Pinkit ja valkoiset.

Muuten en ole kummankaan värin ylin ystävä, mutta kukkasissa, voi nam! Sekapenkissä taitaa olla meneillään kesäkukkien paras aika ja jollei oteta huomioon niitä omituisia keltaisia ja oransseja valintojani, niin hyvin hempeältä näyttää.

Mystinen silkkikukka, jota en todellakaan muista penkkiin tänä keväänä kylväneeni, on nupullaan melkein koko penkin pituudelta. Muutamia nuppusia on auennutkin ja sävyskaala on mielestäni aivan ihana!

Kesän oletettavasti viimeinen lupiinikin on väritykseltään pinkin kahta eri sävyä ja mukavana vahinkona sointuu kivasti viereisiin silkkikukkiin.

Ruusun kauneimmat hetket alkavat olla tältä kesää ohi, mutta pari kukkaa oli vielä ihan kuvauksellisessa kunnossa. Tietysti vaaleanpunaisena!

Eilen huomasin, että viimeisenä kukkansa avannut palsami onkin valkoinen eikä pinkki. Jes! Vähän toivoinkin, että kumpaakin tulisi, kun ovat niin nättejä molemmissa väreissä.

Näitä pinkkejähän riittää!

Valkoinen jaloakileija kukkii edelleen tarmokkaasti. Minun lisäkseni joku örvelökin on mieltynyt siihen. Eikä mikään ihme, kaunishan se on!

Ai niin! Illalla maistelin ensimmäisen kypsän näköisen kirsikan vain todetakseni, että se todellakin ainoastaan näytti kypsältä. Hapan kuin mikä! No, onhan siellä vielä pari roikkumassa oksilla ja toivottavasti osaan maistella seuraavan oikeaan aikaan.

Palstalta pöytään.

Vihdoinkin! Pientä satoa omalta kasvimaalta! Oli muuten kivaa ojentaa pikkuneiti iskälleen ja sanoa, että vahdi tuota vähän aikaa, mä haen nyt palstalta safkaa.

Meillähän ei enää ole kolmea rivillistä herneitä, vaan yli metrin korkuinen (ja melkein yhtä leveä) hernepensas. Se on tehnyt litteitä pikku palkoja, joihin toivottavasti tulee joskus vielä sisältöäkin. Muutama palko oli pakko ottaa, niin ihanilta ne maistuivat!

Porkkanapenkkejä harventelin taas vähän ja joitakin sormenmittaisia yksilöitä otin talteen. Miten ne kasvavatkin niin nopeasti!

Mukaan lähti myös ruohosipulia, persiljaa ja äidiltäni saatuja yrttejä, jotka ovat ilmeisesti liperi/lipstikka, mäkimeirami/oregano ja kenties laventeli. On siellä "vähän" heinääkin, älkää välittäkö. Katsokaa vaan niitä yrttejä.

Keittiöön päästyään palstan antimet kävivät pikaisesti huuhtoutumassa ja sitten päätyivät leikkuulaudan kautta pannulle, kera edelliseltä päivältä ylijääneistä grillipihveistä pilkottujen possukuutioiden! Sekaan lorautettiin purkillinen ruokakermaa ja ruuan annettiin tekeytyä itsekseen puolisen tuntia. Riisin kanssa tämäkin syötiin ja ai että oli hyvää! Aika on tainnut kullata makumuistot lipstikasta, jota en ennen sietänyt: omasta maasta otettuna sekin maistui mukavalta!

Pöytään on saatu myös silmänruokaa eli kukkapenkin "satoa". Pienenpienessä kimpussa on tuliunikkoa, krassia ja silkkikukkaa. Siis täh, silkkikukkaa?!

Suuresti ihmettelen tuota viimeisintä, en mielestäni kylvänyt silkkikukkaa tänä vuonna ollenkaan. Tai ehkä muistan vaan pahasti väärin. Viime kesänä sitä kyllä oli, mutta ymmärtääkseni se ei kylväydy..

Näin pienessä kimpussa tuo pinkki-kelta-oranssi -väriyhdistelmä menee vielä jotenkuten, mutta mitä ihmettä päässäni on liikkunut keväällä, kun olen valinnut kesäkukkien siemeniä? Penkissä on muuten lähinnä pinkkiä ja pastellisävyjä, ja sitten yhtäkkiä näitä räikeän keltaisia ja oransseja. Kombinaatio ei vaan toimi. Ei sitten ollenkaan.

Kuka vei mun värisilmän?

Rikkaruohorosvoilua ja pistokkaita.

Olenkohan nyt sekoamassa lopullisesti, kun käyn naapuripihan laidoilla rikkaruoho-ryöstöretkellä? Se ei kylläkään ollut mitenkään tarkoitettua. Olin pihalla nukuttelemassa vauvaa, kun silmään otti taas se ihana köynnöskasvi ja sitten vaan fiiliksen varassa menin ja nyhdin..

Kolme pientä pätkää juurineen tarttui matkaan ja päätyi kaivonrenkaan reunoille. Kyllä, juuri siihen, mihin olen istutellut ihan kunnollisia kukkia..

