Soraa, betonia ja pieniä vihreitä.

Viikonloppuna kasvimaan käytävät saivat vihdoin viimein sen kaivatun sorapinnan! Kyllästyttikin jo vähän se epätasaisuus ja savessa ja lannassa kumisaapastelu. Ennen soran levittämistä käytäville laitettiin suodatinkangasta, että ne ilkeät voikukat ja muut roskakasvit eivät pääsisi niin helposti puskemaan läpi. Soraa sai ajaa noinkin pienelle alalle monta kottikärryllistä ja sitä on noin 5-10cm kerros kohdasta riippuen.

Tarvikelaatikkokin on nyt hankittu (täältä) ja se on hyväksi ja hyödylliseksi havaittu. Ainoana miinuksena on se, ettei se kestä istumista. Siksi toin palstalle pari vanhaa klaffituolia, jotka joskus viime kesänä löysin ja pelastin kaatopaikkatuomiolta. Eikä tuo laatikko kyllä ihan täysin säänkestäväkään ole, vaikka kovasti niin mainostettiin: eilinen sade oli päässyt sisäpuolellekin.. Mutta ajaa asiansa hintaisekseen.

Liimapuupölkkyjen päällä olevien orvokkien ruukut on naulattu alustaansa kiinni, ettei tuuli vie niitä mukanaan.

Tykkään hyödyntää kaikenlaista vanhaa tavaraa ja ihan rojuakin, jolle ei enää (mukamas) ole mitään käyttöä ja joka on luokiteltu (mieheni sanoin) kategoriaan "kauheeta vanhaa sontaa". Onneksi mieskin nykyään osaa säästää ne kauheet vanhat sonnat tai kysyä, löydänkö niille uuden käyttötarkoituksen! Tämäkin käytöstä poistettu, melkein puhkipalanut savustuslaatikko sai elämälleen uuden alun kukka-astiana. Toimii!

Toinen viikonlopun isommista palstaprojekteista oli betonilaatan valaminen. Itse tekemiseen päädyttiin siitäkin syystä, että pihan perukoilta tarpeettomina löydetyt, palstalle vieväksi poluksi asetellut valmislaatat sattuivat sopivasti loppumaan kesken eikä kauppojen laattavalikoimissa ollutkaan enää täysin samanlaisia (vähänkin erilainen oli ehdottoman huono vaihtoehto). Sitä paitsi betoni on halpaa ja ainakin miehistä apuvoimaa käytettäessä helppoakin materiaalia.

Meillä oli myös joitakin ylijäämäkaakeleita, jotka naputeltiin vasaran ja taltan avulla satunnaisen kokoisiksi ja muotoisiksi paloiksi ja joista tehtiin betonilaatan pintaan mosaiikkia.

Maahan kaivettiin viitisen senttiä syvä, vapaamuotoinen valukuoppa. Kaakelit silputtiin ja palaset sommiteltiin hyvissä ajoin valmiiksi. Näin vältyttiin kiireeltä, paniikilta ja siltä pelottavalta ajatukselta, että valu ehtii kuivua ennen kuin yksikään pala on paikallaan.

Onneksi tosiaan sain vähän apua mieheltä (ja betoninsekoittimelta, vai mikähän sen nimi oli). Olisi voinut amatöörillä mennä sormi suuhun sekoittelu- ja tasoitteluhommissa. Tai ainakin sotkua olisi tullut ja aikaa kulunut huomattavasti enemmän.

Suunnilleen valun puoliväliin laitettiin pienisilmäistä verkkoa "raudoitukseksi" eli estämään halkeilua ja pitämään laatta kasassa, jos halkeilua kuitenkin tapahtuu.

Valu valmiina ja mosaiikit paikallaan. Alemmassa kuvassa reunojen siistimistä vaille valmis ja kuivunut laatta.

Ihan nätti siitä tuli!

Aamulla ilokseni huomasin, että ainakin herne, porkkana ja tilli ovat lähteneet valoa kohti. Hernepenkissä on jo senttisiä alkuja ja ruohosipuli, jonka sain valmiina mättäänä, on kasvanut niin paljon, että kohta siitä saa vaikka leivänpäällistä!

Miten voikaan tulla näin hyvä mieli siitä, että saa kasvit kasvamaan? Nyt viimeistään olen ihan palstailukoukussa.