10.5.2013

Lastulevyhirviö 3/4.

Tämän hirviön piti olla se viimeinen ja vaikea. Olikin vain sitä jälkimmäistä, tai vähintäänkin aikaavievä. Aloitin operaation tammikuussa ja sain täysin valmiiksi vasta parisen viikkoa sitten. Lievällä viiveellä siis esittelen. Suuren ja ruman hirviön tuunaus hieman yllättäen aiheuttikin totaalisen myllerryksen olohuoneessa.




Kirjahylly.


Lähtökohta oli jotain niin absoluuttisen kamalaa, että mua ihan oksettaa. Kuvaa varten ei ole yhtään stailattu, järjestelty tai edes pyyhitty pölyjä. Hyi, oikein hävettää.




Taatusti maailman ahdistavin kirjahylly, joka ensinnäkin kaikessa valtavuudessaan söi sen vähäisenkin valon, mitä muutenkin pimeänpuoleisessa huoneessa joskus ehkä hyvällä tuurilla oli. Kokonsa ja muotonsa takia hyllyn sai mahtumaan tasan yhdelle seinälle, mikä tietysti aiheutti päänvaivaa muiden huonekalujen sijoittelussa. Tämän lisäksi hirviö krääsineen oli jotenkin tosi hankala saada fiksusti ojennukseen, saati että siitä olisi saanut missään määrin nätin. Se oli vaan lykätty täyteen tavaraa ja luovuttu toivosta vähäisenkään edustavuuden suhteen. Ja ehkä karmeinta tässä kaikin puolin ällöttävässä kokonaisuudessa oli tuo möllykkätelkkari. Joo, sellainen meillä oli.

Odottelin vaan kevättä, sulaa maata ja sitä, että voisin viedä rumiluksen pala kerrallaan ulos näyttääkseni sille spraykannua.

Joulun aikaan olkkarissa jouduttiin kuitenkin tekemään pieniä siirtoja erinäisille kalusteille, jotta saatiin takka käyttöön. Tässä yhteydessä kirjahyllyäkin jo hieman operoitiin: saatiin erilliset vitriinit, tv-taso ja hyllyosa. Vannon, että mun oli tarkoitus jaksaa katsella ihania pyökinsävyjä ja epämääräistä kaaosta kevään tuloon saakka. Senhän tietää, että en todellakaan jaksanut.




Tammikuun alussa kyllästyin ja pyysin miestä tuomaan maalia. Ihan sama mitä, kunhan on mustaa, telattavaa tai sudittavaa, eikä ainakaan täyskiiltävää. Hän toi Helmi-kalustemaalia, jotain sellaista himmeäkiiltoista. Mullehan kelpasi paremmin kuin hyvin. Ryhdyin maalaushommiin ja maalasinkin valehtelematta koko sen tammikuun ajan, aina kun oli lyhytkin hetki aikaa. Telasin tai sudin joka osan joka puolelta kahteen tai kolmeen kertaan.

No, sain maalattua. Ja taisin vähän huijata tuossa, että joka puolelta muka maalasin. Kyllä mä yhdet puolet liimasinkin. Vitriinien sisukset halusin vaaleiksi, koska liika on liikaa myös mustassa, myös minun mielestäni. Sitä paitsi, vitriineissä säilytetään koiriemme saamia hienoja pokaaleja ja muita palkintoja, ja halusin että ne myös näkyvät sieltä lasien takaa. Siispä vanhan kirjan sivuja ja liimaa kehiin.






Sisuksista tulikin niin hienot, että ihan harmitti täyttää hyllyt ja laittaa ovet paikalleen. Tällä tavoin haluan ehdottomasti vielä joskus jotain muutakin päällystää. Jotain, mikä jää enemmän näkyviin.






Viimeistelin kaikki ovet ja laatikot uusilla, mielestäni paljon paremmin kokonaisuuteen sopivilla vetimillä. Vanhat ovat nuo pienet ja tylsät tuossa ylävasemmassa kuvassa. Koukkuvetimet ovat oikeasti verhotamppikoukut, mutta ei kai sillä mitään väliä ole, eikä moni olisi välttämättä edes tiennyt ellen olisi kertonut.




Kaikkea yllämainittua seurasi järjetön määrä järjestelyä, useita pikkutuunauksia, reissut Ikeaan ja ison marketin elektroniikkaosastolle, tekstitauluja ja nahkamattoja, aarteita ja laatikoita, ompelukoneen surinaa, lisää järjetöntä järjestelyä. Osa tavarasta hakee edelleen paikkaansa ja jotain viimeistelyä tai koristelua olohuone vielä kaipaa, mutta lopputulos on suunnilleen tämän näköinen:

Lokerikko Ikeasta, laatikot H&M:ltä,
verhon takana jemmassa ruma mutta tärkeä musamasiina.
Kajarikukkatorni pitää koteloida jotenkin, kunhan jaksan.
Niin, ja seinä tarvitsee tauluja.




