Puolukkaiset herukkaiset.

Jokohan tämä on jouluista? Kyllä mä luulisin, että on.

Väsäilin punaisia jäälyhtyjä pihaa kaunistamaan.

Näin ne tein:
Valitsin muoteiksi pari erilaista, isoa muovikulhoa ja kolme kakkuvuokaa. Lorautin kaikkiin pohjalle sakeaa herukkamehua ja muovisiin tipautin vielä jokusen puolukan. Yhteen kakkuvuokaan kokeilin laittaa koristeeksi kuusenkoristehörhelöä, mutta jokin meni pieleen, kuten kohta näette.

Sitten vettä pintaan asti ja pakkaseen.

 

 

 

Jäätymisaika riippuu astian koosta ja miinusasteista. Näiden annoin pakastua aikalailla vuorokauden verran, mikä riittikin pakastimessa olleille kakkuvuoille. Ne olivat umpijäässä, kuten kuuluukin ja lämpimän veden avulla sain lyhdyt kohtalaisen helposti irrotettua muoteistaan. Reiäthän niissä on jo valmiina, joten ne pääsivät saman tien käyttöön.

Se hörhelöyritys on ensimmäisen kuvan ylimmässä lyhdyssä, eikä tosiaan näy syvästä punaisuudesta juuri ollenkaan.

 

 

Muoviastiat ovatkin sitten ihan oma juttunsa. Ensinnäkin ja kaikkein tärkeimpänä: niitä ei pidä päästää umpijäähän! Keskellä täytyy olla reilusti sulaa.

Nämä yksilöt olivat ulkona pikkupakkasessa sen vuorokauden ajan ja olisivat kyllä saaneet olla vielä vähän pidempään. Vein ne kylpyhuoneen lattialle ja annoin sulaa sen verran, että lyhdyt lähtivät itsekseen irti muoteistaan, kun kulhot kumosi. Minuutti tai pari riittää.

 

 

 

Pintaan (eli siihen, mikä ennen kumoamista oli pohja) tehdään reikä esimerkiksi vasaran toisella päällä varovaisesti napauttamalla. Tässä tapauksessa pelkkä sormikin olisi kelvannut, koska lyhdyt eivät olleet vielä niin jäisiä kuin olisin toivonut. Sisuksista kaadetaan ylimääräinen neste pois ja lyhdyt viedään takaisin pakkaseen. Valmista on siinä vaiheessa, kun kaikki jäljelle jäänyt neste on on täysin jäätynyt.

Näistä tulikin aika nätit!

 

 

 

Vinkkinä vielä, että käyttämällä kahvia mehun sijaan saa lopputulokseksi sävyjä sanonko-minkä-keltaisesta kauniin tummanruskeaan riippuen kahvin määrästä ja vahvuudesta. Muistelisin joskus kaupassa nähneeni vihreää päärynämehutiivistettä, sekin voisi olla kokeilemisen arvoista.. Koristeiksi voi laittaa myös esimerkiksi helmiä, kuten itse tein viime talvena (ja joita itse keräilin pihalta tänä keväänä).

Uskallan varmaan jo toivottaa hyvää joulunodotusta, vai?

No hyvää viikon jatkoa ainakin!

Nauttimisyritys.



No sitä valkoista tuli taas. En lähde edes veikkailemaan, mikä on lumikerroksen paksuus, mutta sanotaan näin, että paljon sitä on.

 

Perheeseemme saapui pari päivää sitten uusi ja toivottu jäsen, lumikola, jonka ansiosta lumitöihin tuhlattu aika väheni puoleen ja ehdin vähän kuvailemaankin. Onhan tämä ihan sairaan kaunista. Vielä.

 

Yritetäänhän nauttia talvesta vaikka jotenkin näin:

 

 

 

 

 

 

 

Kaunista ja leppoisaa lauantain jatkoa kaikille!

Lautataulut.

Tavallisesti tähän aikaan vuodesta pitäisi kai somistaa ja sisustaa kotia jouluun.

Vaikka mielestäni onkin ihanaa katsella koteja, joissa näin tehdään, en voi väittää olevani mikään jouluihminen. Kenties siksikin meillä koristellaan kotia vähän vähemmän jouluisesti. Voisi jopa sanoa, että nämä taulut ovat aika kesäisiä.

