Lavapöytä x 2.

Viime kuussa kerroin parista asiasta, joiden huomasin olevan "pakko tehdä äkkiä" -listallani. Jotain parannusta on nyt tapahtunut myös sen toisen ongelmakohdan, eli autokatoksen kanssa. Kaaokseen on saatu edes hiven järkeä.

Katoksesta on hävitetty paljon kaikkea turhaa ja varsinkin järjestelty sitä, mikä on tarpeellista. Järjestysavuksi väsäsin trukkilavoista, palikoista ja paneelinpätkistä pöydät.

Toinen on omistettu lähinnä ruukuille ja sekalaisille muoviastioille, joita olen hamstrannut sillä ajatuksella, että kevällä käytän niitä betonivalumuotteina. Pöydän päällä olevat hyllyt tein pikapikaa muutamasta terassilaudanpätkästä ja metallikannakkeista.

Toisella pöydällä on kaikki muu pikkusälä, joka ennen lojui maassa. Tarkoitus on joskus ehtiä järjestelemään tätä vielä niin paljon, että pöydästä saisi työtason maalailua ja pikkunikkarointia varten.

Seinällä on naulakko, eli kaikessa yksinkertaisuudessaan paneelinpätkä, johon ruuvailin kiinni kattokoukut, sekä pieni hyllykkö, paneelinpätkistä kasattu ja koukuin varusteltu sekin.

Pöydät ovat keskenään samanlaiset, korkeudeltaan työskentelyyn soveltuvat ja sen verran kapeat, että autokin mahtuu sekaan oikein hyvin.

Yhden lavan valjastin seuraavanlaiseen tarkoitukseen. Siinä riittää rakennuspalikoita tulevia amatööripuuseppäilyjä varten..

Eikä tässä vielä kaikki! Sain nikkaroitua valmiiksi myös kolmannen "kukkapenkin", josta en kylläkään tähän hätään ehtinyt kuvaa napsaista. Mutta samaan tapaan se on tehty, kuin ne kaksi muutakin: puolikas lava + verkko-ovi. Aitasuunnitelmiin tuli kuitenkin muutoksia, tai oikeastaan suunnitelmani kaatuivat. Ensin siihen, kun heinäseipäät olivatkin muuttuneet isoksi lahoksi kasaksi ja sitten siihen, kun mies näki alustavat sommitelmat ja kyhäelmät suunnitelma B:stä. Hän kuulemma aitaa saunan pation itse, joskus kevään aikana. Ja sen on sitten tosissaan parempi tapahtua!

Toisaalta tämä oli helpotus: sehän on ihan hyvä lopettaa vasaroinnit ja muut viimeistään silloin, kun naulanpää ja sormenpää alkavat ottaa osumaa sulle-mulle-systeemillä. Alkoihan tuolla sateessa ja tuulessa puuhastelu jo käydä muutenkin hermoille.

Projektin kaatumisen jättämää aukkoa oli tietysti pakko alkaa heti täyttämään jotenkin. Onneksi tiedossa oli paljon siistejä sisähommiakin, vaikkapa tällaista:

Värikästä se on, mutta mitä se on? Siitä lisää ensi kerralla!

Hyvää tätä päivää!

Meidän kennel.

Mainitaan nyt heti alkuun, että meidän kennel ei ole mikään oikea ja virallinen, Kennelliiton hyväksymä kennel, vaan ainoastaan Meidän "Kennel" tai vielä oikeammin Meidän Koiratarha tai Meidän Iso Koirankoppi. Tämä ihan selkeyden vuoksi.

Tarkoitukseni oli alunperin kirjoittaa tänne kenneltilojen valmistumisesta ja laittaa kuvia eri työvaiheista. Se kuitenkin oli ja meni kesän myötä, silloin kun oli niin paljon kaikkea muutakin, mistä halusin täällä kertoa. Kukkia ja muuta. Koirathan ovat jo juhannuksesta lähtien uusissa tiloissaan asuneetkin.