Googlettelin taas vähän ja selvisikin, että tämäkään kasvi ei ilmeisesti ole karhunköynnös, vaikka aluksi niin luulin, vaan peltokierto. Ainakin lehtien muodosta ja kasvupaikasta näin voisi päätellä, mutta en mene vannomaan. Jos joku tietää paremmin, saa infota muakin!

Kyllä mä taidan vähän pöpi olla. Tavallisestihan puutarhurit kiroavat noita roskaköynnöksiä siinä missä muitakin rikkakasveja, itse käyn kateellisena "varastamassa" sitä naapurilta ja oikein toivon, että se leviäisi villisti.. Huhhuh.

Tämä on ehkä vähän viisaampaa puuhaa: yritän jälleen kerran pelastaa peikonlehteä, jonka olen jo ainakin kahdesti onnistunut melkein tappamaan ja sitten taas elvyttämään. Tällä kertaa koitan juurrutella siitä ottamiani pistokkaita ja saada edes ne pysymään hengissä. Kasvi teki kolme pientä sivuhaaraa, mutta ne olivat niin heikosti kiinni, että koin parhaaksi tehdä niille näin. Hormonimömmöjä tuskin tarvitsisi, mutta ihan varmuudeksi laitoin.

En tiedä, saako tuohon emokasviin enää puhallettua sen enempää eloa, näyttää jo aika toivottomalta tapaukselta.. Mutta olkoon. Josko se vaikka saisi jostain voimaa ja tekisi taas ensi kevääksi jotain irroteltavaa.

Ruokapöydällä on nyt poikkeuksellisen vähän tavaraa. Viime aikoina siinä on tavallisesti ollut tuplaten tuo määrä kasveja. Pitäisi varmaan hankkia joku oma pöytä kaikille taimille ja pistokkaille, sen verran ne vievät meiltä ruokailutilaa.. Ehkä sitten, kun saadaan koirien vanha huone siistittyä ihmiskäyttöön ja tehtyä siitä "monitoimihuone". Kai siellä joku nurkka voisi jäädä vapaaksi kasvattelutarkoitukseenkin..

 

Löytöjä.

Eilen siis käytiin kirpparilla ja Multasormessa ja vähän muuallakin. Mukaan tietysti tarttui yhtä ja toista, kirpparilta neljän kassillisen verran ja puutarhamyymälästä kolmen.. Hyvä että autoon mahtuivat.

Aina sama homma, kun pääsen edes kääntymään kaupassa: sieltä on P A K K O ostaa jotain, oli se tarpeellista tai ei. Ja siis ihan sama mikä kauppa on kyseessä, jotain on löydyttävä. Tyhjin käsin ei vaan voi lähteä kotiin.

Näistäkin ainoastaan imukärhivilliviinit olivat tarvehankintoja ja pääsivätkin jo paikalleen koirien ulkohäkkien "eteiskäytävän" pitkälle seinälle, jossa niiden on tarkoitus toimia auringonsuojana kunhan vähän kasvavat. Villiviiniin päädyttiin siksikin, että se ei kuki eikä näin ollen pölytä (tai niin se myyjärouva ainakin väitti), mikä on erityisen tärkeää, kun kasvi tulee niin lähelle koiria. Metsästyskoirilla kun se nenän toimiminen on ihan ykkösjuttu, niin ei viitsitty ottaa mitään riskejä.

Ale-perennoista löytyi rönsyakankaalta, lyhtykoisoa, kevätkaihonkukkaa ja vaikka mitä muuta! Vielä kun keksisi niille paikat. Kai ne huomiseen jaksavat odottaa?

Kirppislöydöt olivat yllättäen kaikki sellaisia, että olin niitä vähän etsiskellytkin. Kaikkea sellaista kivaa, mistä voi tuunailla kaikkea vielä kivempaa! Tässä parhaita paloja:

Korkkitaulut ja valokuvakehykset ovat kyllä pahasti maalintarpeessa, mutta hei, hintaa oli huikeat 50 senttiä kappale, joten eipä haittaa.

Lampunvarjostimet valaisimiin, joita ei vielä ole, sekä ihanan käytetyn näköiset metalliastiat pöytäkynttilöiden alustoiksi.

Ihana ikealainen mosaiikkireunuksinen peili taisi maksaa niinkin hurjasti kuin 2,50€ ja kelpaa todennäköisesti ihan sellaisenaan. Pölyt voisi tosin pyyhkiä.

Kukkaruukkuja ja aluslautasia ei kai koskaan voi olla liikaa?

Tästä olen ihan järjettömän innoissani: sorvatuista puupalikoista tehty haitarimallinen naulakko! Se kaipaa vähän liimaa ja maalia, mutta on mielestäni niin hieno, että koitan keksiä sille oikein hyvän paikan ja käyttötarkoituksen.

