Lisää löytöjä.

On mulla tosissaan kiva työpaikka, ja hyvin vaarallinen, kuten osa teistäkin jo totesi. Käväisin taas kirpparilla. Ainahan sieltä jotain mukavaa löytää ja melko usein myös vie mennessään, mutta nytpä löytyikin jotain niin poikkeuksellisen mahtavaa, että hymyilyttää vieläkin!

 

Joku ihana ja hurjan taitava käsityöihminen oli tuonut myyntipöytäänsä läjäpäin toinen toistaan kauniimpia virkkailuja ja neulomuksia. Oli sekalaista koristetta joulukuuseen ja muualle, pientä kukkasta, lasipurkin päällistä, ranteenlämmitintä ja pipoa, jota en huomannut kuvata. Ja vaikka mitä muuta.

 

Ihan koko pöytää en sentään tyhjentänyt, sillä pitihän muillekin onnekkaille jättää näin mahtia löydettävää. Vaikka hullaannuksissani kahminkin matkaani vähän joka sorttia, köyhdyin vain alle kymmenen euron (!!!) verran. Hintavin yksittäinen ostos oli se pipo. Kolme euroa. Ihan pyörryttää.

 

Meidän on kyllä aivan pakko hankkia kunnon kuusi jouluksi, kun on näin upeita koristeitakin! Kukkia liimasin hiuspinneihin ja ompelin ranteenlämmittimiin. Neiti taitaa saada ne joululahjaksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisäksi löysin kivoja peltipurkkeja tuunattaviksi. Hintaa yhteensä 3,50€. Tuunausmateriaaliksi kukikasta tapettia, 2€/rulla.

 

 

 

Käväisin mä cittarissakin. En mitenkään voinut vastustaa näitä herkullisen näköisiä, puuvillaisia tyynynpäällisiä. Aivan täydellisiä tytön huoneeseen! Aika bueno oli taas hintakin, euron kappale. Sinistä sydänkuviota oli myös kappaverhona. Sellaisenkin ostin ihan vaan suloisen kankaan takia.

 

 

Onpa muuten hassua ja ehkä vähän noloakin, kuinka hyvistä ostoksista voi tulla niin järjettömän hyvä fiilis. Kaipa se on ihan tervettä, kunhan ei ole ainoa keino päästä fiiliksiin.

 

Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa ja marraskuun viimeistä teille! Niin, ja pahoittelut siitä, että olen nykyisin niin kovin laiska postailemaan ja varsinkin kommentoimaan teidän postauksianne. Tämä vuodenaika aiheuttaa suurta väsymystä. Olettaisin, että en ole kyseisen vaivan kanssa yksin..

Tuubi ja neliö.

Olen huomannut, että junalla kulkiessa on suurta viisautta kantaa mukanaan tekemistä. Kas kun VR tekee välillä tosi rumasti. Siinäpä saatat muuten odotella peräti puolitoista tuntia peukaloitasi pyöritellen ja vaihtumatonta maisemaa ikkunasta katsellen. Mulla on aina "matkaevästä" mukana, mutta erityisen iloinen olin siitä jokunen viikko sitten, jolloin tosiaan jäin raiteille puoleksitoista tunniksi.

Sillä työmatkalla, joka lähinnä matkan jatkumisen odottelua oli, valmistui tämä. Ensimmäinen tuubihuivini ikinä.

Tuubi oli erittäin mukavaa ja vielä sitäkin nopeampaa virkattavaa. Käytin kymppikoukkua, petroolinsinistä seiskaveikkaa ja jotain ihanaa novitalaista, joka vaihtaa väriä turkoosista ja harmaansinisestä luumun ja liilan kautta mintun- ja sammalenvihreään. Niin mun värit! Käsialani on tosi väljä ja tässä tapauksessa tarkoituksellisesti vieläkin väljempi, joten huivin pinnasta sai pylvässilmukoilla kivan pitsimäisen.

 

 

Alkusyksystä valmistui toinenkin huivi, joka on niin suurikokoinen, että tein sen alusta asti ihan suosiolla sohvan nurkassa. Huivi on mallia neliö, ensimmäinen laatuaan sekin. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi valtava isoäidinneliö, jonka värinvaihtelut tulevat näppärästi suoraan lankakerästä. Kuinka helppoa! Huivia voi pitää myös harteilla tai miksei kiepauttaa päähänkin, jos on oikein superkylmä ja tuntuu siltä, ettei pipo yksin meinaa riittää.

 

Lanka on Novitan Puroa ja piparkakkureunuksena (joka tosin harmillisen huonosti tässä näkyy) kirpparilta löytynyttä, kimaltavaa pörrölankaa. Alkuun epäilin näitä sävyjä kovasti, että ovatkohan aivan mun juttu, mutta kyllä ne valmiissa huivissa tuntuvatkin ihan omilta. Täytyyhän asusteissa sitä paitsi väriä olla, kun omistaa lähes pelkästään mustia takkeja!

 

Väriä marraskuun loppuun teillekin ja muistakaahan pitää itsenne lämpiminä! Hyvää viikonlopun jatkoa!

Loppusyksyn kranssi.

Tänä vuonna tein pykälää sormiystävällisemmän ovikranssin. Viimesyksyisen tekeminen oli niin piikikästä puuhaa, etten tosiaankaan halunnut moiseen enää ryhtyä. Kuinka musta näin mukavuudenhaluinen on tullut? Kuusenoksia en siis viitsinyt ajatellakaan käyttäväni. Tuija sai kelvata, ja kyllähän se oikeastaan tosi hyvin kelpaakin.

Pohjalla jälleen oman pihan terijoensalavaa, sen päällä tuijat. Paketti pysyy kasassa rautalangalla ja pellavanarulla. Loppusilauksena kuivattuja, hopeisiksi spraymaalattuja käpyjä sekä sifonkinauharusetti.

