Haaste itselleni!

Jossain siinä vuodenvaihteen jommin kummin puolin tuumin, että uuden vuoden kunniaksi voisin haastaa itseni ja rohkaistua kokeilemaan muutamaa juttua, joiden opettelu on ollut tuumailutasolla aivan luvattoman pitkään. Pikkujuttujahan nämä vain, mutta mua on alkanut ihan tosissaan häiritsemään saamattomuuteni näiden suhteen ja päätinkin, että it's 2014 or never. Vähän kuin uudenvuodenlupaus, tai jotain sinne päin.

Ja jotta lupaus varmemmin pitäisi, lupaan vielä postailla todisteeksi kaikista kokeiluistani.
Toivottavasti onnistuneista sellaisista!

Hyvät naiset ja herrat, täten ilmoitan, että tänä vuonna te tulette näkemään ompelemani vetoketjun ja napinläven sekä neulomani epämääräisen mytyn, joka mitä luultavimmin koittaa parhaansa mukaan esittää pannulappua tahi vastaavaa.

 

 

Ryhdyin jo lunastamaan lupausta ja kävin shoppailemassa ensimmäiset puikkoni ikinä. Tämänhetkinen tilanne on siis se, että en ole yrittänytkään sellaisia käyttää yli kymmeneen vuoteen (edellisistä vetskareista ja napinlävistä on varmaankin yhtä pitkä aika), enkä ihan rehellisesti edes tiedä/muista, kuinka sellaisia kuuluisi pitää kädessä. Tästä saattaa tulla hupaisaa. Jokohan mä ensi vuonna väännän villasukkia ja kirjoneuletakkeja?

 

Tekin saatte toki haastaa itsenne, jos siltä tuntuu! Olisi oikeastaan kivaa tietää, mitä teidän to do -listoillanne on roikkunut liian kauan, tai mitä haluaisitte muuten vaan kokeilla tai opetella. Käsitöitä tai jotain ihan muita.

 

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Laihan lompakon lahjaidea.

Mun oli tarkoitus jakaa tämä idea jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta en sitten väsymykseltäni ja kiireiltäni saanut aikaiseksi. Vaan eipä hätää, kyseinen lahja on erinomaisen hyvin soveltuva myös esimerkiksi synttäreille, nimppareille ja tupareille. Oikein juhlavasti ja arvokkaasti puettuna menee varmasti myös kihlajais- tai ehkä jopa häälahjasta!

Tunnistatko itsesi seuraavasta? Rahaa ei ole liikaa, mutta lahjojen antaminen on enemmän kuin ihanaa ja kaikenlainen omin käsin tekeminen suorastaan intohimo. Entä tästä? Keittiön kaappitilaa syövät tyhjät, orvot säilyketölkit ja lasipurkit, jotka vaistomaisesti niiden tyhjettyä lykkäät ensin pesukoneeseen ja sitten sinne kaapin perälle unohtumaan.

Yllämainittu yhtälö voi poikia alla olevan sorttisia lahjoja. Kivoja, helppoja ja erittäin lompakkoystävällisiä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Entä toteutus? Pese, koristele ja täytä lahjan saajan mieltymysten mukaisilla pienillä kivoilla jutuilla. Siinä se.

 

Koristeina voi käyttää vaikka mitä: kangasta, tapettia, tarroja, nauhoja, lahjapaperia, nappeja, kirjan tai lehden sivuja, maalia, nahkaa, pitsiä, teippiä, askartelupaperia, kuivattuja lehtiä, vahakangasta, strasseja tai helmiä..

 

Nätisti somistettu purkki on parhaimmillaan sekä paketti että lahja - kenelläpä ei olisi jotain sekalaista pikkusälää, joka kaipaa säilytyspaikkaa? Enin osa näistä purkeista ja tölkeistä tuli tyttöseni käyttöön, joten koristelin ne söpösesti ja täytin söpösillä hienostelutarvikkeilla, kuten pinneillä, ponnareilla ja itse askarrelluilla koruilla. Aikuisten tölkit sisälsivät herkkuja. Yksi meni mieshenkilölle, ehkäpä arvaattekin mikä..?



Asiasta viidenteen: eilen saattoi selvitä osasyyllinen harvinaisen pitkään kestäneeseen, epämääräiseen väsymykseeni. Kävin nähkääs lekurilla ja se setä siellä oli sitä mieltä, että mulla on kohtalaisen paha sylkirauhastulehdus. On saattanut ollakin tovin, sillä jo parisen kuukautta sitten tuntui pientä turvotusta, joka kylläkin hävisi itsekseen enkä siitä syystä käynyt silloin vastaanotolla. Nyt antibioottia naamariin ja toivotaan, että helpottaa!

Ihanaa ja sopivan lumista viikonlopun jatkoa itse kullekin!

Seitsemän kuvaa ja iloista tulitusta.

Kuvahaasteen tammikuun kuva onkin taas niin ällöttävän ankea, että päätin lisätä loppuun kauniita, räiskyviä ja värikkäitä otoksia viime yöltä. En osannut valita vain paria parasta, joten nyt näitä on sitten kyllästymiseen asti.

Haasteen edellisen kuvan voit halutessasi katsoa täältä. Silloin oli sentään vähän lunta..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ihanaa uuden vuoden ensimmäisen päivän iltaa ja mukavaa viikonjatkoa!

 

Ps. Kevättä kohti mennään! Melkein voiton puolella jo!

Kiitos tästä vuodesta!

Ja kaikkea hyvää alkavaan vuoteen!

