Syyskuun viimeinen on..

Oranssi..

 

 

 

Punainen..

 

Ruskea..

 

Keltainen..

 

 

Ja vielä vähän vihertäväkin!

 

 

Ai niin, oli mulla asiaakin:

 

Eipä sitten tullut oppineittenkukkaa tälle oppimattomalle. Sille yhdelle ainoalle nupullaan olevalle zinnia-raukalle kävi näin kurjasti. En tiedä, syyttäisikö tästä vain itseään, vai kenties kissaa, jonka olen huomannut pitävän kukkapenkkejä kulkureitteinään ja huusseinaan. Hävytön otus! Noh, josko ensi kesänä sitten..

 

Ärsyttävän ruusun leikkasin alas ja siirsin ihan toisaalle. Olenko ilkeä, jos toivon, että kuolisi mokoma? Sen verran annoin sille armoa, etten ihan suoraan saveen sitä tökännyt, vaan laitoin sekaan (ja päällekin) karkeaa soraa. Olkoon siinä ja viihtyköön. Jos me ei ensi kesänä päästä yhteisille taajuuksille, niin viskaan sen mettään.

 

Yllätys yllätys, seinän ja ruusun välistä kitumasta löytyi muutakin kuin zinniaa! Näyttää epäilyttävästi malvalta. Vähän jo ihmettelinkin, että mikähän sillekin tuli, kun muistelin sitä kyseiseen penkkiin vuosi sitten kylväneeni. Tarhurintumpelon oppimattomuus meinasi olla kohtalokasta. Ehkä ensi kesänä sekin..?

 

 

 

 

Mutta se niistä epämiellyttävyyksistä. Katsellaan mieluummin lisää kauniita syksyn sävyjä!

 

 

 

 

Värikästä syyskuun viimeistä ja mukavaa sunnuntaita kaikille!

 

Kukkapenkkejä?

Loppukesästä havahduin kahteen asiaan.

Ensinnäkin siihen, että autokatos täytyy tyhjentää siitä sekalaisesta romusta, jota sinne on tarkoituksella ja tarkoituksetta kertynyt. En edes muista, milloin sinne viimeksi olisi se autokin mahtunut. Katos on puolivahingossa toimittanut varaston virkaa.

Toiseksi, ja oikeastaan paljon tärkeämpänä siihen, että ulkosaunan pation ympärille on ensi kesään mennessä saatava jonkinsorttinen aita. Tämä ihan siksi, että samaisella patiolla sattuu olemaan myös uima-allas ja meillä sattuu olemaan pian kävelyikäinen pikkuihminen. Vanhemmat kun ovat sikäli viallisia ihmisiä, että heillä on todellisuudessa vain kaksi kättä, vaikka usein kuulee muuta väitettävän. Eikä siellä selkäpuolellakaan oikeasti ole mitään ylimääräistä silmäparia.

Ja miten tämä sitten liittyy mihinkään kukkapenkkeihin?

No näin. En äkkiä keksinyt näille parempaakaan nimitystä. Penkki, johon laitetaan kukkia!

Istuinosina on pätkät trukki-/kuormalavaa ja selkänojina verkko-ovet koirien vanhoista ulkotiloista. Muina osina käytin erilaisia palikoita sekä laudan- ja paneelinpätkiä. Lavat ja valtaosan muista materiaaleista löysin autokatoksesta. Mahdollinen maalaaminen jää kyllä ensi kevään hommaksi, koska tänne iski pahanlaatuinen syyslaiskuus.

 

 

Ajatuksena on siis tehdä saunan patiolle kukkiva aidanpätkä. Verkkoselkänojat suorastaan vaativat ja huutavat jotain köynnöstelevää ja kiipeilevää kasvia kietoutumaan itseensä! (Kuinka ollakaan, mulla on mm. tuoksuherneen ja keisarinelämänlangan siemeniä valmiina!) Sommittelin penkit tuohon vain hätäisesti nähdäkseni, miten ne voisivat siinä toimia. On siinä ne pöpeliköstä pelastetut tonkatkin ja uusin löytö, vanha öljykanisteri. Sekin ihan kiljuu kukkaruukkua päälleen.