Käpysiä olen maalaillut enemmänkin joulunaikaa odottelemaan. Niistä keksii varmasti vaikka mitä kaunista koristetta ja somistetta. Etuovelle pitäisi vielä väsätä jotkin muka-istutukset vaikka tuosta tuijasta, kun mun kanervat jäivät tänä syksynä kauppaan. Ehkäpä istutuksetkin voisi höystää kävyillä? Hmm..



 

 

 

Kaunista viikonjatkoa kaikille!

Iskälle!

Oikein hyvää isänpäivän iltaa kaikille, aivan erityisesti isille!

 

 

 

Meidän iskää lahjottiin tänään. Paketin uumenista paljastui päähinettä ja herkkua. Pipon malli on iskän parhaaksi havaitsema ja pari vastaavanlaista hänellä jo ennestään olikin. Pysyy kuulemma korvat lämpiminä, vaikka pakkasta olisi paljonkin. Pipo on virkattu kolminkertaisella seiskaveikalla kolmella eri värillä. Lopputulos on ainakin näillä sävyillä vähän maastokuviomainen, mikä varmasti mettämiehelle sopiikin!

Lisäksi tyttö oli askarrellut hoidossa ihastuttavan autokortin (josta en hoksannut ottaa kuvaa) ja minä askartelin suklaisen täytekakun (josta tuli kyllä ihan maukas, mutta niin törkeän ruma, etten halunnut ottaa kuvaa).

Mukavaa illanjatkoa ja alkavaa viikkoa teille!

Aika kiva työpaikka.

Ei siinä itse työssäkään mitään vikaa ole, mutta ei me nyt jakseta puhua siitä sen enempää. Työpaikan sijainti, siitä voisi vaikka vähän puhuakin. Samassa kiinteistössä sattuu nimittäin olemaan neljä kirpparia ja naapurissa vielä pari lisää. Aika kiva työPAIKKA siis!

Aika kivoja ovat kirpparitkin ja aika kivoja löytöjä niistä olen tehnyt. Esimerkiksi seuraavia:

Kookas kasa erilaisia, puisia valokuvakehyksiä. Hintaa huimat 50 senttiä kipale.

Osa on kyllä melko karmivan värisiä, mutta ainahan nekin voi maalata mieleisikseen.

 

 

 

 

Keräkaupalla törkyhalpaa lankaa.

Yhdessä muistaakseni kolmen euron pussissa on kuusi kerää.

Tai siis oli. Ryhdyin jo tuhlailemaan aikomuksenani virkata tytölle jotain söpöä synttärilahjaksi.

 

 

 

 

Isot joulukoristetähdet, kaksi kappaletta 2,5 eurolla.

Kyllä. Minä, kaikkea muuta kuin jouluihminen, olen aloittanut koristeiden hamstraamisen.

Ja lahjojen. Kohtalaisen huolestuttavaa.

 

 

 

 

Tein mä töistäkin yhden aika kivan löydön.

Siellä oli vaihdettu lauteet erääseen saunaan ja huomasin vanhojen,

edelleen ihan hyväkuntoisten nojailevan käytävän seinään.

Sinne ne oli vaan hylätty, raukat. Kohtalona kaatopaikka.

 

Kunnes kohtaloon puuttui muuan pösilö,

 jolla on kummallinen tapa rohmuta kaikki romu, jolle ehkä vielä joskus saattaa olla jotain käyttöä.

 

Olisittepa vaan nähneet työnjohdon ilmeen, kun kysyin, saanko auttaa lauteiden hävityksessä.

Ja vastaantulijoiden ilmeet, kun hieman myöhemmin kuljin töistä junalle lauteet selässäni..

 

Neljä tällaista pätkää pyörii nyt meidän nurkissa, enkä vielä oikein tiedä mitä ihmettä niistä teen,

mutta niiden tulevaisuus on kuitenkin paljon valoisampi kuin kaatis!

 

 

 

 

Valoisaa viikonjatkoa teille, armaat ihmiset!

Yhdeksän kuvaa ja talvilepoa.

Hieman myöhässä tulee Kymmenen kuvaa kesään -haasteen toinen kuva, pahoitteluni. Piha näyttää ihan sairaan ankealta, mutta jotain positiivistakin tästä löytyy - taas ollaan vähän lähempänä sitä ihanaa kesää! Ylimääräinen roina on viety pois lumen tieltä ja kaikki alkaa muutenkin olla valmiina talven tuloon.

Havahduinpa tässä muuten kummastelemaan, että mitä ihmettä onkaan päässäni liikkunut kakskytjotain vuotta, kun olen harhaisesti kuvitellut olevani talven ystävä?! Käsittämätöntä.

 

 

Talven tuloon ovat valmistautuneet myös daaliani ja mökinihmekukkani. Olen aika noviisi kyseisenlaisten kukkien talvetuksen kanssa, joten ihan kokeiluksi tämä taas menee. Pähkäilin erilaisia vaihtoehtoja ja jossain törmäsin ideaan paperipusseista. Lykkäsin kevyesti kuivahtaneet juurakot niihin multineen. Pussien säilytyspaikaksi lainasin appiukon hallia, jossa lämpötilan pitäisi pysyä nippanappa plussan puolella läpi talven.

 

Ikkunalaudatkin ovat jälleen täyttyneet värinokkosista, pelakuista ja muista. Niidenkin selviäminen on nyt hieman epävarmaa, aamulla nimittäin bongasin jonkin hemmetin punkkiarmeijan niiden kimpusta.. Mur!

 

Toivotaan parasta kuitenkin!

 

 

 

 

Mukavaa marraskuuta ja sunnuntaita teille!