Meidän kennel.

Mainitaan nyt heti alkuun, että meidän kennel ei ole mikään oikea ja virallinen, Kennelliiton hyväksymä kennel, vaan ainoastaan Meidän "Kennel" tai vielä oikeammin Meidän Koiratarha tai Meidän Iso Koirankoppi. Tämä ihan selkeyden vuoksi.

Tarkoitukseni oli alunperin kirjoittaa tänne kenneltilojen valmistumisesta ja laittaa kuvia eri työvaiheista. Se kuitenkin oli ja meni kesän myötä, silloin kun oli niin paljon kaikkea muutakin, mistä halusin täällä kertoa. Kukkia ja muuta. Koirathan ovat jo juhannuksesta lähtien uusissa tiloissaan asuneetkin.

Pakkohan se kuitenkin on kertoa edes vähän enemmän tästä koiratalosta. Ihan jo siksi, että ilman tämän "hankkeen" toteutumista ei olisi sitä perunamaatakaan. Palstan sain siis ikäänkuin kylkiäisenä, kun entistä heinäpeltoa muokkailtiin uudeksi osaksi pihaa ja hyväksi pohjaksi kenneltiloille.

Aiemmin koirat asuivat saman katon alla meidän kanssa: niillä oli oma huone ja huoneessa omat loossinsa, joista oli kulkuluukut ulkohäkkeihin. Muuttamiseen oli useampikin syy. Suurimpana niistä se, että ihmisten asuttavat tilat alkoivat vauvan myötä käydä vähiin ja lisäksi perheeseen oli tulossa myös koiravauva, joka sekin tarvitsi oman häkkinsä (siksikin, että sattuu olemaan tyttö ja muut poikia).

Tässä joitakin kesäisiä ja syksyisiä kuvia koirista ja heidän hienosta talostaan, joka on tonttimme pienempi keltainen tupa!

 

 

 

 

 

  

 

 

Täysin valmiita eivät tilat ole vieläkään. Muutamia viimeistelytöitä miehellä on vielä tekemättä, lähinnä sisätiloissa, mutta eiköhän tuossa kelpaa asustella.

 

Pikkuhavut sekä säleikkö- ja imukärhivilliviinit istutin häkkien "eteisen" seinää vasten. Köynnökset ovat suojana pahimmalta keskikesän paahteelta, kunhan hieman kasvavat. Ja kunhan se kesäkin taas tulisi. Jotain kivaa ja kukatonta aion tuohon vielä keväällä laittaa.

 

Yhden pienen viimeistelyhomman tein minäkin, nimittäin ensimmäisessä kuvassakin näkyvän kyltin kennelin ulko-oveen. Tämä oli ensimmäinen sablonimaalauskokeiluni ikinä ja vähän vinossahan tuo teksti on, mutta kai se toimii.

 

Teksti on töpötelty valkoisella maalattuun laudanpätkään ja kaksinkertaiseksi punottu pellavanaru pujoteltu silmukkaruuveihin. Päihin vielä puuhelmet ja se on siinä! Eipähän kukaan enää erehdy luulemaan tönöä savusaunaksi tai halkovajaksi. Niinkin on päässyt jo käymään.