Pakkohan se kuitenkin on kertoa edes vähän enemmän tästä koiratalosta. Ihan jo siksi, että ilman tämän "hankkeen" toteutumista ei olisi sitä perunamaatakaan. Palstan sain siis ikäänkuin kylkiäisenä, kun entistä heinäpeltoa muokkailtiin uudeksi osaksi pihaa ja hyväksi pohjaksi kenneltiloille.

Aiemmin koirat asuivat saman katon alla meidän kanssa: niillä oli oma huone ja huoneessa omat loossinsa, joista oli kulkuluukut ulkohäkkeihin. Muuttamiseen oli useampikin syy. Suurimpana niistä se, että ihmisten asuttavat tilat alkoivat vauvan myötä käydä vähiin ja lisäksi perheeseen oli tulossa myös koiravauva, joka sekin tarvitsi oman häkkinsä (siksikin, että sattuu olemaan tyttö ja muut poikia).

Tässä joitakin kesäisiä ja syksyisiä kuvia koirista ja heidän hienosta talostaan, joka on tonttimme pienempi keltainen tupa!

 

 

 

 

 

  

 

 

Täysin valmiita eivät tilat ole vieläkään. Muutamia viimeistelytöitä miehellä on vielä tekemättä, lähinnä sisätiloissa, mutta eiköhän tuossa kelpaa asustella.

 

Pikkuhavut sekä säleikkö- ja imukärhivilliviinit istutin häkkien "eteisen" seinää vasten. Köynnökset ovat suojana pahimmalta keskikesän paahteelta, kunhan hieman kasvavat. Ja kunhan se kesäkin taas tulisi. Jotain kivaa ja kukatonta aion tuohon vielä keväällä laittaa.

 

Yhden pienen viimeistelyhomman tein minäkin, nimittäin ensimmäisessä kuvassakin näkyvän kyltin kennelin ulko-oveen. Tämä oli ensimmäinen sablonimaalauskokeiluni ikinä ja vähän vinossahan tuo teksti on, mutta kai se toimii.

 

Teksti on töpötelty valkoisella maalattuun laudanpätkään ja kaksinkertaiseksi punottu pellavanaru pujoteltu silmukkaruuveihin. Päihin vielä puuhelmet ja se on siinä! Eipähän kukaan enää erehdy luulemaan tönöä savusaunaksi tai halkovajaksi. Niinkin on päässyt jo käymään.

 

 

 

 

Pitkään ilahduttanut.

Ihanaa! Näinkin pitkällä kohti talvea ollaan menossa ja aina vaan pihalla kukkii eräs suloinen ja sinnikäs kaveri, tuoksuherne! Näyttäisi siltä, että saan nautiskella tästä kesäisestä näystä vielä hetken aikaa.

 

 

 

Näiden kuvien myötä toivottelen oikein hyvää perjantaita ja viikonloppua kaikille!

Silkkikukkatesti.

Kesällä ihmettelin muistaakseni täälläkin, että mistä kummasta kukkapenkkiini on eksynyt silkkikukkaa. En mielestäni ollut sitä keväällä kylvänyt ja siinä sitä vaan oli.
Ja paljon olikin!

Sen taas muistan oikein kirkkaasti, että edellisenä keväänä kyseistä kesäkukkaa juurikin siihen penkkiin laitoin. Olen kuitenkin jostain syystä antanut itseni ymmärtää, ettei silkkikukka leviä siemenistä kasvupaikalleen.

No nytpähän testataan!

Otin talteen jonkin verran siemeniä/siemenkotia. Ensi keväänä kylvän ne jonnekin muualle, kuin siihen, mihin jätin loput törröttämään ja mahdollisesti kylväytymään. Toivottavasti pääsen alkukesästä tunnistelemaan itsekseen levinneen silkkikukan alkuja!

Kevät, tule jo!

Lastulevyhirviö 1/4.

Nyt kun kodin sekalaiset pikkukrääsät on saatu edes hieman ojennukseen, on hyvä hetki käydä isompien tavaroiden kimppuun!

