Tuubi ja neliö.

Olen huomannut, että junalla kulkiessa on suurta viisautta kantaa mukanaan tekemistä. Kas kun VR tekee välillä tosi rumasti. Siinäpä saatat muuten odotella peräti puolitoista tuntia peukaloitasi pyöritellen ja vaihtumatonta maisemaa ikkunasta katsellen. Mulla on aina "matkaevästä" mukana, mutta erityisen iloinen olin siitä jokunen viikko sitten, jolloin tosiaan jäin raiteille puoleksitoista tunniksi.

Sillä työmatkalla, joka lähinnä matkan jatkumisen odottelua oli, valmistui tämä. Ensimmäinen tuubihuivini ikinä.

Tuubi oli erittäin mukavaa ja vielä sitäkin nopeampaa virkattavaa. Käytin kymppikoukkua, petroolinsinistä seiskaveikkaa ja jotain ihanaa novitalaista, joka vaihtaa väriä turkoosista ja harmaansinisestä luumun ja liilan kautta mintun- ja sammalenvihreään. Niin mun värit! Käsialani on tosi väljä ja tässä tapauksessa tarkoituksellisesti vieläkin väljempi, joten huivin pinnasta sai pylvässilmukoilla kivan pitsimäisen.

 

 

Alkusyksystä valmistui toinenkin huivi, joka on niin suurikokoinen, että tein sen alusta asti ihan suosiolla sohvan nurkassa. Huivi on mallia neliö, ensimmäinen laatuaan sekin. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi valtava isoäidinneliö, jonka värinvaihtelut tulevat näppärästi suoraan lankakerästä. Kuinka helppoa! Huivia voi pitää myös harteilla tai miksei kiepauttaa päähänkin, jos on oikein superkylmä ja tuntuu siltä, ettei pipo yksin meinaa riittää.

 

Lanka on Novitan Puroa ja piparkakkureunuksena (joka tosin harmillisen huonosti tässä näkyy) kirpparilta löytynyttä, kimaltavaa pörrölankaa. Alkuun epäilin näitä sävyjä kovasti, että ovatkohan aivan mun juttu, mutta kyllä ne valmiissa huivissa tuntuvatkin ihan omilta. Täytyyhän asusteissa sitä paitsi väriä olla, kun omistaa lähes pelkästään mustia takkeja!

 

Väriä marraskuun loppuun teillekin ja muistakaahan pitää itsenne lämpiminä! Hyvää viikonlopun jatkoa!