19.10.2012

Kuteilua!

Edellisen postauksen viimeisessä kuvassa tapahtui seuraavaa:


Oli kudetta.

 

 
Ja virkkuukoukku kokoa 8.


 
  
Oli pieni alku.


 
 
Josta tuli ympyrä, halkaisijaltaan noin 35cm.



 
Siis täh?
 
 
Aloitetaanpas ihan alusta. Jokin aika sitten vein tytön pieneksi jääneitä vaatteita kirppikselle. Pidin pöytää viikon ajan, mutta kysyntä ja tarjonta eivät jostain syystä kohdanneet ja kotiin palasi melkein yhtä iso kasa, kuin mitä oli kotoa lähtenytkin. Pöh. Sitten koitinkin jo lahjoittaa vaatteita eteenpäin, mutta kukaan tuttu ei tunnustanut odottavansa tyttölasta ja edelleenkin sain pitää jatkuvasti kasvavan satsin liian pieniä kuteita.

Kuteita? Kuteita!!
 
Jep.
 
Määrästä X vaatteita suikaloitui lopulta liki pään kokoinen kudekerä. Tuumasin, että hitot mä mitään ala säilyttelemään siltä varalta, että jos joku ehkä mahdollisesti joskus aikanaan saakin tytön ja kaipaa tälle vaatetusta. Hankkikoon muualta, tarjous meni jo. Eikä meillekään ole lisää vauvoja tulossa, ainakaan lähivuosina. Ja jos tuleekin, niin omapa on mokani, kun en säästänyt kuin ne ihanista ihanimmat!




Ja mitä siitä 35cm ympyrästä sitten tuli? Se sai noin 30cm korkeat reunat ja pääsi lelukoriksi! Bodykudelelukori lienee sopiva (vaikkakin hieman pitkä ja hankala) sana.

Onpahan kierrätetty!


 
 
 

Virkkaaminen kävi yllättävän nopeasti. Näinkin iso kori olisi ollut illassa valmis, jollen olisi tosi huono ja laiska laskeskelemaan materiaalin menekkiä. Jouduin siis suikaloimaan vielä lisää kudetta, jotta sain virkattua koriin myös kahvat ja yhdistettyä pohjan reunaan. Kahvat ovat aika kätevät: korin voi helposti kuljettaa leikkien mukana paikasta toiseen.

Jätin kaikki solmukohdat ulkopuolelle näkyviin, koska ne näyttävät omasta mielestäni kivoilta ja sopivat tuohon sateenkaariraitaisuuteen.





 
Ohje on omasta päästä ja suunnittelin tehdessäni, joten valitettavasti en juurikaan osaa antaa ohjeita korin toteutukseen. Sen verran voin vinkata, että ensin tein pohjan, laskin sen ulkoreunan silmukat ja silmukkamäärän mukaan virkkasin korin reunan "aloitusketjun" oikean mittaiseksi. Viimeisenä yhdistin osat toisiinsa. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en ole varma edes silmukoiden nimistä. Ketjusilmukka, kiinteä silmukka ja piilosilmukka kuulostavat tutuilta. Niitä mä varmaankin käytin. Sori! Mä vaan teen, vaikka en aina tiedäkään, että mitä tarkalleen!

Linkkivinkkinä vielä, ainakin täältä löytyy helppoja kuvallisia ohjeita virkkaukseen ja tavallisimpiin silmukoihin.

Neiti itse taisi hyväksyä uuden lelukorinsa. Ehkä jopa tykkäsi siitä? Kiitti mutsi, tää on kiva!
 

 
 
Kuteen leikkely oli ihan järjettömän pitkästyttävää ja puuduttavaa puuhaa, jota en kovin mielelläni heti tekisi uudelleen. Harmi vain, että virkkaaminen on melko kirjaimellisesti todella koukuttavaa. Toinen kori on jo tulossa. Tuota materiaaliakin kun tulee lisää jatkuvalla syötöllä..



 
Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia tuntemuksia yliannostuksesta, jonka tulevat virkkauspainotteiset postaukseni saattavat aiheuttaa! Kuten jo mainitsin, varsin koukuttavaa hommaa..

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

10 kommenttia:

  1. Wau mitä kierrätystä! Teidän tuon koukutus-tunteen. Olen laiskana ostanut kuteet valmiina, mutta virkkaus on ihanaa, tulee nopeasti valmista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo on kyllä toooosi koukuttavaa ja aina vain koukuttavempaa, kun on iso koukku ja paksua matskua :D

      Poista
  2. aaa mä kattelinkin siitä viime postauksesta että onpas jotenkin tutun näköstä kangasta. äitiyspakkauksen raitabodyhan se siellä :)) kiva idea, oot kyllä hyödyntäjien kuningatar! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vanhan hyödyntäminen on vaan niin kivaa ja yleensä ilmaistakin. Kotiäidin rahoilla kun ei paljoa uutta ostella :D Ja kyllä, se on just se body! Ja on siellä seassa vissiin ne potkaritkin.

      Poista
  3. Tosi magee, iloisen pirtee ja rouhee lopputulos! Tosiaankin kierrätystä parhaimmillaan. Kyllähän noita valmiskuteista virkkailijoita löytyy, mutta monikaan ei enää edes hoksaisi tuollaista :D Tuli ihan lapsuus mieleen, kun on istunut ihmettelemässä mamman mattonkuteita ja touhuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Mä olen kai jotenkin niin pihi (tai köyhä?), että en ole tullut ostaneeksi valmiskuteita :D Oikeastaan vasta tämän työn myötä tuli mullekin mieleen, että kudettahan voisi leikata vaikka mistä kankaasta ja käyttää vaikka mihin. Pari mattoakin on jo suunnitteilla :)

      Poista
  4. Itekin rupesin ihan miettimään, mihin ideaa hyödyntäisi...Tahraiset vaatteet hyödynnän rätteinä, osan myyn ja osan laitan Konttiin, mutta tosiaan, jos joskus olis jotain tarvetta...hmm hmm...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen ennen repinyt kaikki ei-myyntikuntoiset suosiolla räteiksi, mutta nyt kun vihdoin hoksasin kuteen kaikki mahdollisuudet, niin saapi nähdä..

      Poista
  5. Mä en kestä, olet kyllä ihan supertaitava ja idearikas käsityöntaitaja. Tämä on ihan mahtava idea, lelukori juuri lapsen omista vaatteista. Kierrätystä, käsityötä ja tunteita samassa paketissa. Wau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Sikäli tämä oli kyllä hyvä idea, että vauva-ajasta jää jotain käsinkosketeltavaakin muistoa. Teki melkein pahaa hinnoitella tytön vaatteita myyntiin, ihan hyvä etteivät menneetkään kaupaksi :)

      Poista