Tästä alkaakin siis uusi postaussarja, jossa tuunailen neljä rumaa, muka-pyökkistä lastulevyhuonekalua kauniimmiksi, sisustukseen paremmin sopiviksi ja persoonallisemman näköisiksi. Osa saa vain pintakäsittelyä, osan hajotan kappaleiksi ja teen niistä jotain ihan muuta. Sarjan loppua saadaan luultavasti odotella kevääseen (viimeinen hirvitys on I S O ja kaipaa valtavan määrän spraymaalausta ja muita työvaiheita, jotka on parempi jättää kevään hommiksi), mutta onhan se aloitettava nyt, kun ensimmäinen lastulevyhirviö on pitkän ja rasittavan tuunaus-urakan jälkeen vihdoinkin valmis.

Siivouskomero.

Ensin vähän pohjustusta:

Tytön tultua taloon ja vallattua osansa kaapeista ja lipastoista vaatteillaan ja leluillaan, tarvittiin lisää säilytystilaa kaikelle muulle. Pähkäilin aikani, miten säilytystilaa olisi helpointa lisätä ilman, että se veisi paljoa pinta-alaa kämpästä, jossa jo muutenkin on vähän liikaa tavaraa vähän joka nurkassa.

Samalla olin jo pitkään kauhunsekaisin tuntein katsellut "siivouskomeroamme" eli imurin ja muuta inhottavaa siivoustarviketta sisältävää lastulevyvaatekaappia, joka kaikessa kaameudessaan pönöttää ihan liian näkyvällä paikalla ja siten oli mielestäni joko hävitettävien tai tuunattavien listalla.

Koska tutkittuani sekä kalustekauppojen että huuto.netin valikoimia totesin, että uusi ja tilavampi kaappi joko tulisi liian kalliiksi tai olisi vähintään yhtä ruma kuin nykyinen, päätin muokata siivouskomerosta katseenkestävemmän.

Lisätilaa ostin avohyllykön muodossa. Se oli edullinen ja suunnilleen sopivan kokoinen, sekä lisäksi oikeaa väriä. Olisihan se jäänyt häiritsemään, jos hyllykkö olisi vaikka muka-pähkinä ja komero siinä vieressä muka-pyökki! Vaikka piiloonhan ne molemmat suurimmaksi osaksi jäivätkin.. Taso on ollut milloin kampauspöytänä ja milloin vain laskutasona, mutta uudistuksen myötä se siirtyi uusiin korkeuksiin.

Lähtökohta ennen hyllykköä oli siis tämän näköinen:

Hyi. Eikä paljoa parempi hyllykön kanssa:

Mutta kun lisättiin vähän tapettia, liimaa, maalia, lakkaa, verhoa, tankoa, vedintä ja koristeita, kokonaisuudesta tulikin ihan sievä.

Tapetointi sujui tällä kertaa yllättävän hyvin ja lopputulos on mielestäni oikein onnistunut! Jotain siis taisin oppia siitä taannoisesta tupeloinnista.

 

 

 

Erilaiset taulut ja heinäkuinen kirppislöytö-peili tekevät tasapaksuista ovista vähän moniulotteisemmat ja vielä mielenkiintoisemman näköiset. Koukkutaulun käyttötarkoitus on toistaiseksi epäselvä, mutta siinä se nyt odottelee, josko joskus keksisin siihen jotain fiksua ripustettavaa.

 

 

 

Yli-ison verhon surautin käyttämättömäksi jääneestä lakanasta ja kiinnitin verhotankoineen koukkuihin, jotka taas on kiinnitetty tason alapintaan. Verhon taakse jää jemmaan se ruma, mutta kovin käytännöllinen hyllykkö, joka toimii nyt liinavaatekaappina.

Vetimet olivat alunperin tällaiset. Pikku suihkaus mattamustaa Mastonia, ja hups, ne ovat kuin uudet!

Melkein tekee mieli avata ovi ja ottaa imuri esiin! Mutta vain melkein. Hieman häpeillen myönnän kuuluvani niihin ihmisiin, jotka keksivät toinen toistaan omituisempia tekosyitä siivouspäivää lykätäkseen. Omantunnontuskia voi lieventää vaikka lueskelemalla tätä kahvikäsittelyn saanutta tekstitaulua.

