Kirsikka, 1v.

Sain mieheltäni viime vuonna äitienpäivälahjaksi Huvimajan Kuulasmarja -kirsikkapuun ja pari päivää sitten huomasin, että sehän taitaa tuottaa satoa! Yksivuotissatoa? Vai voikohan se tehdä jotain valemarjoja? Vähän epäilyttää.. Käsittääkseni satoa voi odottaa suunnilleen kolme-neljä-kesäiseltä kirsikalta.

No, oli miten oli, neljä pientä pallukkaa sen oksille on ilmestynyt sellaisiin kohtiin, joissa oli kukkasia. Kukkia oli toki paljon enemmän kuin neljä, mutta sehän olisi jo epäreilua vaatia noin nuorta puuta vääntämään marjaa joka kukasta. Mielenkiinnolla odotan, kehittyykö noista pallukoista jotain maistiaisiksi asti!

 

Palsta alkaa olla siinä kunnossa, että täytyisi harventaa ja kitkeä ja kitkeä ja harventaa oikein urakalla (siksi kuva näin kaukaa, en aio esitellä voikukkiani). Ihan hävettää oma laiskuus, mutta syytän ajanpuutetta: meillä on vauva, ei ehdi, vauva ensin. Katsotaan, jos vaikka tänään saisin jotain aikaiseksi.. Ainahan vauvan saa ulos nukkumaan ja sitten voikin kaikessa rauhassa kyykkiä palstalla sen tunnin - puolitoista! Kyllä siinä ajassa noin pienen plantaasin saa siistittyä.

Ja se pensasaita.. Tekemistä riittäisi senkin kanssa.

Kasvimaa kirsikan takaa.

Huonosti käyttäytyvä siperianhernepensas.

Herneelle laitoin kiipeilyverkkoja kolmeen riviin. Verkko on jämämateriaalia koirien uusista tiloista ja on erityisen hyvää tähänkin tarkoitukseen taipuisuutensa ja muovitetun pintansa ansiosta.

Juhannuksen aikaan oli kovin sateista ja pottumaa oli lähinnä riisipellon näköinen. Maa on melko savista ja sehän aiheutti veden lätäköitymistä.. Perunat tosin taisivat vaan tykätä hetkellisestä seisovasta vedestä, tai ainakin ne kasvoivat muutaman päivän aikana hurjan paljon! Ja kiireinen (seli seli) palstailija oli hyvin iloinen siitä, ettei kasvimaata tarvinnut moneen päivään kastella!

Potut juhannusviikonloppuna..

..ja potut eilen. Maa on edelleen ihan läpikostea.

Loppukevennyksenä ensimmäinen oman maan porkkana, kokoluokkaa kastemato, jos ihan sitäkään. On se vaan niin söpö!

Kukkia ja palstaa kuvina.

Mustasilmäsusanna selvisi, vaikka välissä ehti jo kokea puolikuoleman: vein sen ulos toukokuun viimeisinä päivinä ja jätin sinne, vaikka hallaöitä tuli.

Ränsistynyt värinokkonen pääsi viettämään kesää ulos.

Lisää ränsistyneitä nokkosia.

Myös chili ulkoilee.

Ihanan vihreää!

Tämä ei sitten ollutkaan elämänlanka/karhunköynnös, vaan kiertotatar.. No, rikkakasvi kuitenkin.

Se alkaa ilmeisesti kukkiakin. Saatan vielä katua tätä, mutta antaa sen kasvaa..



Tämä on se, jonka ajattelin aukeavan keltaisena. Väärin meni.

Keltaistakin kyllä saatiin.

Ja kysymys kuuluu, mitä nämä seuraavat neljä ovat?! Kesäkukkia vai rikkaruohoja? Viime vuonna ainakin kasvattelin jotain jauhosavikkaa ja niittysuolaheinää ihan kauniina kukkasina, kunnes mies sitten tuli kertomaan, että ota ne pois, et sä niitä sinne penkkiisi halua.. Varsinainen puutarhuri joo..

Kaivonrenkaan kukkia:

Kuunliljat ja apilameri.

Jättipoimulehti on siitä ihana, että se kerää kastepisaroita. Tästä näystä tulee jostain syystä aina lapsuus mieleen.

Ja kasvimaata:

Varjoisenkaan penkin pavut eivät näytä enää ihan niin surkeilta!

Pitäisköhän jo harventaa vähän..

Nyt meillä taitaa olla ihan virallisesti perunamaa! Melkein kaikki ovat lähteneet valoa kohti ja penkit on mullattu viime viikonloppuna. Satoa odotellessa..

 

Siipirikko perhonen.

