Ensin oli tupa.

Muuttaessani keltaiseen tupaan suunnilleen 2,5 vuotta sitten aloin hyvin nopeasti täyttää ikkunoiden edustoja, hyllyjä, pöytiä ja seinänvieriä sekalaisella lajitelmalla viherkasveja. Tämä oli kai hienostunut ja naisellinen tapani merkata uutta reviiriäni.

Viime keväänä päätin levittää vihreän reviirini myös ulos gladiolusten ja satunnaisten kesäkukkien avulla. Syksyllä "ihan vahingossa löysin" tulppaaneja, joita sitten ostin useamman sipulipussukan ja innoissani istuttelin vanhaan kaivonrenkaaseen. Myös värinokkosen ja paprikan siemenet päätyivät multaan ja voi sitä onnistumisen iloa, kun jokaisesta pikku purkista alkoi nousta kasvivauvoja!

Ihan täysi noviisi en puutarhuroinnissa ole, vaikka oman kasvimaan pitäminen onkin uutta ja jännää. Vanhemmillani oli vuosikausia kaupungin vuokrapalsta, jolla muistan itsekin kylväneeni herneitä ja nostaneeni pottuja. Karviaiset sai poimia ja syödä suoraan pensaasta, eikä mikään ollut pienen puutarha-apulaisen mielestä herkullisempaa, kuin multainen porkkana tai retiisi suoraan maasta. Kotona viherkasvit ja palstalta haetut leikkokukat olivat tärkeänä osana viihtyisyyttä ja rentoa sisustusta. Jalo taka-ajatukseni ja toiveeni onkin, että oma tyttäreni saattaisi vielä joskus alkaa arvostaa pientä omavaraisuutta tai haluaisi jopa olla apuna kasvimaan hoidossa.

Oma innostukseni kasveihin ja kasvatukseen oli kadoksissa pitkään, kun tuli se tietty ikä ja miljoona tärkeämpää intressiä. Jostain se kuitenkin taas löytyi, kun muutin maalle. Onnistuneen paprikakokeiluni myötä syntyi ajatus hyötykasvimaasta. Oltiinhan siitä jo aiemminkin miehen kanssa käyty keskustelua, mutta tänä keväänä tuli hyvä tilaisuus palstan perustamiseen, kun pihalla tehtiin muutenkin kaivinkonehommia.

Palstan paikka päätettiin ja pääsin maalailemaan punaisia ääriviivoja konemiehelle, joka sitten niiden mukaan muokkaili maan. Kokoa plantaasilla on ehkä noin 4x5m, jos ihan sitäkään. Kasvualustaksi ajettiin jonkin sortin hietaa ja ihan luomua, maatunutta hevosenlantaa. Rajasin ja reunustin penkit seinäpaneelin hukkapätkillä, jotka asettelin paikoilleen ihan sillä perusteella, että "se nyt sattui mahtumaan tohon väliin ja näyttää ihan kivalta". Käytävät saavat todennäköisesti sorapinnan, kunhan vauvanhoidolta ehdin laittaa. Ehkä ensi viikonloppuna..

Osaan penkeistä laitoin istutusten pinnalle vielä kevyen kerroksen perus puutarhamultaa lähinnä esteettisistä syistä. Musta multa vaan näyttää niin paljon nätimmältä kuin lanta.

Ajattelin, että on viisainta aloittaa vähillä istutuksilla näin alkuun. Ei tule sitten niin paha mieli, jos koko palsta on ihan totaalinen katastrofi! Maassa on jo tilliä, persiljaa, ruohosipulia ja jotain yrttiä, jonka nimeä en muista, sekä herneitä, pensaspapuja, raparperi ja pieni mustaherukan taimi. Porkkanat ja perunat laitan varmaankin vielä tänään. Tai huomenna..