15.10.2012

Meidän kennel.

Mainitaan nyt heti alkuun, että meidän kennel ei ole mikään oikea ja virallinen, Kennelliiton hyväksymä kennel, vaan ainoastaan Meidän "Kennel" tai vielä oikeammin Meidän Koiratarha tai Meidän Iso Koirankoppi. Tämä ihan selkeyden vuoksi.




Tarkoitukseni oli alunperin kirjoittaa tänne kenneltilojen valmistumisesta ja laittaa kuvia eri työvaiheista. Se kuitenkin oli ja meni kesän myötä, silloin kun oli niin paljon kaikkea muutakin, mistä halusin täällä kertoa. Kukkia ja muuta. Koirathan ovat jo juhannuksesta lähtien uusissa tiloissaan asuneetkin.

Pakkohan se kuitenkin on kertoa edes vähän enemmän tästä koiratalosta. Ihan jo siksi, että ilman tämän "hankkeen" toteutumista ei olisi sitä perunamaatakaan. Palstan sain siis ikäänkuin kylkiäisenä, kun entistä heinäpeltoa muokkailtiin uudeksi osaksi pihaa ja hyväksi pohjaksi kenneltiloille.

Aiemmin koirat asuivat saman katon alla meidän kanssa: niillä oli oma huone ja huoneessa omat loossinsa, joista oli kulkuluukut ulkohäkkeihin. Muuttamiseen oli useampikin syy. Suurimpana niistä se, että ihmisten asuttavat tilat alkoivat vauvan myötä käydä vähiin ja lisäksi perheeseen oli tulossa myös koiravauva, joka sekin tarvitsi oman häkkinsä (siksikin, että sattuu olemaan tyttö ja muut poikia).

Tässä joitakin kesäisiä ja syksyisiä kuvia koirista ja heidän hienosta talostaan, joka on tonttimme pienempi keltainen tupa!


 
 
 
 
 

  
 

 
Täysin valmiita eivät tilat ole vieläkään. Muutamia viimeistelytöitä miehellä on vielä tekemättä, lähinnä sisätiloissa, mutta eiköhän tuossa kelpaa asustella.
 
Pikkuhavut sekä säleikkö- ja imukärhivilliviinit istutin häkkien "eteisen" seinää vasten. Köynnökset ovat suojana pahimmalta keskikesän paahteelta, kunhan hieman kasvavat. Ja kunhan se kesäkin taas tulisi. Jotain kivaa ja kukatonta aion tuohon vielä keväällä laittaa.
 
Yhden pienen viimeistelyhomman tein minäkin, nimittäin ensimmäisessä kuvassakin näkyvän kyltin kennelin ulko-oveen. Tämä oli ensimmäinen sablonimaalauskokeiluni ikinä ja vähän vinossahan tuo teksti on, mutta kai se toimii.
 
Teksti on töpötelty valkoisella maalattuun laudanpätkään ja kaksinkertaiseksi punottu pellavanaru pujoteltu silmukkaruuveihin. Päihin vielä puuhelmet ja se on siinä! Eipähän kukaan enää erehdy luulemaan tönöä savusaunaksi tai halkovajaksi. Niinkin on päässyt jo käymään.
 
 
 

 

8 kommenttia:

  1. Oi, Suomen ajokoirat ovat ihania. Olen viettänyt lapsuuteni niitten kanssa. Oikeesti, istuin koirankopissa niiden kanssa ja arvaa, olinko hyvänhajuinen... Äiti tykkäsi. ;O)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti on ollut ihan kivat tuoksut :D Kyllähän nuo ihania ovat, ja varsinkin pentuna niin suloisia!

      Poista
  2. Kyllä on kavereilla komeat tilat!! En ole koskaan vielä noin hienoihin systeemeihin törmännyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onhan tuo pikkuusen paree koirankoppi! Mutta on pikkuusen pareet koiratkin :)

      Poista
  3. Kaunis koira!
    Lapsuudessa naapurilla oli ajokoira...oli kova metsämies....siis naapuri....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kova metsämies tuo minunkin mies on. Vaikka harvemmin se mitään varsinaisesti metsästää, lähinnä käy vaan metsällä ajattamassa koiria :)

      Poista
  4. Täytyy kompata Susannaa: onpa hauvoilla hienot tilat, wau! Kyllä tuolla kelpaa koiran elämää viettää, voisinpa muuttaa sivusiipeen hoitajan asuntoon, niin pirteä talo heillä on. Ja kyltti on taattua Purlina-laatua, söpö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun taas täytyy kiittää miehen puolesta, hän nuo tilat suurimmaksi osaksi yksin rakenteli :) Sivusiipi-asunnon voisikin vaikka ensi kesänä tehdä tuohon kylkeen, hyvä idea! Ja kiitokset kylttikehuista!

      Poista