Krääsät ojennukseen 1/4.

Kaikillahan on varmasti kotonaan erinäistä pikkutavaraa ja tilpehööriä, eli krääsää, joka lojuu pitkin laatikoiden pohjia ja kaappien perukoita tai pahimmillaan on valloittanut pöydät ja jopa lattiat kasaantuen isoihin, epämääräisiin röykkiöihin. Ihan tarpeellista tavaraa, joka on hukassa juuri silloin, kun sitä tarvitsisi, mutta toisaalta taas aina vaan tiellä. Täältä ainakin löytyy aika huikeita määriä kyseistä roinaa!

Omat krääsäni ovat lähinnä neuloja, pihtejä, nyörejä, lankoja, papereita, tilkkuja, nappeja ja muita käsityö- ja askartelutarvikkeisiin luokiteltavia juttuja, mutta yhtä hyvin krääsä voi olla esimerkiksi leluja, työkaluja, meikkejä ja hiuspinnejä tai vaikka ruuanlaittovälineitä ja miksei elintarvikkeitakin.

Krääsäni olivat nimenomaan sitä sekalaista sälää, joka hengailee ympäri kämppää vailla määränpäätä ja eksyy aina silloin tällöin myös jalan alle (auts) ja siksi koin pakottavaa tarvetta tehdä asialle jotain hyvin ripeästi. En siedä epäjärjestystä kovinkaan hyvin enkä missään nimessä halua, että pieni tyttöni menee vahingoittamaan itseään jollain lattialta löytämällään esineellä tai syömään jonkun varanepparin. Sitä paitsi säilytystilaa ei ole koskaan liikaa.

No, tein asialle "jotain" parhaan kykyni mukaan ja tietysti halvimmalla mahdollisella tavalla, eli käyttämällä jo olemassa olevia tarvikkeita. Ottaen huomioon vähäisen kärsivällisyyteni, sain aikaan ihan fiksuja ja toimivia säilytysratkaisuja. Tässä niistä ensimmäinen, loput kolme (tai useammankin, mikäli lisää keksin) esittelen sitten myöhemmin!

Lasipurkki.

Läpinäkyvä säilytysratkaisu niille kaikista pienimmille pikkutavaroille.

Nyt kaikki Felixit, Dolmiot ja sinappisilliällötyspurkit äkkiä talteen! Niille on käyttöä muunakin kuin mahdollisina tuhkakuppeina!

Purkit on tietysti hyvä liottaa ja pestä, mahdollisesti moneenkin otteeseen, ennen uusiokäyttöä. Sehän ei ole mukavaa, jos krääsä sitten löyhkää pikkelssille. Ja muutenkin, ne kamalat E-E-E-etiketit olisi hyvä saada kunnolla pois uusien, paljon hienompien tieltä.

Kun purkit on pesty ja kuivattu, niitä voi alkaa työstää entistä ehommiksi. Kannet maalasin sillä ah niin ihanalla mattamustalla spraylla, jota suihkin muutenkin joka paikkaan. Halusin, että kaikki purkit olisivat keskenään mahdollisimman yhdennäköisiä. Voihan ne jättää maalaamattakin, mikäli niin tahtoo ja jaksaa sitten katsella sitä rumaa tekstiä siinä. Ja ainakin silloin, jos purkki tulee takaisin elintarvikekäyttöön, voi maalaamatta jättäminen ollakin paras vaihtoehto.

Etiketit ovat jämätapettia, joihin liimasin tulostamani nimilaput ja jotka sitten kiinnitin purkkeihin kontaktimuovilla.

Ja sitten vaan säilyttelemään!

Tein purkkeja P A L J O N, kuvassa ehkä kolmasosa. Ne ovat osoittautuneet käytössä oikein käteviksi ja miellyttävät ainakin tekijänsä silmää. Jokainen nappi ja lankarulla on tietyssä purkissa ja löytyy heti kun sitä tarvitsee!

 

Muut krääsän ojentelut täällä (2/4), täällä (3/4) ja täällä (4/4).

Felix ja toverit.

Paprikan paprikat.

