Valoa pimeään!

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun ympärilleen kaipaa pientä lisävalaistusta. Ihan huomaamattaan sytyttelee enemmän lyhtyä ja kynttilää ja vaikka ihan hehkulamppuakin.

Loppusyksyn tunnelmavalaistuksen saa hoidettua helposti ja halvasti, jos tykkää kierrättää ja tehdä itse. Esimerkiksi näin:

Säilyketölkkilyhtyjä on näkynyt monessa blogissa ja olihan se pakko saada sellaiset itsellekin. Ne ovat kieltämättä kauniit. Tölkit on pesty ja liotettu pariin kertaan. Sitten merkattu vedenkestävällä tussilla reikien paikat, täytetty tölkit vedellä ja jäädytetty pakastimessa. Umpijäisten tölkkien rei'itykseen käytin vasaraa ja naulaa. Tämän jälkeen tölkkilyhdyt voi vielä halutessaan maalata. Itse pidän tuosta liotusten tuomasta ruosteesta, joten jätin maalaamatta.

 

 

Tuikkukippoina keksin käyttää vanhoja tuhkakuppeja, jotka ovat mielestäni aivan liian kauniit alkuperäiseen tarkoitukseensa. Noihin voisi laittaa jouluksi vaikka sellaiset isot pöytäkynttilät!

 

 

 

 

 

Valopuuhun sain idean Geraniumin tontilleen tekemästä, hurjan kauniista ja inspiroivasta männynkäkkärävalaisimesta. Keloa en tähän hätään löytänyt, joten leikkasin etupihan salavasta mahdollisimman paksun ja haaraisen oksan, trimmailin sitä vähän ja iskin tukevaan maljakkoon. Varustelin oksaa (liian lyhyellä) led-valosarjalla sekä muutamilla hopean- ja harmaansävyisillä (joulukuusenkoriste)palloilla.

 

Ei, se ei ole joulukoriste, vaan valaistu salavanoksa. Tunnelmavalo!

 

 

 

 

Valoa marraskuun pimeyteen teillekin!

Hyvää sunnuntaita kaikille ja isänpäivää isille!

 

Turhaan tehdyt.

Sain äskettäin käsiini jätesäkillisen vanhaa matonkudetta. Säkki oli ollut likimain säiden armoilla varmasti ainakin niin kauan kuin minä olen elänyt, luultavasti pidempäänkin. Siihen nähden suurin osa kuteesta oli uskomattoman hyvässä kunnossa ja pari kerää pääsikin jo virkkuukoukulle.

Tein kaksi koria pikapika-hätähätä-ratkaisuksi pieneen ongelmaan, jonka aiheuttivat miehen tavarat. Mies tuskin piti ongelmaa ongelmana, mutta minua ärsytti suunnattoman paljon se, että hän tyhjensi aina taskunsa suoraan keittiön "baaritiskille". Siis pitkin työskentelytasoa, jota keittiössämme muutenkin on ihan tarpeeksi vähän.

Korit ovat todennäköisesti vain väliaikainen ratkaisu, ne eivät mielestäni oikein istu paikalleen. Sitä paitsi ne osoittautuivat jokseenkin turhiksi: mies ei tainnut pitää hienotunteisesta vihjauksesta ja pyynnöstä laittaa tavarat siistimmin, vaan jättää taskujen sisällön edelleen suoraan tasolle.

Päätin kuitenkin esitellä korit pikapika-hätähätäisesti, koska olivat ne tarpeelliset tai eivät, niin ainakin ne onnistuivat hyvin. Niissä on piparkakkureunat ja kaikki!

 

 

Asiasta viidenteen. Ulkona on tosi kaunista ja kuvauksellista nyt, kun maassa on muutaman sentin valkoinen kerros ja pakkasta jokunen aste. Ja kun siihen valkeuteen ja kylmyyteen ei vielä ole kyllästynyt! Tein eilen pienen pihakierroksen heti aamusta ja nappasin oikein sokerisen näköisiä kuvia. Kissa tuli kaverikseni ja tottunein elkein istutti itsensä kukkapenkkiin. Röyhkimys!

 

 

 

 



Hyvää viikonloppua kaikille!

Talvehtijat.

Ensimmäistä kertaa ikinä koitan saada muutamia kukkasia selviämään talven yli. Mulla ei ole juuri mitään tietämystä siitä, miten minkäkin kukan talvetus pitäisi oikeaoppisesti hoitaa, joten ihan kokeiluksi tämä menee. Jos ei onnistu, niin ei onnistu. Ostan sitten kesällä uudet.