Ja tässä ei tosiaankaan ollut kaikki. Postaus olisi noin kilometrin mittainen, jos kertoisin joka ostoksesta. Ja muutenkin, tuskin ketään niin kauheasti kiinnostaakaan. Mutta se on kuitenkin kerrottava, että mies kutsui löytöjäni "ihan hienoksi tavaraksi" sen sijaan että olisi tavalliseen tapaansa ihmetellyt, että "mitä vanhaa sontaa sulla taas on". Kai hän on ajan kanssa oppinut vaimostaan sen verran, että vaikka sille toisi homeisen laudanpätkän, niin jotain käyttökelpoista se siitä kyhää ja kohta pyytää jo porailemaan reikää seinään.

Krääsät ojennukseen 2/4.

No niin, tässäpä lisää ideaa pikkutavaran (tai vaikka vähän isommankin) siistiin säilytykseen. Tämä on tositositosi helppo ratkaisu ja vaihtoehtoja on niin monipuolisesti, että joka kotiin löytyy varmasti sopivat värit, mallit ja tyylit.

Kangaskori.

Mokkaa, nahkaa, vanhaa verhoa tai lakanaa, silkkiä, samettia, puhkikäytettyjä farkkuja, vahakangasta tai pitsiä ja pellavaa.. Mustaa, valkoista, sinistä, punaista, pilkkua, raitaa tai vaikka sekatilkkuja kaikissa sateenkaaren väreissä.. You name it! Kaikki käy! Kuten jo kehuin, jotain joka kotiin.

Tässä muutama esimerkki:

Kori toimii pienillä muutoksilla ja lisäyksillä myös pussukkana, joka tässä tapauksessa säilöö pyykkipoikia kodinhoitohuoneen seinälle ripustettuna.

Sama kori eri mittakaavassa esimerkiksi tapetti- ja kaavapaperirullille tai muille pitkille ja kapeille säilytettäville. Tämän ja kahden ylemmän kuvan materiaaleista kiitokset koiransyömälle nahkasohvalle ja kahvitahraiselle pöytäliinalle.

Näitäkin olen siis tehnyt kohtalaisen paljon, eri muotoisia ja kokoisia, monille eri tavaroille ja osan vaan valmiiksi odottelemaan lopullista paikkaansa. Enemmällekin olisi tarvetta, krääsää kun tosiaankin löytyy.. Onpahan ommeltavaa!

Jos joku tarvitsee kangaskoreja ja ohjeita sellaisten tekemiseen, täältä pesee!


Näitä tarvitset:

• Ompelukone ja -lankaa
• Kahta kangasta
• Sakset
• Tussi (ja liitu)
• Nuppineuloja
• Halutessasi koristeita, esim. pitsejä, nauhoja, tms.

Näin se tehdään:

Kankaista leikataan tarvittavan kokoiset palat. Tässä vuorikangas oli n. 18x60cm ja kuviokangas n. 22x60cm. Valmis kori on mitoiltaan n. 18x18cm. Palat taitetaan kaksinkerroin oikeat puolet vastakkain ja kiinnitetään nuppineuloilla lyhyeltä sivulta.

 Kankaat ommellaan kahdeksi "putkiloksi", vuori omakseen ja päällinen omakseen. Putkiloita mallina käyttäen piirretään ja sitten leikataan yli jääneestä kankaasta pyöreät kappaleet, korin sisä- ja ulkopohjat. Saumanvaraa on hyvä jättää reilusti. Mieluummin leikkelee ylimääräiset pois kuin katuu ja kiroaa. Tummaa kangasta käytettäessa kannattanee piirtää liidulla.

Pohjakappaleet kiinnitetään putkiloihin nuppineuloilla oikeat puolet vastakkain ja ommellaan kiinni. Nyt on valmiina korin sisäpuoli ja ulkopuoli! Sisempi kappale asetellaan ulomman sisälle nurjat puolet vastakkain, eli siten, että kaikki rumat ja mahdollisesti purkaantumisalttiit kohdat jäävät piiloon näiden kahden kappaleen väliin.

Lopuksi ulkokappaleen yläosa taitellaan siististi kaksinkerroin ja kiinnitetään nuppineuloilla sisemmän kappaleen reunan peitoksi. Reuna ommellaan kiinni ja kori on valmis!

Se on siinä!

Huom! Jos haluaa tehdä tämän niin päin, että vuorikangas tulee korin reunan yli ja siis näkyy ulkopuolelle (kuten esimerkiksi nahkakoreissa ylempänä), se otetaan huomioon kankaita leikatessa: vuorikangas leikataan halutun verran päälliskangasta leveämmäksi.

Sekin kannattaa huomioida, että mitä jämäkämpää kangasta käyttää, sitä jämäkämpi korista tulee. Ohuemmasta kankaasta tehty kori (esimerkiksi oksakuvioiset ylempänä) on rennompi ja sen saa myös kivasti ruttuun, mutta en tiedä, toimiiko kovin ohut kangas kovin isossa korissa..

Itse käytin suoraa ommelta ja pisintä mahdollista pistoa, enkä siksakannut tai saumannut mitään missään työvaiheessa, koska kaikki rumat kohdat tosiaan jäävät piiloon. Eikä mulla ole kyllä viitseliäisyyttä tai kärsivällisyyttäkään..

Lisää säilytysratkaisuja täällä (1/4), täällä (3/4) ja täällä (4/4)!