Ha! Kuten otsikostakin ehkä voi päätellä, suippopaprikaa on tulossa. Sen ensimmäisen, jo aika isoksi venähtäneen lisäksi saman ruukun kasveihin on viime päivien aikana ilmestynyt kaksi uutta, vielä hyvin pikkuruista ja hassun muotoista paprikan alkua. Vähän jo epäilin, että pölytys ei onnistunut, mutta väärässä olin. Onneksi!

Ensimmäinen paprika on edelleen raaka, enkä oikeastaan edes tiedä, kauanko menee aikaa sen kypsymiseen, mutta käsittääkseni se olisi kuitenkin jo syömäkelpoinen. Pituutta sillä on nyt 9cm. Annetaan kuitenkin kasvaa vielä.

Otin ruukun kuvaa varten pois verhojen takaa, eli oikeasti kasvi nojailee ikkunanpieleen, mutta silti olisi varmaan korkea aika laittaa sille jotain tukikeppejä tai -kehikkoa. Taitaa tuo iso paprika olla jo vähän liian painava taakka, kun varret ovat ainoastaan ihan tyvestä hieman puumaiset, mutta muuten vielä todella notkeat ja hennot. Ja jos ne kaksi pienempääkin vielä joskus kasvavat isoiksi..

Kukkapenkki eilen ja kasvimaa tänään.

Lupaavilta näyttivät. Todella, todella lupaavilta! Alla todistusaineistoa ja pari kuvaa myös uusimmista ruukkukukista.

Ruusu on kasvanut valtavasti ja tehnyt juurirönsyä myös penkin ulkopuolelle. Kukkaakin on näköjään tiedossa.

 

 

Lupiinista tulikin sitten tällainen kaksivärinen tapaus.

 

 

 

 

Orvokit jatkavat maailmanvalloitustaan: kukkapenkin toinen reuna on jo orvokkien meri. Samapa tuo, nättejä ovat.

 

 

Jaloakileijaan on auennut lisää kukkia. Vasemmanpuoleiseen tulee varmaankin jonkun toisen väriset, ehkä keltaiset kukat..? Muistaakseni tämä oli joku pastellisävymix.

Villi veikkaus, että elämänlanka voittaa krassin tässä taistelussa.. Pitäisi varmaan hävittää se, mutta en raaski, kun se on sitten kuitenkin niin ihana!

 

 

Mikä-lie-neilikka, joka oli niin mielettömän herkullisen ja houkuttelevan värinen, että se oli aivan pakko saada.

Tämä myytiin puutarhamyymälässä samettikukkana. En ruvennut väittämään vastaan, enkä kyllä tiedä ihan varmuudella itsekään, että mikä tämä on, mutta ei se ainakaan samettikukka ole! Katsotaan, kunhan tuo nuppu tuosta aukeaa.

 Miljoonakello amppelissa, jonka väsäilin pellavanarusta ja tarpeettomista verhorenkaista.

 

Kasvimaalla on laitettu harsoa pavuille, herneelle ja porkkanalle, koska pihallamme on pyörinyt viime aikoina useita fasaaneja ja kuulin niiden olevan ahkeria palstavarkaita. En tiedä, pitääkö se paikkansa, enkä kyllä aio ottaa selvää.. Toivottavasti harsot suojaavat edes vähän.
 

Papua on kahdessa eri penkissä aika vastakkaisilla puolilla palstaa. Toinen on hyvin aurinkoinen paikka ja papu viihtyy mainiosti. Toinen paikka onkin sitten aika paljon varjoisampi (ylikasvanut pensasaidan pätkä on valon tiellä) ja pavut näyttävät tosi säälittäviltä. Tiedänpähän sitten ensi keväänä, että kyseiseen penkkiin pitää laittaa jotain varjoa sietävää. Tai sitten pitää trimmata aitaa. Tai ehkä sekä että.

 

Herneenversoja harson alla.

 

 

 

Porkkanankin kanssa mennään kantapään kautta: kokeilin sitä tasaiseen maahan ja kohopenkkeihin. Tiedän kyllä, että kohopenkkejä suositellaan (aika lailla kaikelle?), mutta halusin tietää, voinko tarpeen tullen olla vähän laiska. Noh, en voi. Ensi vuonna en enää kokeile, vaan käytän kohopenkkejä. Ero on melkoisen suuri, ottaen huomioon, että porkkanaa on kylvetty molempiin paikkoihin sama määrä ja yhtä tasaisesti:

Tasaisen maan porkkana..