Talossamme ei ole kellaria, talvisäilytykseen soveltuvaa vinttiä tai edes autotallia. Näillä mennään ja katsotaan kuinka käy.

Riippapelargonit ja verenpisaran vein makuuhuoneeseen, joka ei ole kylmä eikä lämmin, ei pimeä eikä oikein valoisakaan. Toisen pelakuun leikkasin ihan tyngäksi ja toisesta napsin vain pisimmät varret. Verenpisaran jätin rauhaan. Höpsö yrittää viimeisillä voimillaan vääntää vielä pari kukkaa.

 

 

Kaksi yhteiseen muoviruukkuun sullottua peruspelargonia ja daalia odottelevat lopullista sijoitusta entisessä koirahuoneessa. Todennäköistä on, että vien ne appiukon viileään ja pimeään halliin, kunhan jaksan ja ehdin.

 

 

 

 

(Mustasilmä)susannat hengailevat keittiön katossa. Alempi ei ole ulkona koskaan ollutkaan, eikä kyllä toisaalta ole tuossa kukkinutkaan. Ylempi oli kesän pihalla ja se joutui nyt tyytymään pykälää pienempään ruukkuun, jotta sain sen edes suunnilleen järkevästi säilöön sisätiloihin. Näyttäisi pahasti pahastuneen ruukunvaihdosta, mutta toivotaan, että se vielä toipuu.

 

 

 

Myös kissaherra on siirtynyt talvehtimaan. Hän on alkanut taas viihtyä tuvan lämmössä pienessä pesässään vietettyään ulkoilmaelämää alkukeväästä alkusyksyyn.

 

 

Ymmärrän kissaa oikein hyvin. Ulkona on valkoista ja vetistä. Se on minustakin aika kelju yhdistelmä.

Virheet voitoksi -pipo.

Tässä tulee viime postauksessa lupailemani tutoriaali peruspiposta. Otsikko viittaa tietysti siihen, että kun vähäisellä kärsivällisyydellä huolimattomasti sutaisee, saa sitten myöhemmässä vaiheessa korjailla omia hölmöjä virheitään. Virheet voi kuitenkin kääntää pieneksi voitoksi tai ainakin peittää sievästi huomaamattomiin, kuten kohta näette.

Mulla on edelleenkin virkkaustermistö vähän hakusessa. Pahoittelen, jos ilmaisen jotkin asiat jotenkin kummallisesti ja toivon, että tästä huolimatta ohjeistuksesta ymmärtää jotakin!

 

 

 

Lanka/langat ja koukku valitaan käsialan ja kärsivällisyyden mukaan.

Itse valitsin seiskaveljestä kaksinkertaisena ja kasikoukun.

 

Virkataan päänympäryksen mittainen aloitusketju ketjusilmukoilla.

 

 

 

 

 

Ketjun päät yhdistetään piilosilmukalla ja näin saadaan ympyrä.

 

 

 

 

Ympyrää lähdetään kasvattamaan ylöspäin.

Käytin kiinteitä silmukoita, mutta halutessaan voi virkata myös pylväitä.

(Pieni ohje pylväisiin alempana.)

 

 

 

 

 

Jatketaan samaan malliin.

Ja jatketaan, edelleen..

Kyllä siitä vielä pipo tulee.

 

 

 

 

Lopetetaan suunnilleen siinä vaiheessa, kun pipon alku peittää korvat.

Tässä kohtaa mun päämallini oli päiväunilla,

joten jouduin luottamaan omaan arviointikykyyni.

(Ja pieleen meni!)

Kerroksia oli aloitusketju + 9 eli 10.

 

 

 

 

Sitten kavennellaan.

 

Kokeilemalla oppii, miten loivasti tai jyrkästi kavennukset kannattaa aloittaa

minkäkin langan ja koukun kanssa.

Myös pipon kärjen muoto täytyy huomioida. Kavennus määrittelee kärjen.

Mutta kokeilemalla tosiaan viisastuu!

 

Tässä aloitin niin, että ensimmäisellä kavennuskerroksella "hyppäsin yli"

eli jätin virkkaamatta joka 9. silmukan edelliseltä kerrokselta.

Seuraavalla kerroksella hyppäsin joka 8.

Sitten joka 7.

Joka 6.