Naurettavinta tässä on ehkä se, että todennäköisesti kukkapenkit päätyvät talvehtimaan, kuinkas muutenkaan, kuin autokatokseen..

Vielä olisi kuitenkin useampi metri pationreunaa vailla ajatustakaan mistään aidantapaisesta. Yhteen kukkapenkkiin on matskuja jäljellä, joten sen varmasti toteutan, mutta mitä muuta? Jotain "kiinteää", minkä voi joko tökätä maahan tai naputella kiinni itse patioon.. Ja pari porttiakin pitäisi kai olla..

Hyviä ideoita otetaan vastaan! Jotain hyvin edullista tai vielä mieluummin ilmaista, ja lisäksi sellaista, mikä on toteutettavissa yhden naisen voimin.

Mukavaa viikonloppua!

Työmiehen eväskassit.

Jokunen viikko sitten ihmettelin kotona ääneen, että minnehän kummaan meidän muovikassivarastomme on huvennut. Niin järjestelmällisesti kun olin niitä pussukoita kauppareissujen jälkeen sullonut yhteen tiettyyn laatikkoon, ja yhtäkkiä se nimenomainen laatikko onkin täynnä tyhjää. Keittiön haisevia roskiksia vaihdellessaan ei tuollaista katastrofitilannetta kovin mielellään huomaa.

Mies tunnustautui syylliseksi ja kertoi ottavansa muovikassilaatikosta uuden eväskassin joka aamulle. Jaa, miksi? No koska ne kassit joko likaantuvat tai menevät rikki päivän käytön jälkeen. Juu, onhan se ymmärrettävää, ettei kukaan halua kaffepaussilla ottaa aamulla laitettuja eväsleipiä edellisenä päivänä falskanneen termarin aiheuttamasta kahvilammikosta. En minäkään haluaisi.

Ongelmalle piti siis löytää molempia osapuolia miellyttävä ratkaisu. Ensin ehdotin eväskasseiksi niitä ruokakauppojen kankaisia ostoskasseja. Nehän saisi aina välissä pestyä, jos tahriintuvat. Ideani sai kovin vähäsanaisen vastaanoton. Mieheni tuntien ja hänen vaisun vastauksensa huomioiden päättelin, että sellainen kangaskassi taitaa olla hänen makuunsa jotenkin epämiehekäs tai liian ekohenkinen. Pöh, ei sitten.

Mies on kuitenkin sikäli onnellisessa asemassa, että hänen vaimonsa on välillä ihan kekseliäs ja näppärä tyyppi, joka luovasti ja edullisesti ratkoo erinäisiä arjen ongelmatilanteita. (Ohhoh, lipsahtikos siihen omakehu?) Vaimo eli allekirjoittanut keksi kysyä, että sattuvatkohan ne kodinhoitohuoneen lattialla luvattoman kauan pölyyntyneet työvaatteet olemaan ns. kuolleita. Mies myönsi niiden olevan. Ha!

Sakset napsumaan ja "singeri" surisemaan.. Punaisesta hupparista ja sinisestä toppatakista syntyi muutamien jämäkangaspalojen avulla neljä varsin äijämäistä eväskassia! Tässä niistä kaksi, jotka takavarikoin omaan käyttööni, jollei mies niitä sittenkään huoli.

 

 

Koneessa sattui olemaan valkoiset langat, enkä jaksanut niitä vaihtaakaan, joten leikitään, että niiden oli tarkoituskin olla valkoiset. Kaikki puuvillaiset kankaanreunat jätin huolittelematta, jotta ne rispaantuisivat ja käpristyisivät pesujen ja käytön myötä oikein kauniiksi rosoisen miehekkäiksi. Maali- ja mitkä lie kittitahrat näyttävät oikeastaan aika kivoilta ja asiaankuuluvilta.

Näistä kulahtaneista ja risoista vaatteista lähdettiin toteuttamaan. Anteeksi kuvanlaatu.

Asiasta viidenteen:
Suurin osa kylvöksistä on nyt tehty ja joitakin narsissejakin jo laittelin maahan. Huomenna ohjelmassa lisää sipulikukkaa! Viherpeukaloiden ale-perennapaketinkin pitäisi kaupanpäällisliljoineen saapua tämän viikon aikana. Sitä odotellessa..