Tällainen suuri ja kaunis perhonen hengaili aamulla riippapelargonin kukissa. Sen oikeasta siivestä puuttui isoja paloja ja lento oli aika epävaakaata. En uskaltanut ottaa kuvia lähempää, koska muutenkin vähän pelkään kaikkia ötököitä, oli söpö tai ei, ja tämä tosiaan näytti siltä, että tulee ihan just päin näköä..

 

Chili, tomaatti ja vähemmän viisaat kokeilut.

Nyt siis lisää ikkunalautakasvatteluistani, joita onkin tullut kokeiltua melkoisen paljon ja toinen toistaan omituisemmilla kasveilla, toisinaan ihan hyvällä ja toisinaan todella huonolla menestyksellä.

Ruokapöytämme on jatkuvasti täynnä esikasvatuspurkkeja ja pistokasvesilaseja. Tälläkin hetkellä pöydällä on äskettäin koulittuja tomaatin alkuja ja pari omenan siementä kelmutettuna pikku muovimukiin. Omenan en edes odota tekevän mitään, kunhan testailen. Edelliset värinokkospistokkaat olivat vasta tehneet juuret ja ne on laitettu multaan ja siirretty muualle, jotta sain uudet tilalle.

Kiiviä ja banaaniakin (joo, ihan chiquitaa, hölmöä) oli kelmun alla, mutta yllätys yllätys, niistä ei tullut mitään, joten roskiin joutivat.

Kiivit ennen roskiskohtaloa.

Tämäkin kiivinreppana meni ja kuoli.

Epäonnesta huolimatta (tai ehkä siitäkin johtuen) innostuin kiivistä kuitenkin niin järjettömän paljon, kiitos erään keräilykansion, että olihan se aivan pakko laittaa uudet siemenet kuivumaan ja pian myös itämään. Tällä kertaa eri lajiketta, josko sillä olisi jotain vaikutusta itävyyteen..?

Ihan liian yllyttävää tekstiä: "Kasvatetaan rehevänä viherkasvina.. Kasvaa nopeasti! Jopa 9 metriä?! Siemeniä voi ottaa kaupasta ostetuista.." Äkkiä kauppaan! Pitää ostaa kiivejä! Paljon kiivejä!! Ai kuka on maaninen?

Jollei paprikaa lueta mukaan, toistaiseksi menestyksekkäin kokeiluni on ollut chili, josta innostuin ja jota halusin kasvatukseen heti, kun totesin sen paprikan pärjäävän hellässä mutta huolettomassa hoivassani. Kuten myös paprikan tapauksessa, chilin ja muidenkin koekasvieni siemenet otin tavallisista ruokakaupan vihanneksista ja hedelmistä. En viitsi hienostella erikoisten lajikkeiden kanssa, kun en niistä kuitenkaan mitään tiedä ja viherpeukaloni on tosiaankin vähän väärässä paikassa..

Chilit näyttivät vielä huhtikuun alussa tältä. Olihan ne pakko säästää kaikki, kun kerran ystävällisesti menivät kaikki itämään. Ja huomautettakoon nyt vielä, että kuvassa on vain puolet siitä onnekkaasta joukosta. Muutamia purkillisia annoin pois, mutta heikoimpiakaan pikku taimia en raaskinut hävittää, vaan koulimisen yhteydessä sulloin liiankin monta samaan ruukkuun.

Chilivauvat.

Chilit on nyt paprikoiden tavoin ripoteltu pitkin kämppää sekä valoisiin että vähän varjoisempiinkin paikkoihin. Tuskin viihtyvät kovin pimeässä, eivätkä varmaan ihan paahteessakaan, mutta kantapään kautta mennään ja virheistä opitaan..

Myös tomaatit onnistuivat ihan hyvin, tai ainakin toistaiseksi ne ovat hengissä ja voivat vihreästi. Alunperinkään en ottanut kovin montaa siementä itämään, ehkä vain noin 20, mikä on esimerkiksi chilien paljouteen nähden vähän. Chilintaimien määrä kuitenkin huiteli varmasti lähempänä sataa kuin viittäkymmentä. Eipähän tullut taas sitä kiusausta säästää niin älyttömiä määriä. Tomaatinsiemenistä 13 iti, mutta yhden vahingossa tapoin, joten 12 pikkuista on nyt siirretty ruukkuihin, joista pari aion ihan suosiolla antaa uusiin koteihin (mikäli kukaan enää haluaa ottaa kasvattejani vastaan).

Alla tomaatintaimet ennen koulimista muovimukeissaan ja nyt kunnollisissa ruukuissa. Muoviruukuissa olevat lahjoitan halukkaille.