Joka 5. silmukan..

Ja näin päin pois.

 

 

 

 

 

 

Pipo kaventuu kärkeä kohti kuin itsestään!

Viimeinen kavennuskerros meneekin jo niin,

että vain joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan virkataan.

Mun pipoissa kärkeen tapaa silti jäädä sormenmentävä reikä.

Siitä pääsee parilla piilosilmukalla

tai päättelemällä langanpäät niin, että reikä menee umpeen.

 

 

 

 

 

Viimeistään ennen päättelyä kannattaa miettiä, kumman puolen haluaa näkyviin.

Raitaisen vai nyppyläisen?

Minä halusin tähän pipoon jälkimmäisen vaihtoehdon.

 

 

 

 

Pään omistaja heräsi päikkäreiltään ja päästiin sovitushommiin.

Jouduin toteamaan, että pipo on ensinnäkin liian väljä

ja että aloitin kavennukset liian aikaisin, korville tulee vilu.

 

 

 

 

Ei hätää! Mitään ei tarvitse purkaa!

Vaaleanpunainen pörrölanka pelastaa pipon, joka olisikin ollut sellaisenaan tylsä.

 

 

 

 

 

Käänsin työn "väärin päin", jotta sain vaaleanpunaisen reunuksen raidalliseksi.

Virkkasin kaksi kerrosta, joista ensimmäisen kavensin

hyppäämällä yli joka 7. silmukan edelliseltä kerrokselta

eli punaisesta reunasta.

Kakkoskerroksen virkkasin ilman kavennuksia.

 

 

 

 

  

Hyvä tuli!

Vai tuliko sittenkään? Onko se vieläkin liian pelkistetty? On.

Kukkia, äkkiä kukkia! Paljon parempi.

Pipo on valmis!

 

Kukkiin en oikein osaa antaa ohjeita.

Virkkaan ne oman ymmärrykseni ja logiikkani mukaan,

eli "kun teen näin, tapahtuu noin ja tulee tällainen".

 

 

 

 

Loppuun vielä pari juttua, joilla pintaan saa helposti vähän erilaisen ilmeen.

 

 Sillä on merkitystä, virkkaako kiinteät silmukat edellisen kerroksen

silmukoiden molempiin reunoihin (alavasen kuva)

vai pelkkään takareunaan (alaoikea kuva), kuten itse tavallisesti teen.

 

Myös pelkkään etureunaan voi kokeilla virkata.

Mielestäni se on tosin aika hankalaa, koukku ei jotenkin taivu siihen.

 

 

 

 

 

Molempiin reunoihin virkatessa pinta on tällainen kuin ylimmässä rivissä

eli kummallekaan puolelle ei tule raitaa.

 

 

 

 

 

 

Myös pylväillä saa kivannäköistä jälkeä

ja virkkaus käy tosi nopeasti, kun pylväiden tekeminen alkaa sujua.

Erityisesti raitapuolella pylväät näyttävät hienoilta vaikkapa

muutaman kerroksen välein tehosteina,

koska erottuvat hyvin selkeästi.

 

 

 

 

 

 

Miten niitä sitten virkataan?

Pylväskerros aloitetaan kahdella ketjusilmukalla, jotka ovat se ensimmäinen "pylväs".

 

 

 

 

 

Loput pylväät virkataan näin:

 

Kierretään lanka koukulle.

Viedään koukku langankiertoineen edellisen kerroksen silmukan läpi.

Kierretään taas lankaa koukulle.

 

 

 

 

 

Tuodaan lanka silmukan läpi.

Koukulla on tässä vaiheessa se aiempi langankierto + kaksi silmukkaa

eli kolme silmukkaa.

Kierretään lankaa koukulle ja vedetään se kahden ensimmäisen

koukulla olevan silmukan (eli silmukan ja langankierron) läpi.

Koukulla on kaksi silmukkaa.

 

 

 

 

Taas lankaa koukulle ja vedetään se kahden jäljelle jääneen silmukan läpi.

Pylväs!

 

Kerros lopetetaan virkkaamalla ensimmäinen ja viimeinen pylväs

piilosilmukalla yhteen.

 

 

 

Linkkivinkkinä taas tämä.

 

Pipotutoriaalia siis toivottiin, joten toivottavasti tämä oli riittävän selkeä ja toi jotain iloa ja apua ohjeistusta kaipaaville! Rentoa ja aurinkoista sunnuntaita!