Mulla ei ole tapana tehdä lupauksia (kerran kyllä lupasin olla lupaamatta mitään), enkä mitään voi luvata nytkään, mutta kovasti koitan olla aktiivisempi bloggaaja tulevana vuonna. Lisäksi aion haastaa itseni ja samalla teidät, kunhan tässä kerkeän ja saan parit rästipostaukset pois alta.

Mukavaa iltaa ja yötä, ja muistakaa olla varovaisia pommienne kanssa!

Synttärisankarin sinipunaiset.

Meidän rakas pieni neitokainen täytti eilen kaksi vuotta. Synttärijuhlia vietettiin jo viikonloppuna. Pöytä oli täynnä herkkuja ja tyttö sai monta ihanaa lahjaa. Oma osuuteni lahjomisista oli parin pikku lelun ja värikynien lisäksi sinipunainen huivi ja pipo -setti.

Huivi on yksi suuri isoäidinneliö, jota reunustavat hassut hapsut. Pipoon halusin kokeilla ideaa, joka vaan sattui tulemaan siinä virkkaillessa mieleeni. En kaventanutkaan pipoa yläpäästään, vaan tein siitä laatikkomallisen virkkaamalla yläpään piilosilmukoilla kiinni. Lopuksi tein vielä läpät, yhden kerroksen korkuisen reunuksen, solmimisnauhat ja tupsut.

Piposta tulikin niin söpö ja myös yllättävän hyvin istuva, että kohtalaisen tosissani harkitsen virkkaavani itselleni samanmoisen. Oman piponi täytyisi kyllä olla musta tai vähintäänkin harmaa, sillä näin leikkisän mallinen päähine aikuisen (tai ainakin tämän yksilön) päässä kaipaa mielestäni vakavampaa väriä.

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat on otettu sunnuntaina. Nythän meillä on taas aivan järkyttävän ankea sää ja musta maa. Toivottavasti jouluksi saadaan edes aavistus valkeaa ja kiva, kevyt pakkanen. Se voisi olla mun joululahjatoiveeni.

 

Hyvää viikonjatkoa teille!

Joulua etuovella.

Sain viimein väsättyä sisäänkäynnille muka-havut. Tuijaa ja kuusta, oikein sievä mutta melkoisen piikikäs yhdistelmä. Ostinpa myös elämäni ensimmäiset ulkojouluvalot ja ripustelin ne tunnelmaa tuomaan. Lyhdyt odottelevat sitä ihmettä, että meidän perheestä joku joskus muistaisi, ehtisi ja viitsisi sytytellä niihin kynttilöitä.

Saavat varmaan odotella aika kauan.

Melkein kaikki lahjat on paketoitu ja herkkujen valmistus aloitettu. Sittenkö ryhdytään metsästämään sitä puuta?

 

 

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Hopean hohtoa ja paperiaskartelua.

Oliskohan tässä jo pienen identiteettikriisin paikka? Musta taitaa olla hyvää vauhtia tulossa jouluihminen.

Ei nyt ihan siinä määrin, että ajattelisinkaan vaihtavani matot ja verhot, tai että suursiivoaisin kotini lattiasta kattoon. Tontut ovat mun mielestä aina vain yhtä iljettäviä ja glögi suorastaan puistattavan pahaa. Mutta jonkinasteinen joulun ystävä olen kuitenkin. Outoa. Johtunee varmasti ainakin osittain siitä, että tyttö alkaa olla sen verran iso, että ehkä osaa jo hieman nauttiakin joulun kaltaisesta juhlasta. (Aivan satavarmasti arvostaa ainakin herkuttelua, jollei muuta!)

Täällä on siis jouluvalmistelut melko hyvällä mallilla ja vaikka mitä kivaa tehty. (No okei, jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllähän mä jo reilusti viime kuun puolella aloitin, mutta en vaan kehdannut vielä silloin mainita.)
Tässäpä hieman alkupaloja meidän joulusta!

Ulko-ovessahan meillä jo kranssi onkin, mutta nytpä on myös tuulikaapin ovessa.

Pohjana tässäkin on oman pihan salavaa, tällä kertaa hopeiseksi sprayattuna.

Rinkula pysyy kuosissa rautalangalla ja hopeansävyisellä satiininauhalla.

Koristeina hopeakäpysiä, joista osan ripustin roikkumaan

lasihelmin somistetuilla rautalangoilla.
 

Vähän väriä tämä kuitenkin kaipasi.

Punainen näytti mun silmiin oikein hyvältä.

 

 

 

 

Löysin tosi ihanaa lahjapaperia, jonka kuvioita halusin ehdottomasti käyttää johonkin.

Niinpä väkertelin niistä kuusenkoristeita ja hyödynsin myös joulukortteja askarrellessani.

 

Koristeet tein suunnilleen näin:

Leikkasin kaksi ympyrää lahjapaperista ja yhden ohuesta kartongista.

Ensin liimasin yhden paperin kartonkiin, jonka jälkeen liimasin

sifonkinauhalenkin ja sen päälle toisen paperin kartongin toiselle puolelle.

Laitoin kontaktimuovit molemmin puolin

ja jätin ne tarkoituksella "reunan yli", jotta koriste pysyisi varmemmin kasassa.

 

(Tällaisiahan voisi sujauttaa myös kirjekuoren sisälle kortin seuraksi, vink vink!)

 

Kortit lähtivät eilen postin matkaan.

Olinpas poikkeuksellisen hyvissä ajoin liikenteessä!

 

 

 

 

 

 

 Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!