 

 

 

 

..ja kohopenkin porkkana.

 

 

 

 

Tillinkin olisi vissiin voinut laittaa kohopenkkiin, näyttää aika harvalta.. Jälkiviisaus ei nyt paljoa auta. Mutta onpahan sieltä edes jotain tulossa!

 

 

 

 

Pitsilipasto.

Ensin vähän ylistystä mattamustalle spraymaalille, joka on nykyään ehdottomasti paras ystäväni mm. seuraavista syistä:

• Sitä on niin helppo käyttää, että tyhmempikin tajuaa idean.
• Se on halpa tapa uudistaa ja pintakäsitellä aikalailla mitä tahansa materiaalia.
• Se kuivuu järjettömän nopeasti. (Kärsivällisyys ei ole hyveeni.)
• Sillä saa maalattua pienetkin välit ja vaikeatkin koukerot. (Ne, joihin olisi pensselillä hankalaa päästä. Kärsivällisyys ei edelleenkään ole hyveeni.)
• Sillä saa oikein hyvännäköistä ja tyylikästä jälkeä.

Ja sitten pidemmittä ylistyksittä asiaan:
Eteisessämme oli jo ihan liian pitkään pesinyt aivan järkyttävän ruma, vanha lipasto, jonka tarkoituksena oli säilöä esimerkiksi villasukkia, lapasia ja muita kausiasusteita. Laatikoista jäi yleensä puolet käteen ja puolet lipaston sisälle, kun niitä koitti vetää auki. Kaiken kamaluuden lisäksi lipasto oli valkoinen, mikä nyt sinällään voi ollakin ihan kaunis väri, mutta kun kyseessä oli kalustelevy (tai lastulevy tai melamiinilevy tai mikä onkaan), joka oli kulunut ja vähän potkittu ja näytti siltä, kuin olisi viettänyt viimeiset vuotensa junan tupakkavaunussa, olin aivan totaalisen kyllästynyt katselemaan sitä rumilusta. Olin jo ihan viittä vaille viemässä koko roskaa takapihalle ja laittamassa perään sytytysnestettä ja tulitikkua, mutta sitten onnekseni sain idean: mattamusta spray!

Susiruma lipasto ennen.

Tuumasta toimeen. Ensin jouduin vähän liimailemaan niitä laatikoita ja varmuudeksi vielä pyyhin pahimmat liat ja pölyt pois. Laatikot halusin maalata sisäpuoleltakin, mutta rungon sisus sai jäädä entiseen kuosiinsa, joten suojasin muovilla ja maalarinteipillä kaiken sen, mihin maalia ei tarvinnut. Vetimet irrotin laatikoista etukäteen ja maalasin kaikki osat 2-3 kertaan. Kaikkiaan tähän kului ehkä viitisen kannua maalia. Vähemmälläkin olisin varmaan pärjännyt, mutta olin kai niin shokissa lipaston alkuperäisestä olemuksesta, että halusin peittää sen äärimmäisen huolellisesti!

Seuraavana päivänä, kun musta maali oli varmasti kunnolla kuivunut, otin laatikot vielä pitsimaalaukseen. Asettelin ne mahdollisimman siististi lähelle toisiaan siihen järjestykseen, missä ne tulevat olemaan lipastossakin. Tämä siksi, että pitsikuviosta saisi "jatkuvan".

Laatikoiden päälle laitoin melko suurikuvioista pitsikangasta (vanhaa ikkunaverhoa, jossa on nätti kuvio, mutta vähän vähemmän nätti väri toimiakseen ikkunaverhona). Kiristin sen teipeillä mahdollisimman tiukalle, ettei se lähde karkuun tuulen mukana ja sotke suunnitelmia.

Maaliksi valitsin hopeisen, koska sillä saa tarpeeksi kontrastia mustan kanssa ja väriyhdistelmä toimii mielestäni muutenkin hyvin. Myös kiiltävällä mustalla olisi varmaan saanut tyylikkään lopputuloksen! Makuasioitahan nämä tietysti ovat, mutta itselleni kun tein..

