan tilannetta kivillä.

Talon pohjoispuolella kasvaa pöpelikön lisäksi harmillisen vähäisesti mitään. Sitäkin tilannetta paikkasin.

 

 

Kasvimaalla on edelleen jonkin verran tehtävää, ennen kuin kylvöpuuhiin pääsee. Onko sillä toisaalta niin kauhea kiirekään.. Palstaprojektista lisää sitten toiste.

 

Pahoitteluni vielä sekalaatuisista kuvista, joista osa on otettu puhelimen hyvin alkeellisella kameralla.



Mukavaa viikon jatkoa teille!

Söpöstelyä.

Kevät se tekee ihmiselle ihmeitä.

Sitä saattaa alkaa vaikka söpöstelemään kummallisesti, tiedättehän..

Selittämättömällä, käsittämättömällä innolla hankkimaan ympärilleen oikein ällösöpöjä juttuja.

 

Esimerkiksi hempeitä, söpösiä pastellisävyjä, joista ei tavallisesti edes pahemmin välitä.

Kukissa se on kuitenkin aivan toinen juttu. Kukat ovat kauniita pastellisina.

 

 

 

 

 

 

Orvokkia löytyi myös ihanan purppuraisena. Niitäkin oli pakko saada. Ja söpöä siniviolettia myös.

Eivätkös sovikin hienosti yhteen tuon ihan iskemättömän puutarhatyökalusetin kanssa?

 

Setti on Ellokselta. Ei ollut hinnalla pilattu ja vaikuttaisi olevan laadukaskin.

Ja miten ihastuttavan ällösöpö!

Ei ollenkaan "minua", mutta ehdottoman sievää.

 

Punoin välineisiin ripustuslenkit rouheasta pellavanarusta, ettei söpöys menisi ihan överiksi.

 

 

Vielä hieman lisää orvokkisöpöilyä. Kontrastina runsaasti ruostetta.



 

 

Ja viime keväisen, pakkomielteisen ällösöpöbuumin aikaan hankittu setti. Laitoin näihinkin nyt narut.

Nämä ovat palstavälineet, ne uudet ovat jokapaikantyökaluja.

 

Hyi kun on söpöä. 

Melkein meinaa yliannostus iskeä.

 

Ehtiköhän kukaan kiinnittää huomiota siihen, että kuvissa vilahti pari puutarhatauluakin.

Ne pääsivät nyt oikein superhypersöpöön käyttöön!

 

Söpöä sunnuntaita ja tulevaa viikkoa myös!



Vastauksia kera pelakuun.

Jospa nyt vihdoin ottaisin vastattavakseni kivan kysymyshaasteen, jonka taisin saada jo reippaasti viime kuun puolella ihanalta Kirsiltä Tää ois tän koti -blogista. Kiitokset tästä!

Kuvissa on talvetuksesta ilmeisen kunniakkaasti selvinnyt riippapelargoni, joka aukoo nyt ensimmäisiä kukkiaan. Olkoon se virtuaalisena kiitoskukkasena Kirsille!

OHJEET:

 

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja

ja auttaa huomioimaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

 

 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

 2. Pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen.

 3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

 4. Heidän ( mukaan haastettujen ) tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

 5. Sinun pitää kertoa keitä olet haastanut.

 6. Ei takaisin haastamista!

11 asiaa minusta:

- Olen tosi huono keksimään itsestäni pientä satunnaista sanottavaa.

- En mielelläni ui samassa vedessä kalojen kanssa.

- Vaatekaappini sisältö on aika mustapainotteinen, mutta hyvin harvoin pukeudun kokomustaan.

- Olin lapsena sitä mieltä, että jos ja kun joskus hankin auton, sen on oltava punainen kupla.

- Teen puutarhatyöt, nikkaroinnit ja sotkuisetkin askartelut ym. mieluiten paljain käsin.

- En ota sormuksia pois yllä mainittuja hommia varten. On välillä saanut vähän putsata..

- Tykkään köyhäillä ja kytätä tarjouksia.

- Saattaa kuulostaa ihan sairaan ällöttävältä, mutta mielestäni valkosipulisuolakurkku hunajalla on ihan sairaan hyvää.

- Olen ollut Salkkari-koukussa varmaankin viidesti ja yhtä monesti päässyt pahasta tavasta irti.

- En erityisemmin pidä viinistä.

