Iskälle!

Oikein hyvää isänpäivän iltaa kaikille, aivan erityisesti isille!

 

 

 

Meidän iskää lahjottiin tänään. Paketin uumenista paljastui päähinettä ja herkkua. Pipon malli on iskän parhaaksi havaitsema ja pari vastaavanlaista hänellä jo ennestään olikin. Pysyy kuulemma korvat lämpiminä, vaikka pakkasta olisi paljonkin. Pipo on virkattu kolminkertaisella seiskaveikalla kolmella eri värillä. Lopputulos on ainakin näillä sävyillä vähän maastokuviomainen, mikä varmasti mettämiehelle sopiikin!

Lisäksi tyttö oli askarrellut hoidossa ihastuttavan autokortin (josta en hoksannut ottaa kuvaa) ja minä askartelin suklaisen täytekakun (josta tuli kyllä ihan maukas, mutta niin törkeän ruma, etten halunnut ottaa kuvaa).

Mukavaa illanjatkoa ja alkavaa viikkoa teille!

Aika kiva työpaikka.

Ei siinä itse työssäkään mitään vikaa ole, mutta ei me nyt jakseta puhua siitä sen enempää. Työpaikan sijainti, siitä voisi vaikka vähän puhuakin. Samassa kiinteistössä sattuu nimittäin olemaan neljä kirpparia ja naapurissa vielä pari lisää. Aika kiva työPAIKKA siis!

Aika kivoja ovat kirpparitkin ja aika kivoja löytöjä niistä olen tehnyt. Esimerkiksi seuraavia:

Kookas kasa erilaisia, puisia valokuvakehyksiä. Hintaa huimat 50 senttiä kipale.

Osa on kyllä melko karmivan värisiä, mutta ainahan nekin voi maalata mieleisikseen.

 

 

 

 

Keräkaupalla törkyhalpaa lankaa.

Yhdessä muistaakseni kolmen euron pussissa on kuusi kerää.

Tai siis oli. Ryhdyin jo tuhlailemaan aikomuksenani virkata tytölle jotain söpöä synttärilahjaksi.

 

 

 

 

Isot joulukoristetähdet, kaksi kappaletta 2,5 eurolla.

Kyllä. Minä, kaikkea muuta kuin jouluihminen, olen aloittanut koristeiden hamstraamisen.

Ja lahjojen. Kohtalaisen huolestuttavaa.

 

 

 

 

Tein mä töistäkin yhden aika kivan löydön.

Siellä oli vaihdettu lauteet erääseen saunaan ja huomasin vanhojen,

edelleen ihan hyväkuntoisten nojailevan käytävän seinään.

Sinne ne oli vaan hylätty, raukat. Kohtalona kaatopaikka.

 

Kunnes kohtaloon puuttui muuan pösilö,

 jolla on kummallinen tapa rohmuta kaikki romu, jolle ehkä vielä joskus saattaa olla jotain käyttöä.

 

Olisittepa vaan nähneet työnjohdon ilmeen, kun kysyin, saanko auttaa lauteiden hävityksessä.

Ja vastaantulijoiden ilmeet, kun hieman myöhemmin kuljin töistä junalle lauteet selässäni..

 

Neljä tällaista pätkää pyörii nyt meidän nurkissa, enkä vielä oikein tiedä mitä ihmettä niistä teen,

mutta niiden tulevaisuus on kuitenkin paljon valoisampi kuin kaatis!

 

 

 

 

Valoisaa viikonjatkoa teille, armaat ihmiset!

Yhdeksän kuvaa ja talvilepoa.

Hieman myöhässä tulee Kymmenen kuvaa kesään -haasteen toinen kuva, pahoitteluni. Piha näyttää ihan sairaan ankealta, mutta jotain positiivistakin tästä löytyy - taas ollaan vähän lähempänä sitä ihanaa kesää! Ylimääräinen roina on viety pois lumen tieltä ja kaikki alkaa muutenkin olla valmiina talven tuloon.

Havahduinpa tässä muuten kummastelemaan, että mitä ihmettä onkaan päässäni liikkunut kakskytjotain vuotta, kun olen harhaisesti kuvitellut olevani talven ystävä?! Käsittämätöntä.

 

 

Talven tuloon ovat valmistautuneet myös daaliani ja mökinihmekukkani. Olen aika noviisi kyseisenlaisten kukkien talvetuksen kanssa, joten ihan kokeiluksi tämä taas menee. Pähkäilin erilaisia vaihtoehtoja ja jossain törmäsin ideaan paperipusseista. Lykkäsin kevyesti kuivahtaneet juurakot niihin multineen. Pussien säilytyspaikaksi lainasin appiukon hallia, jossa lämpötilan pitäisi pysyä nippanappa plussan puolella läpi talven.

 

Ikkunalaudatkin ovat jälleen täyttyneet värinokkosista, pelakuista ja muista. Niidenkin selviäminen on nyt hieman epävarmaa, aamulla nimittäin bongasin jonkin hemmetin punkkiarmeijan niiden kimpusta.. Mur!

 

Toivotaan parasta kuitenkin!

 

 

 

 

Mukavaa marraskuuta ja sunnuntaita teille!

Isommalle kans!

Ihastuin niin kovasti tuossa taannoin tytölle ompelemiini ruttupipoihin, että surautin sellaisia sitten itsellenikin peräti neljä kappaletta. Ovat kyllä hurjan kivoja! Käteviä myös: pidän pitkähköjä hiuksiani lähes poikkeuksetta kiinni - yleensä ponnarilla, nutturalla tai jonkinmoisella nipsulla - ja tällaisen väljän ja joustavan pipon alle mahtuu varmasti kampaus kuin kampaus.