Maalatessa oli vähän vaikeuksia hillitä "liipaisinsormea", kuten epätasaisuudesta näkyy. Yritin tehdä siitä tarkoituksellista ja suihkautin maalia muutamiin satunnaisiin kohtiin toisenkin kerran. Oli yllättävää ja mukavaa huomata, että hopeinen ei levinnyt pitsin alla juuri ollenkaan, vaan pysyi siististi reikäkohdissa ja toisti kuvion tarkasti, kuten oli tarkoituskin!

Nyt lipasto on paraatipaikkansa eteisessämme ansainnut! Kyllä taas kelpaa säilytellä villasukkia ja muita. Kiitos jälleen, oi mattamusta spraymaali, kun ratkaisit sisustuspulmani!

Lipasto käsittelyn jälkeen.

Tässä toinenkin spraykäsittelyn saanut, roskiskatoksesta pelastettu "romu". Pinta on puuta ja metallia, ja se oli löydettäessä tosi rumassa kunnossa: lakka ja maali olivat rapisseet ja kellastuneet varmaankin tupakasta ja ihan vanhuuttaankin. Kaikesta päätellen se on entisessä elämässään ollut hattuhylly, mutta keksin käyttää sitä kukkahyllynä, koska meidän huushollissa sellaiselle oli ehdottomasti enemmän tarvetta.

Kukkaa pukkaa!

Hyvältä näyttää! Jotain muutakin kuin rikkaruohoja tiedossa, myös palstan puolella!

Herneen- ja pavunversot alkavat olla parin sentin mittaisia, ja niitä on paljon! Myös porkkanapenkit näyttävät siltä, että harvennettavaa on tulossa.. En todellakaan jaksanut kylvää niitä milli x milli -siemeniä sentin välein, kuten ohjeessa kehotettiin, vaan piirtelin sormenpäällä penkin mittaisen vaon ja ripottelin siemenet sinne suurinpiirtein tasaisesti. Sittenpähän harventelen. Ruohosipulia on päästy jo maistamaan - nam! - ja se on tehnyt söpöt kukkatupsukat.

Talon seinustan sekametelipenkissä kukkii jo jaloakileija sekä ihanat vahinkolapset eli toissa- ja viimevuotisista kukista siementyneet orvokit. Lupiinikin, ihan tarkoituksella istutettu sellainen, vaikuttaa viihtyvän. Toisaalta, missäpä se ei viihtyisi? Penkin keskiosassa rehottaa ruusu, joka viime syksyisestä, turhan rankasta leikkuusta huolimatta voi oikein hyvin.

Sekaan on kylvetty myös kaikenlaisia kesäkukkia: ainakin kahden sorttisia krasseja, zinniaa, tuliunikkoa ja maloppia muistan ja myönnän laittaneeni, joten jonkin sortin kukkaloistoa lienee luvassa.

Penkkiin on levinnyt luultavasti naapuritontilta elämänlankaa/karhunköynnöstä, tai pahasti se siltä ainakin näyttää. Itse hätäpäissäni rätkin sekaan myös palsamia, joten tuskinpa tässä parin vuoden päästä muuta kasvaakaan kuin niitä kahta ja sitä lupiinia. Mutta se on sitten sen ajan murhe. Tai riemu?

Pihan laidalle tuodun kaivonrenkaan keskustaan istutin punaista liljaa ja sen ympärille jättipoimulehteä. Viime syksyiset istutukset, tulppaanit, nostivat keväällä kyllä päitään, mutta eivät edes meinanneet kukkia. Renkaan etu- ja takaosiin kylvin tuoksuhernettä (jonka olisi siis tarkoitus "ryöpytä" kauniisti edestä ja kiivetä tukiin takana) sekä jotain kesäkukkaa, muistaakseni kesäraunikkia. Maassa renkaan edessä on kuunliljaa.

Muutamia ruukku-istutuksiakin laitoin ihan varmuuden vuoksi, että kukkiipahan edes jotain, vaikka sekapenkistä ja kaivonrenkaasta ei mitään tulisikaan. Ja kyllä, orvokkien "ruukut" on kyhätty säilyketölkeistä!