Oikein kekseliästä ja luovaa viikon alkua teille!

Krääsät ojennukseen 4/4.

Tämä säilytysidea oli pakko keksiä. Halusin ehdottomasti saada keittiön veitset ja muut vähemmän lapsiystävälliset vehkeet tytön ulottumattomiin ennen, kuin neitokainen alkaa olla sellainen perässäjuostavan kokoinen. Nyt ruoanlaittoaseet saadaan nätisti esille, mutta niin korkealle, etteivät pienet kätöset niihin ylety.

 

 

Myös askartelu- ja ompelunurkkaukseeni on eksynyt pari pientä tällaista ja lisääkin on tehtävä! Kovin mukavia ja käteviä säilytyspurnukoita ovat!

Säilyketölkki.

Näistä on näkynyt toinen toistaan hauskempia tuunailuja vähän joka toisessa blogissa, joten idea ei siis ole ihan oma. Tässä kuitenkin minun tummanpuhuva versioni säilyketölkkien uusiokäytöstä. Käyttämissäni tölkeissä oli avaussysteeminä sellainen vedin, joka irrottaa kannen siististi eikä jätä reunaa teräväksi.

Pesin tyhjät tölkit astianpesukoneessa ja varovaisesti liottelin pois etikettien liimoja sen minkä sain. Tölkit voi maalata spraylla, mutta ne näyttävät kivoilta myös ihan sellaisinaan.

Halusin tölkkeihin kangasvuoret ja valitsin harmaata puuvillasekoitekangasta. Koristeiksi ja kiristimiksi valikoitui erilaisia pitsi-, hapsu- ja satiininauhoja kera sävyihin sointuvien puisten, kivisten, metallisten ja muovisten helmien.

Huolellisempi tekijä aloittanee leikkaamalla kankaat saumanvaroineen just eikä melkein mittoihin sopiviksi. Minä leikkasin kankaat sinnepäin-mittaan, koska ne voi ihan hyvin leikata lopulliseen kokoonsa myöhemmässäkin vaiheessa. Kangaskappaleen tulee kuitenkin olla riittävän iso mahtuakseen tölkin sisälle ja riittääkseen taitettavaksi myös tölkin reunan yli.

Aloitin ompelemalla koristenauhat kangaskappaleen reunaan. Käytin pientä ja harvaa siksakkia, mutta suorakin ommel kelvannee.

Tämän jälkeen taittelin kankaan kaksinkerroin oikeat puolet vastakkain ja merkkasin nuppineulojen avulla leikkausrajan. Tölkin reunan yli menevän osan (eli sen reunan, johon ompelin ne nauhat) taitoin nuppineulojen asettelun jälkeen kankaan päälle, jotta sain hahmotettua, miten "syvä" vuoripussukasta täytyy tehdä.

Kiristimiksi tulevat satiininauhanpätkät laitoin tässä välissä haluamaani kohtaan ja kiinnitin ne kankaaseen nuppineulalla, jotta pysyisivät paikoillaan ompeluun asti.

 

 

Sitten vain saksin ylimääräiset reunat joka puolelta ja siksakkasin pussin kiinni tiheämmällä pistolla ihan reunaa myötäillen. Saumuri tekisi tämän tietysti ihan itsestään, mutta en kyseistä masiinaa omista enkä varmaan osaisi sitä edes käyttää, joten siksak sai kelvata.

 

 



Kas, nyt vuoripussi onkin jo valmis ja näyttää nurjalta puolelta suunnilleen tältä. Se asetellaan säilyketölkkiin, reuna käännetään tölkin reunan yli ja nauhat solmitaan (rusetille) sopivalle kireydelle.

Ja tällaisia niistä sitten tuli:

 

 

 

 

 

Itse en oikein osaa päättää mieluisinta näistä kolmesta. Mikä on teidän mielestänne kivoin?

Aiemmat pikkutavaran säilyttelyt täällä (1/4), täällä (2/4) ja täällä (3/4). Toivottavasti ideoista on hyötyä muillekin kuin minulle!

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!