Joo, oikeassa olet, oi tauluseni. Menenkin mieluummin tekemään jotakin sellaista, mistä oikeasti pidän! Tai ehkä sittenkin menen lepäämään. Väsyttää. Ja sitäpaitsi, ei kai kukaan jaksa kiinnittää huomiota pariin villakoiraan lattiatasolla, kun silmänkorkeudella on nyt tällainen suuri katseenvangitsija?!

Hyvää alkanutta viikkoa!

Entinen lehmä ja maustekurkut.

Alesta ostamani, liian maalaishenkinen lehmäruukku koki äskettäin pienen muodonmuutoksen. Maalasin mielestäni hieman tökerön kuvan piiloon näin:

Mustaa maalia, pesusienenpala ja ruukku, johon laitoin teipit rajaamaan maalattavaa aluetta.

Maalin töpöttelin sienellä nippanappa peittäväksi kerrokseksi.

Annoin kuivua.

 

Irrotin rajausteipit ja teippasin tilalle kontaktimuoviin tekemäni sablonin (tulostin paperille, jäljensin vedenkestävällä tussilla kontaktimuoville, leikkasin).

 

Pee niinku Purlina?

Oikeasti pee niinku sukunimi, joka nyt jääköön mainitsematta.

Valkoista maalia ja uusi pesusienenpala.

 

Maalin töpöttelin sienellä nippanappa peittäväksi kerrokseksi.

Annoin kuivua.

Taas.

Irrotin sablonin ja tällainen sen alta paljastui. Paljon parempi!

Vaikka teipit veivätkin pari palaa mustaa mukanaan..

 



Ja ne maustekurkut? Ne on syöty.

Todisteena siitä tyhjä purkki, joka sai uuden elämän.

Vähän maalia, salavanoksan pätkiä, narua ja viitseliäisyyttä..

 

Ihana idea on kähvelletty Pikku-ketun puuhamaa -blogin Pepiltä, joka oli kyllä toteuttanut ruukkunsa huomattavan paljon huolellisemmin! Aika hauska tuunausidea, ja monipuolinenkin! Mitä kaikkea kivaa tähän tyyliin voisikaan koristella!

 

Uudet ruukut pääsivät poseeraamaan ulos kera värinokkosten.

 

Hyvää torstaita ja aurinkoista loppuviikkoa teille!

Mikä matto!

Eilen pääsin pitkästä aikaa kirpparille pyörimään. Tai enhän mä mitään pyörinyt, vaan järjestelmällisesti kiersin joka ainoan hyllyvälin, tutkin huolellisesti kaikki pöydät ja harkiten valitsin ihanuuksia ostoskärryyni.

Mukaani valikoitui pitkän pähkäilyn jälkeen neljä ruukkua. Okei, tylsää, mutta niin kovin tarpeellista ja myös ihan äärettömän halpaa: näille tuli hintaa yhteensä 3 euroa! Jos pelkistetty ulkonäkö alkaa liiaksi tympiä, niin äkkiähän nuo vaikka maalaamalla koristelee.

Mutta mitä nyt jostain ruukuista, kun tällainenkin löytyi! Oli oikeastaan vähällä jäädä löytymättä, vaikka niin huolella olin kiertelevinäni ja tarkkaan katselevinani, kun oli raukka piilotettu kirppiksen takahuoneen pimeimpään nurkkaan. Aivan I H A N A matto! Ihan täydellinen ostos tytön tulevaa prinsessavaltakuntaa ajatellen! Se söi lompakon sisältöä vaatimattomat 6 euroa, joten oli edullinenkin. Silmämääräisesti arvioiden matolla on kokoa noin 120 x 200 cm. Kaunis kiitos sille tuntemattomalle, joka maton on joskus tehnyt ja pistänyt kiertoon.

Mikäli yhtään osaan lapseni eleitä tulkita, niin hänkin oli hyvin innoissaan tästä löydöstä. Ainakin räpelteli noita söpöjä lohenpunaisia hapsukoita oikein iloinen virnistys naamallaan. Iskä sen sijaan ei tainnut ymmärtää mattokaunottaren hienoutta, vaan pyöritteli päätään sen nähtyään. Vaikka muistin kyllä mainita, kenen huoneeseen matto on menossa. Että ei keittiön lattialle sentään.

Mitäs tuumaatte, puolesta vai vastaan?