Minä, pipotehdas.

Sellainen minusta syksyisin tulee. Pipoja (ja joskus huivejakin) syntyy välillä sitä tahtia, että saatan tehdä kolmea - neljää yhtä aikaa. Kun yksi alkaa kyllästyttää, vaihtaa toiseen ja kun siihen kyllästyy, viimeistelee kolmannen ja sitten jatkaakin taas jotain keskeneräistä.

Toisinaan taas virkkaan yhtä ja samaa työtä väkisin vaikka aamuun asti saadakseni sen valmiiksi yhdellä istumalla, etten vain vahingossakaan kyllästyisi ja jättäisi kesken.

 

Nämä tein siten, että vaihdoin välissä koukun työstä toiseen ja näin pipot valmistuivat suunnilleen samaan aikaan. Pipokolmikko onkin ollut valmiina ja tytöllä käytössä jo hetken, mutta nyt vasta sain ne kuvattua.

 Tässä siis peruspipo, läppäpipo ja myssy/baskeri:

 

 

 

 

 



 

 

Pienelle tytölle on ihan mielettömän kivaa virkata. Pääsee kokeilemaan kaikkia suloisia väriyhdistelmiä, pörrölankoja, hupsuja tupsuja ja muita ihanuuksia, mitä ei omaan pipoonsa huolisi!

 

Mutta eipä mulla muuta, menen taas virkkaamaan. Ihanaa viikonloppua!

 

Ps. Yritän saada seuraavaan postaukseen jonkinlaisen tutoriaalin punaisesta peruspiposta, koska pienestä ohjeistuksesta on tullut pieniä pyyntöjä!