1.3.2013

Kevät on kaaoksen aikaa.

Kyllähän se nyt on jo kevät, eikös? Näin mä tuumailin ja laskeskelin. Maaliskuun on vaan oltava ensimmäinen kevätkuukausi, oli lunta tai ei. Näin myös väittävät ainakin värinokkoset, jotka ovat ihanaisen auringonvalon voimalla saaneet upeat värinsä takaisin ja kasvaneet käytännössä kiinni ikkunaan.

Kyllä, kevät, ihan selvästi!


 
 
Alavasemmalla on hyvänä esimerkkinä vielä melko harmahtava lehti. Suunnilleen sen sävyisiä eli aika sävyttömiä nokkoset olivat läpi pimeimmän ajan. Yhden nokkosen kanssa kävi talven aikana vähän kummallisesti: yleensä ne eivät juurikaan ota nokkiinsa siirtelystä, mutta erään reppanan jouduin vaihtamaan ikkunalta toiselle ja se päätti lopettaa ennen niin loistokkaan elämänsä siihen paikkaan. Harmillisesti se sattui vielä olemaan sellaista väriä, jota mulla ei ollut kuin se yksi ainoa. Noh, näitä aina välillä käy.
 



Vielä värikirjoakin varmempi kevään merkki on seuraava sekasorto, käsittämätön kaaos keittiössä.


 
 
Kaiken tuon ruukun, mullan, kannun, lusikan, taimipurkin, elmukelmun, koristekiven ynnä muun roinan alla on meidän ruokapöytä. Olen pikkuhiljaa aloitellut esikasvattelun ohella myös viherkasvien (joiden päälukua en uskalla laskea) mullan- ja ruukunvaihdot, ja eihän niihin hommiin ole parempaa työskentelytasoa kuin se (onneksi suuri) pöytä.
 
Keittiö on muutenkin tämän talon ehdottomasti paras huone kasvattelutarkoituksiin. On tasoa, eteläikkunaa ja pitkä ikkunalauta. Tämä toki hankaloittaa sellaisia keittiössä tavallisemmin tapahtuvia asioita, kuten kokkailua ja syömistä..
 
Hannalassa oli muuten hyvää pohdintaa ja mielipiteitä erilaisista ja -merkkisistä multalaaduista, käykää vilkaisemassa!

 
 
 
Kevääseen kuuluu tietysti myös koulimisia, kylmäkäsittelyitä ja kylvämisiä.
 
Koulinnasta ei sen enempää, ei kai siinä mitään kovin mielenkiintoista ole. Maininnan ansaitsevat nyt vain kollaasin ylimmissä kuvissa olevat kelloköynnökset, jotka ovat hassusti jässähtäneet omiin vaiheisiinsa: toinen jäi jumiin siemeneensä ja toinen ei pääse sirkkalehteä pidemmälle. Vaikka itävyys tuntui olevan hyvä tai jopa ihan kehaistava, seitsemästä viisi heitti henkensä ja pistin lisää tulemaan. Mummonpalsamilla alaoikealla vaikuttaisi olevan sama ongelma, vai onkohan vika kenties kasvattajassa..? Keisarinelämänlangasta ei ole pahaa sanottavaa.
 
Kylmää saavat vuorenkilven siemenet, jotka itse keräsin. Lykkäsin ne jääkaappiin itämisen toivossa, kun mullasta ei meinannut puskea yhtään mitään. Toivottavasti toimii! Jännittää! Kylmäkäsittelyyn pitäisi laittaa myös kilpiangervoa, kunhan ehdin, viitsin ja jaksan.
 
 
 
 
Uusimpia kylvettyjä aiheuttamaan lisää kaaosta:
 
  • Zinnia valkoinen
  • Mökinihmekukka -sekoitus
  • Miinanköynnös 'Feathers Red'
  • Mustasilmäsusanna valkoinen ja keltainen
  • Punarevonhäntä 'Red Tails'
  • Isoköynnöskrassi 'Cobra'
  • Päivänsini -sekoitus
  •  
Vielä olisi joitakin kylvämättä, varmasti tärkeimpinä niistä tomaatti ja paprika. Ja tilahan alkaa olla jo nyt aika vakavasti loppumassa. Mutta ehkä hätä lisätilaa keksii? Joo, keksii se.
 
Tässä pientä karvaista kouraansa kohti aurinkoa ojentelee tarhasalkoruusu. Miten söpö!


 
 
Verenpisarakin nauttii valoisasta ikkunapaikastaan uusissa mullissa ja ilman pahimpia risuja. Risusten tilalle tulee joka päivä enemmän ja enemmän vihreää. Kevään merkki lienee tämäkin. Myös riippapelargonit saivat uudet mullat ja isomman, yhteisen ruukun. Vahingossa pakastumaan joutuneet pelakuut olivat auttamattoman kuolleet, hei hei vaan.
 
 
 
 
Melkein hävettää sanoa, mutta eipä oikeastaan haittaa, vaikka kukkamäärä väheni niillä kahdella. Tai vaikka sen yhden daalian talvetus meni niin mönkään, että home oli pieni paha verraten mätään, mitä yllättävän isoksi kasvanutta juurakkoa kaivelemalla löysin.
 
Ihan totta, täyttä on. Ja lisääkin "pitäisi" tosiaan saada. Sanonpa taas, että hullua, mutta ah niin ihanaa!
 
 


Hyvää viikonloppua ja maaliskuuta kaikille! Vai joko uskaltaisin toivottaa kevättä?

Uskallan. Mahtavaa kevättä!

6 kommenttia:

  1. Siis niiiiin ihana, kun voi sanoa, että on jo maaliskuu!! :)
    Ja herätitpä taas miettimään, että kaikista pihan koristekasveistahan voisi kerätä siemeniä ja kasvattaa lisää.. Olen niiin onnetton näissä, että tajuan just krassin siemet korjata, mutta muita en. Tai no tuliunikkoja ja kehäkukkia olen myös kerännyt, mutta perennojakin... Saisinkohan ens kesänä aikaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, on tätä odotettukin!

      Mä havahduin itsekin vasta viime kesänä katselemaan kukkia silleen, että mistähän mahdollisesti saisi siemeniä. Tuosta vuorenkilvestä en kyllä mene vannomaan mitään, koska kaiken (vähäisen) tietoni mukaan se on tosi epävarma siemenestä kasvatettava. Mutta kokeilu on kivaa ja toivottavasti onnistuu :)

      Poista
  2. Voiko kaaoksestakin saada noin tyylikästä, ainakin kuvissa :D Värinokkosta on varmaan pakko koittaa tänä keväänä, on se sen verran magee kasvi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein väittäisin, että illuusio tyylikkyydestä johtuu kuvakulmista tai rajauksista, livenä näky on nimittäin jotain ihan kamalaa :D

      Värinokkosta voin vain suositella! Aivan ihana ja mielestäni tosi helppokin kasvi, kunhan saa paljon valoa. Kesällä ulkona pärjää kyllä hieman varjoisammassakin. Ja niitähän on saatavilla vaikka miten monen sävyisinä :)

      Poista
  3. Hienon värisiä nokkosia, komeasti ovat tosiaan saaneet värinsä takaisin. Ja ruokapöydän äkkinäinen muuntuminen kesto-multaiseksi työtasoksi on hassu juttu, että kyllä tää harrastus hiukan erikoinen on :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nythän nuo värit alkavat olla ainakin hyvin liki entisellään. Tämä harrastus on kyllä välillä niin pässiä touhua, että sitä rupeaa ihan kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttään :D Mutta kuten jo sanottua, silti niin ihanaa ja palkitsevaa!

      Poista