Litografia-tyyliset perhos- ja korentokuvat latasin joskus aikaa sitten netistä (esimerkiksi butterfly lithography -haulla googletellen löytyy) ja tulostin tavalliselle paperille. Idea reunojen polttamisesta muistui mieleeni Mäntylässä tuunatusta lautasesta, jossa oli muuten perhosiakin. Vanhensin paperia vielä kahvilla sotkien.

Kävin pelastamassa takapihan polttopuukasasta lumen alta laudanpätkiä, joiden olettaisin olevan jämämateriaalia omasta talosta. Sulattelin laudat, pesin ne ja annoin kuivua kunnolla. En hionut, maalannut tai muutenkaan käsitellyt niitä mitenkään, koska ne olivat mielestäni kauniit juuri tuollaisina kulahtaneen valkoisina.

Tässä vaiheessa huomasin, että kannattaisi ihan oikeasti edes joskus vähän suunnitella ja mittailla ennen kuin tekee. Melkein kaikista kuvista jouduin leikkelemään irti ne hartaudella poltetut reunat, koska laudan leveys loppui kesken..

Liimasin paperit lautoihin erikeeper-vesi-seoksella, jota sudin yhdet kerrokset puuhun ja paperin taustapuolelle, sekä lopuksi vielä pari kerrosta paperin päälle.

Alunperin ajatuksena oli kiinnittää taulut seinälle, mutta sitten hoksasin sommitella niitä keittiöön lipaston ja hyllyn päälle ja siihenhän ne jäivätkin seinää vasten nojailemaan.

En oikein tiedä, onko tämä väliaikainen vai lopullinen paikka. Tosin väliaikaispaikoistahan tulee usein ihan vahingossa niitä lopullisia.

 

 

 

 

 

Enköhän mä kuitenkin vielä jossain vaiheessa sorru jotain joulukukkia ostamaan. Ja ehkä myös valoja? Kuusikin olisi kieltämättä ihan kiva! Siihen on parin vuoden takaisia ale-koristeitakin valmiina. Kortit on jo tehty ja kaksi rasiallista konvehteja syöty. Sata lahjaideaa aivojen nurkissa pyörimässä..

Ehkä sittenkin olen edes ihan pienesti jouluihminen?

Mukavaa keskiviikkoiltaa ja viikon jatkoa teille!

Jaa miten niin talvehtii?

Saatte toki esittää eriäviä mielipiteitä, mutta mun mielestä talvehtivan kasvin ei kuuluisi näyttää tältä. Viime kuussa laitellessani kukkia talvilevolle kirjoitin verenpisarasta seuraavasti: "Höpsö yrittää viimeisillä voimillaan vääntää vielä pari kukkaa."

Viimeiset voimat? Pari kukkaa?! Se vissiin loukkaantui ja päätti näyttää mulle. Hiljaa nainen, minä kukin nyt.

Tämä tapahtui ihan vaivihkaa parissa päivässä. Ensin huomasin, että mahtavaa, se on sentään hengissä ja puskee pientä viherrystä. Sitten tuli muutamia pienenpieniä nuppusia, jotka kohta olivat jo isoja, suorastaan lihavia ja näyttivät siltä, että ne räjähtävät auki hetkenä minä hyvänsä.

 

Nyt verenpisara tosiaankin kukkii. Toivottavasti se jaksaa tehdä saman vielä kesälläkin.

 

Luulisin, että jossain määrin syyllisenä voidaan pitää tytön yövaloa, joka loistaa saman lipaston päällä. Pelargonitkin näyttävät aika elinvoimaisilta ja ovat jokseenkin mutkalla juuri lampun suuntaan.

Muina mukavina kasviyllätyksinä mainittakoon syvässä varjossa uusia lehtivarsia tekevä palmuvehka ja peikonlehti-emo, joka sittenkin elpyi sen verran, että pääsen taas keväällä ottamaan pistokkaita.

Edelliset pistokkaat voivat todella hyvin. Komeammin niistä tämä ruukullinen, joka on viettänyt yönsä sitä yllä esiteltyä valaisinta halaillen.

 

 

Rauhallista ensimmäisen adventin iltaa kaikille!

Valkoisia kuvia.

No tulihan sitä lunta. Tuli järjettömän tuulen kanssa ja paljon. Lumi toi mukanaan valoa (tai ainakin epämääräisen illuusion siitä), mikä onneksi piristi mieltä! Kävin toissapäivänä ja eilen nappaamassa todistusaineistoa valkeudesta ja etsimässä viimeisiä merkkejä vihreydestä. Tänään en enää ehtinytkään tarttua kameraan. Tartuin lapioon.