Marimekon Hedelmäkoria lukuunottamatta nappasin trikoot taas aikansa eläneistä vaatteista. Esimerkiksi violetti-musta oli joskus yksi lempipaidoistani ja nythän siitä tuli yksi lempipipoistani.

 

Loppuun vielä sovituskuvaa hiukset nutturalla. On muuten aika hiton hankalaa ottaa naamattomia kuvia omasta päästään..

 

 

 

 

Ihanaa lauantaita kaikille!

Valo..

Tästä ollaan varmaan kaikki yhtä mieltä: valo on ihan hirveän tärkeä juttu. Sen vähyys saattaa aiheuttaa suorastaan lamaannuttavaa väsymystä. Onneksi tuli hieman lunta, onneksi on myös kynttilät ja takka! Viimeaikoina päivät ovat menneet suunnilleen niin, että teen vain sen, mikä on ehdottoman pakko tehdä ja sen päälle vain olen.

 

 

 

Toiset ne ovat sitten kadehdittavan sisukkaita! Ei väsytä vähäinen valo eikä pahastuta pikku pakkanen.

 

Kauniista vanhoista muffinssivuoista saa kivoja tuikkukippoja. Laitoin ne kirppikseltä löytyneiden, metalliverkkoisten kynäpurkkien sisälle. Aiemmin olen hyödyntänyt vuokia esimerkiksi tauluissa ja naulakoissa.

 

 

Pian tämä väsy helpottanee, kun kaikki syksyiset pihahommat alkavat viimein olla tehty. Tästä lähtien tiedossa on enää lumitöitä ja niihinkin voin näemmä käyttää erittäin innokasta ja reipasta lapsityövoimaa. Vaikka eiköhän tuokin vielä joskus opi ymmärtämään, että lumityön ja lumileikin välinen ero on melkoisen valtava.

 

 

 

Jaksamista ankeaan vuodenaikaan ja kaikkea mukavaa alkavaan viikkoon!

Syyshommia.

Hassua, kuinka aina syksyisin tulee liki paniikinomainen, pakottava tarve puuhastella pihalla. Tähän tyyliin, tiedättehän:

 

Vielä ehtii tämän ja tuon! Se ja se on edelleen tekemättä!

Mitään ei voi jättää kevääseen! Sitä hiesukasaa varsinkaan!

Kohtahan on jo talvi! Kääk!

 

Paljon on taas puuhasteltukin, melkein joka päivä jotakin. Sinne se hiesukin katosi, uusiin kukkapenkkeihin.

Koko kauden aikana on mennyt varmasti toistakymmentä traktorin kauhallista erilaisia maa-aineksia.
Kottikärryllisiä en uskalla yrittääkään laskea.

 

Tässä menee soraa. On mulla ihana ja innokas pikku apulainen.

(Raitapiposta tuli muuten suosikki!)

 

 

Siemeniä on kerätty talteen ja jonkin verran myös kylvetty.

Jotkin tietyn väriset kukat merkkasin langoin, jotta kerätessäni tiesin, mitkä siemenet säilön mihinkin pussiin
ja jotta sitten keväällä tiedän, minkä pussin tyhjään mihinkin penkkiin.
Näin tein esimerkiksi kesäunikkojen kohdalla.

 

 

 

Sipulit on istutettu. Ehkä voisin vielä katsella, josko jotain puoli-ilmaisia tulisi tämän ja ensi kuun aikana jossain vastaan.

 

Siitäpä muistuikin mieleeni, että K-Raudan puutarhamyymälästä löytyi mainio tarjous:

loput perennat eurolla, puskat ja köynnökset kahdella. Että vink vink vaan!

 

Itsehän niitä tuossa toissapäivänä pelastin parin säkillisen verran

ja kanniskelin puolisentoista kilometrin mittaisen matkan,

kun töiden jälkeen jäi ylimääräinen tunti tapettavaksi.

(Hyvin tapettu tunti, mutta kyllä tuntui vastaantulijoita huvittavan. Se on se kukkapöljyys, mikä mua vaivaa.)

 

 

 

Onpahan taas mitä odottaa. Sitä kevättä nimittäin.

Mukavaa viikon jatkoa teille!

Kymmenen kuvaa kesään.

Suunnilleen vuosi sitten lähti kiertoon hauska haaste, jossa ideana oli kuvata maisema aina saman ikkunan läpi kerran kuussa kymmenen kuukauden ajan. Moni siihen tarttui ja mua jäi vähän häiritsemään, että miksen mäkin. Oli kivaa katsella, kuinka lumi tuli ja onneksi myös suli, kuinka pikkuhiljaa saapui kevät ja viimein myös kesä.

Nyt siis tartun kymmenen kuvan haasteeseen, vaikka sitten omaksi huvikseni ja vuoden myöhässä!

Kuvauspaikaksi valikoitui jonnekin sinne kaakon tai etelän suuntaan antava keittiön ikkuna. Ehdottomasti edustavin näkymä, talon sisäänkäyntipuolella kun ollaan, ja melko monipuolinenkin.

Napatkaa ihmeessä haaste matkaan, jos siltä tuntuu. Olisi mukavaa päästä taas seuraamaan muidenkin kuvasarjoja. Laskujeni mukaan viimeisen kuvan aika on heinäkuussa. Viimeistään silloin on siis kesä!

Sitä odotellessa.. Hyvää lokakuuta!