Pienille ja sieville.

Pelastin taas polttopuutuomion saaneita seinäpaneelin jämiä hyötykäyttöön. Visioni paneelien uudesta elämästä oli alusta alkaen täysin selvä, mikä on melkoisen harvinaista. Halusin saada tuulikaappiin naulakot tytön useimmin käytetyille ulkovaatteille ja sellaiset myös tein.

Paneelinpätkät olivat valkoisessa pohjamaalissa ja vähän mitäsattuu-mittaiset. Sahasin ne oikean pituisiksi ja sudin mustaa maalia epätasaisesti joka puolelle saadakseni pinnan näyttämään vanhalta ja kuluneelta. Itse en oikein tiedä, onnistuiko yritykseni vanhentaa puun ulkonäköä, mutta yllätyksekseni appiukkoni kehaisi lopputulosta ja oli sitä mieltä, että pinta tosiaan näytti jotenkin vanhalta! Kiva!

Ostin mahdollisimman yksinkertaisen malliset, metalliset vaatekoukut ja ruuvasin kiinni paneeleihin, jotka mies oli jo avuliaasti kiinnittänyt seinälle osoittamiini kohtiin. Koukkuja tuli kolme per naulakko.

Koristeiksi askartelin sydämiä. Pienemmät, vaaleanbeiget sydämet ovat entisestä nahkasohvasta ja vähän suuremmat, tummanharmaat sydämet (äitini!) ikivanhoista (kuulemma ensimmäisistä ja viimeisistä!) nahkahousuista. Ensin liimasin sydämet kiinni toisiinsa ja sitten koukkuihin. Käytin kontaktiliimaa, joka ainakin toistaiseksi vaikuttaa pitävän koristeet tiukasti paikoillaan.

 

 

Nyt pienet ja toinen toistaan sievemmät ulkovaatteet roikkuvat naulakoissa, joista ne on helppo ottaa ja joihin ne saa nopeasti laitettua takaisinkin. Kaukaa viisaasti ajateltuna naulakot ovat niin matalalla, että tyttö sitten joskus itsekin ylettää takkinsa niihin ripustaa!

 

 

 

 

 

Hyvää viikon jatkoa ja lokakuun loppua!