 
 
 

Hyllyosasta tuli sivupöytä.
Verho, jonka taakse sai taas rumia juttuja piiloon,
on kiinnitetty takaa ja sivuilta nastoilla, edestä solmittu silmukkaruuviin.
Lampuista tulee oma postauksensa joskus.




 



Koriste-esineille tein hyllyt päältä maalatuista ja alta tapetoiduista liimapuulevyistä.
Tason lasioviin saatan ehkä väsätä jotkut verhot.
Ja sitten se tuunauksen hinnakkain tekijä,
vaikka pienin ja halvin mahdollinen olikin.


 





Mä olen päättänyt, että sitten joskus kun haluan vaikka uudet vitriinit tai tv-tason, niin voitan ensin lotossa ja sitten ostan. Toistaiseksi olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen olkkarin uuteen ilmeeseen, vaikka varsin rasittava projekti olikin. Tai ehkä siksikin. Saipahan kärsivällisyyteni treeniä, kun valmista ei vaan voinut tulla heti.

Mitään ennen-kuvia olohuoneesta ei ole eikä tule, mutta kirjahyllyn entisestä olemuksesta voi päätellä liikaakin. Muistan hyvin elävästi parin vuoden takaisen tilanteen, jolloin ekaa kertaa vinkkasin miehelleni aikeistani muokata kyseistä huonetta kauniimmaksi. Silloin ehdotin, että josko ostettaisiin uusi sohva. Mies tuumasi, että eihän meidän ole mitään mieltä tehdä hankintoja olohuoneeseen, kun siellä niin vähän vietetään aikaa. Minä siihen, että siellähän saattaisi vaikka viihtyäkin, jos olisi vähän viihtyisämpää.

Sohva vaihtui ja siitä se lähti. Nyt meillä on O L O H U O N E, jossa siis todellakin ollaan ja viihdytään.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

16 kommenttia:

  1. siis ei oo sama kirjahylly,eihän??miten ihmeessä sie noin moneksi siitä taioit??ihan mieletön on lopputulos joka tapauksessa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Sama se on, osiin jaettuna ja ikealaisella sekä vanhoilla musavehkeillä jatkettuna :) Hylly, taso ja vitriini x 2. Kiitos myös paketista, saapui tänään!

      Poista
  2. Sun pitäis kyllä osallistua johonkin tuninkikisaan tällä,ihan mielettömän mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) En kyllä taida uskaltaa, tämä tekeleistä bloggaaminenkin vaatii jo sen verran rohkeutta. Ja onkohan sellaisia kisoja edes..?

      Poista
  3. Aivan mahtavat tuunaukset!!!
    Ei kyllä samaksi uskoisi..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! Eihän tuosta tosiaan heti ajattelisi, että ovat saattaneet joskus olla yhtä ja samaa, rumaa kirjahyllyä :)

      Poista
  4. Veti ihan mykäksi.

    Tuohan on ihan huikea tuunaus, Purlina. Rupea nyt ihmeessä kokoamaan kirjaa näistä mielettömistä tee-se-itse -projekteistasi. Oikeesti, olet kyky.

    Eipä tosiaan uskoisi, että tuon kaiken kiinnostavan takana on pyökkinen peruskirjahylly. Upeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos! Nyt kävi niin, että kommenttisi veti mykäksi täällä päässä :) Mutta tosiaan, jo projektien esittely blogissa vaatii uskallusta, joten kaikki sitä "isompi" vaatisi vielä niin paljon enemmän.

      Poista
  5. Huikeeta! Tuosta tuli todella hyvä lähtökohtaan nähden!
    Kiva idis oli laittaa hyllyjen alapuolelle tapettia!
    Kyllä tuolla kelpaa katsell uutta hienoa telkkaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lähtökohta olikin niin järkky, että aika lailla mikä tahansa on hienompaa.. Mäkin tykkään tuosta tapetista, hyllyt ovat vielä sen verran korkealla että kuvio myös näkyy sieltä. Telkankatselu on kieltämättä viime aikoina lisääntynyt huomattavasti ;)

      Poista
  6. Mä nostan taas hattua jälleen kerran mun suurelle tuningidolilleni :D Ihan mahtavan työn olet tehnyt, eikä ihmetytä, että viihtyy!! Teillä on muutenkin tosi kiva ja oman lainen tyyli kotona, oikein silmänilo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hatunnostosta! Vai että ihan idoli, hih, tässähän punastuu :) Mukavaa jos pidät meidän kodin ilmeestä. Ihan vaan sen mukaan olen sisustellut, että kunhan itse tykkään, lapsella on turvallista ja kivaa, eikä miehellekään tule mitään övereitä kämpän liiasta naisellisuudesta :D

      Poista
  7. ♥ Hienoja tuunauksia! Mahtavaa!!

    VastaaPoista
  8. Järjettömän upee idea ja toteutus. Noi hyllyjen alapuolen tapetoinit! Tupla-waut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Tuo tapetti on ihan ehdottomasti yksi mun lempimatskuista ikinä, sillä saa kaunistettua vaikka mitä tosi helposti. Ja noin hienot kukkakuviot vielä ;)

      Poista