Kukka kuin perhonen.

Olen muistaakseni muutamaankin otteeseen kertonut, että suosin sellaisia 'kylvä ja odota' -sorttisia kesäkukkia. Erityisen ihastunut olen silkkikukkiin eli clarkioihin. Olen todennut niiden olevan paitsi erittäin kauniita, myös älyttömän helppoja, riemastuttavan tehokkaasti itsekseen kylväytyviä (tykkää ken tykkää) ja ilahduttavan pitkäikäisiä leikkoinakin.

Kukinta kestää mukavan kauan, varsinkin jos kylvää - tai siis antaa kylväytyä - erissä. Viime syksynä omin avuin kylväytyneet aloittivat kukinnan heinäkuun alussa, kun taas keväällä kylvämistäni suuri osa on edelleen nuppuvaiheessa, joten kukkasista saadaan nauttia vielä hyvä tovi!

Tänä vuonna mulla on kolmenlaista silkkikukkaa. On sitä keväällä 2011 kylvettyä ja siementämällä "monivuotiseksi" jäänyttä matalaa kaveria, jonka tarkempaa nimeä en ole pistänyt muistiin. Liekö joku kääpiö- tai pikkusilkkikukka, koska aivan saman näköinen, mutta korkeampi tyyppi on isosilkkikukka. Sitäkin mulla on.

Ja sitten on vielä tätä, komeasilkkikukkaa, jolla ehdottomasti toivon olevan taipumuksia kylväytyä kasvupaikalleen. Hän se vasta pitkään kukkiikin, kun suloisen perhosmaisia kukkasia avautuu pari kerrallaan koko varren pituudelle.

Sanalla sanoen I H A N A !

 

 

 

 

 

 

 

Oikein suloista viikonloppua kaikille!

 

Ps. Vieläkö joku uskoo, jos mä väitän, etten todellakaan tykkäile pinkeistä ja vaaleanpunaisista?