- Mun pitäisi pestä ikkunat. Vihaan ja viimeiseen asti välttelen ikkunanpesua.

Kirsin 11 kysymykstä:

1. Jos voisit valita minkä tahansa lemmikin, niin mikä se olisi?
- Mulla on jo se parhaista parhain kisu.

2. Luottoleipomuksesi, jossa onnistut aina?
- En luota itseeni leipojana niin paljoa, että voisin mennä lupaamaan minkään täydellistä onnistumista, mutta perus-täytekakut vaihtelevilla täytteillä ja päällisillä ovat aina olleet vähintään syötäviä.

3. Ensimmäisen autonne merkki?
- Itsehän en autoile, mutta mun ja miehen eka "yhteinen" auto on Rellu. Lapsuudesta muistan faijan ainaiset Opelit.

4. Suosikki urheilulaji?
- Punttisali ja puutarha (punttisali sekin). Sohvaurheilu on inhokki.

5. Ehdoton herkkusi?
- Paahtari! Ja irtokarkit, varsinkin salmiakit.

6. Onko sinulla paheita joita et mainosta blogissasi?
- No kun en mä niitä Salkkareitakaan enää seuraa.. Mahdolliset muut jääköön salaisuuksiksi.

7. Paras päähänpistosi tällä viikolla?
- Liittyy kasvimaan "remonttiin". Siitä lisää lähiaikoina.

8. Oletko saavuttanut elämässäsi ne joita pienenä halusit?
- Suuressa määrin kyllä.

9. Mikä on riittävä määrä unta sinulle?
- Riippuu tilanteesta ja monesta tekijästä. Tavallisesti 6-8 tuntia on ihan hyvä.

10. Pidätkö talvella hattua?
- Pipoa lähinnä, mutta hattuakin varmasti käyttäisin jos sellaisen omistaisin.

11. Lemppari tuunauksesi, tekeleesi alltime?
- Olipas vaikea kysymys, pidän aika monestakin tekeleestäni.. Mutta jos vain yksi täytyisi valita, niin eiköhän se olisi tyttöselle tuunaamani prinsessasohva. Se onnistui yllättävän hyvin.

 

Mä olen nyt ihan kauhean tylsä ja ikävä ihminen, kun en tätä haastetta kenellekään tietylle laita eteenpäin, mutta napatkaa toki matkaan jos haluatte!

Kaunista ja keväistä viikonlopun jatkoa kaikille!

Säilykeorvokit ja muita kivoja.

Kevään ekat kukkashoppailut on tehty! Orvokkeja tietysti ja mies sai valkata värit. Tein kukkakavereille ruukut säilyketölkeistä, joiden pohjiin napautin muutamat reiät ylimääräisen veden varalta. Myös ainoaksi jäänyt "oma" orvokki on saanut maistella ulkoilmaa muutamana päivänä, ehkä senkin pian jo tohtii jättää kokonaan pihalle..

 

 

 

 

Pihalla onkin tosiaan tapahtunut. Lunta on enää pikkuinen klöntti talon varjoisimmalla nurkalla ja kaikkea ihanaa työntyy maasta esiin vaikka kuinka paljon.

 

Löytyy monenmoista perennaa:

 

 

 

Ja sekalaista sipulia:

 

Sisällä taas kiinanruusu on avannut ensimmäisen ihanaisen kukkansa. On se hieno! Lisääkin on ilmeisesti tulossa, nuppua on aivan tuhottomasti.

 

 

Runsaiden esikasvatteluiden takia alkoi tila loppua tosi pahasti kesken, joten tein kaikille värinokkosille melko rajun typistyksen jo toista kertaa tänä keväänä. Näin sain ne mahtumaan lähemmäksi toisiaan ja lisätilaa tuli edes vähän. Tai niinhän sitä luulisi.

 

Eihän niitä leikattuja pätkiä voi pois heittää! Vesilasiin vaan! Värinokkonen on sen verran rikkaruoho, että pistokkaat tekevät juuret hyvin nopeasti, saattavat tehdä myös suoraan multaan lykättäessä. Näistä nopeimmat puskivat juurta oltuaan lasissa pari päivää ja tänään laitoin viimeiset kaksi omiin potteihinsa. Sain 20 nokkosta lisää..





 

Hieman myöhäiset vapuntoivottelut teille ja mahtavaa toukokuuta! Tää lähtee nyt ulos tonkimaan ja touhuamaan.