Lastulevyhirviö 1/4.

Nyt kun kodin sekalaiset pikkukrääsät on saatu edes hieman ojennukseen, on hyvä hetki käydä isompien tavaroiden kimppuun!

Tästä alkaakin siis uusi postaussarja, jossa tuunailen neljä rumaa, muka-pyökkistä lastulevyhuonekalua kauniimmiksi, sisustukseen paremmin sopiviksi ja persoonallisemman näköisiksi. Osa saa vain pintakäsittelyä, osan hajotan kappaleiksi ja teen niistä jotain ihan muuta. Sarjan loppua saadaan luultavasti odotella kevääseen (viimeinen hirvitys on I S O ja kaipaa valtavan määrän spraymaalausta ja muita työvaiheita, jotka on parempi jättää kevään hommiksi), mutta onhan se aloitettava nyt, kun ensimmäinen lastulevyhirviö on pitkän ja rasittavan tuunaus-urakan jälkeen vihdoinkin valmis.

Siivouskomero.

Ensin vähän pohjustusta:

Tytön tultua taloon ja vallattua osansa kaapeista ja lipastoista vaatteillaan ja leluillaan, tarvittiin lisää säilytystilaa kaikelle muulle. Pähkäilin aikani, miten säilytystilaa olisi helpointa lisätä ilman, että se veisi paljoa pinta-alaa kämpästä, jossa jo muutenkin on vähän liikaa tavaraa vähän joka nurkassa.

Samalla olin jo pitkään kauhunsekaisin tuntein katsellut "siivouskomeroamme" eli imurin ja muuta inhottavaa siivoustarviketta sisältävää lastulevyvaatekaappia, joka kaikessa kaameudessaan pönöttää ihan liian näkyvällä paikalla ja siten oli mielestäni joko hävitettävien tai tuunattavien listalla.

Koska tutkittuani sekä kalustekauppojen että huuto.netin valikoimia totesin, että uusi ja tilavampi kaappi joko tulisi liian kalliiksi tai olisi vähintään yhtä ruma kuin nykyinen, päätin muokata siivouskomerosta katseenkestävemmän.

Lisätilaa ostin avohyllykön muodossa. Se oli edullinen ja suunnilleen sopivan kokoinen, sekä lisäksi oikeaa väriä. Olisihan se jäänyt häiritsemään, jos hyllykkö olisi vaikka muka-pähkinä ja komero siinä vieressä muka-pyökki! Vaikka piiloonhan ne molemmat suurimmaksi osaksi jäivätkin.. Taso on ollut milloin kampauspöytänä ja milloin vain laskutasona, mutta uudistuksen myötä se siirtyi uusiin korkeuksiin.

Lähtökohta ennen hyllykköä oli siis tämän näköinen:

Hyi. Eikä paljoa parempi hyllykön kanssa:

Mutta kun lisättiin vähän tapettia, liimaa, maalia, lakkaa, verhoa, tankoa, vedintä ja koristeita, kokonaisuudesta tulikin ihan sievä.

Tapetointi sujui tällä kertaa yllättävän hyvin ja lopputulos on mielestäni oikein onnistunut! Jotain siis taisin oppia siitä taannoisesta tupeloinnista.

 

 

 

Erilaiset taulut ja heinäkuinen kirppislöytö-peili tekevät tasapaksuista ovista vähän moniulotteisemmat ja vielä mielenkiintoisemman näköiset. Koukkutaulun käyttötarkoitus on toistaiseksi epäselvä, mutta siinä se nyt odottelee, josko joskus keksisin siihen jotain fiksua ripustettavaa.

 

 

 

Yli-ison verhon surautin käyttämättömäksi jääneestä lakanasta ja kiinnitin verhotankoineen koukkuihin, jotka taas on kiinnitetty tason alapintaan. Verhon taakse jää jemmaan se ruma, mutta kovin käytännöllinen hyllykkö, joka toimii nyt liinavaatekaappina.

Vetimet olivat alunperin tällaiset. Pikku suihkaus mattamustaa Mastonia, ja hups, ne ovat kuin uudet!

Melkein tekee mieli avata ovi ja ottaa imuri esiin! Mutta vain melkein. Hieman häpeillen myönnän kuuluvani niihin ihmisiin, jotka keksivät toinen toistaan omituisempia tekosyitä siivouspäivää lykätäkseen. Omantunnontuskia voi lieventää vaikka lueskelemalla tätä kahvikäsittelyn saanutta tekstitaulua.

Joo, oikeassa olet, oi tauluseni. Menenkin mieluummin tekemään jotakin sellaista, mistä oikeasti pidän! Tai ehkä sittenkin menen lepäämään. Väsyttää. Ja sitäpaitsi, ei kai kukaan jaksa kiinnittää huomiota pariin villakoiraan lattiatasolla, kun silmänkorkeudella on nyt tällainen suuri katseenvangitsija?!

Hyvää alkanutta viikkoa!