Pienille ja sieville.

Pelastin taas polttopuutuomion saaneita seinäpaneelin jämiä hyötykäyttöön. Visioni paneelien uudesta elämästä oli alusta alkaen täysin selvä, mikä on melkoisen harvinaista. Halusin saada tuulikaappiin naulakot tytön useimmin käytetyille ulkovaatteille ja sellaiset myös tein.

Paneelinpätkät olivat valkoisessa pohjamaalissa ja vähän mitäsattuu-mittaiset. Sahasin ne oikean pituisiksi ja sudin mustaa maalia epätasaisesti joka puolelle saadakseni pinnan näyttämään vanhalta ja kuluneelta. Itse en oikein tiedä, onnistuiko yritykseni vanhentaa puun ulkonäköä, mutta yllätyksekseni appiukkoni kehaisi lopputulosta ja oli sitä mieltä, että pinta tosiaan näytti jotenkin vanhalta! Kiva!

Ostin mahdollisimman yksinkertaisen malliset, metalliset vaatekoukut ja ruuvasin kiinni paneeleihin, jotka mies oli jo avuliaasti kiinnittänyt seinälle osoittamiini kohtiin. Koukkuja tuli kolme per naulakko.

Koristeiksi askartelin sydämiä. Pienemmät, vaaleanbeiget sydämet ovat entisestä nahkasohvasta ja vähän suuremmat, tummanharmaat sydämet (äitini!) ikivanhoista (kuulemma ensimmäisistä ja viimeisistä!) nahkahousuista. Ensin liimasin sydämet kiinni toisiinsa ja sitten koukkuihin. Käytin kontaktiliimaa, joka ainakin toistaiseksi vaikuttaa pitävän koristeet tiukasti paikoillaan.

 

 

Nyt pienet ja toinen toistaan sievemmät ulkovaatteet roikkuvat naulakoissa, joista ne on helppo ottaa ja joihin ne saa nopeasti laitettua takaisinkin. Kaukaa viisaasti ajateltuna naulakot ovat niin matalalla, että tyttö sitten joskus itsekin ylettää takkinsa niihin ripustaa!

 

 

 

 

 

Hyvää viikon jatkoa ja lokakuun loppua!



Masokistin syyskoristeet.

Etuovessa ollut kesäkranssi sai eilen väistyä syksyisemmän tieltä. Ihan väkisin halusin tehdä kranssin alusta alkaen itse. Miksi maksaa valmiista, kun materiaalia löytyy omalta pihalta ja tekeminen on kivaa!

Tai kivaa ja kivaa. Varsin piikikästä, jos totta puhutaan. Pohjaksi väänsin muutaman oksan pajua (terijoensalavaa) ja koska en saanut sitä oikein asettumaan, kieputtelin päälle kierroksen rautalankaa. Täytyyhän syyskranssissa havuja olla, joten kuusenoksia kehiin. Myös tuija sai maistaa oksasaksen hammasta ja pääsi kuusen kaveriksi pajupohjan päälle. Sormenpäät olivat ihan hellänä ja osittain verillä jo rautalangan käsittelystä, joten kuusenneulasten rutistelu tuntui tavallistakin epämukavemmalta. Mitäs läksin.

Tähän väliin kiersin ihan suosiolla pellavanarua, mikä olikin ihan nätti (ja verrattain sormiystävällinen!) vaihtoehto. Loppusilaukseksi muutamia kuivattuja käpyjä tavallisesta ja sembramännystä. Kiinnitykseen käytin taas sitä rautalankaa. Auts. Onneksi lopputulos on miellyttävä!

Tein myös "havuistutuksen" suurikokoiseen säilyketölkkiin samaisista kuusesta ja tuijasta, ihan kuin kranssissa ei olisi ollut tarpeeksi terävää ja pistelevää tekemistä.. Oksat on aseteltu ensin kahden vaahtomuovinpalan väliin, kiristetty tiiviiksi paketiksi rautalangalla ja sullottu tölkkiin. Pinnalle laitoin muutaman kiven tiivisteiksi ja peittämään yli tursuilevat vaahtomuovit.

Pehmeämmiksi koristeiksi ostin pari kanervaa (vai callunaa?) ja ripustin ovenpieleen amppeleihin, jotka olen tehnyt vanhoista lampunvarjostinten metallikehikoista. Pelastin kehikot joskus aikaa sitten eräästä roskiskatoksesta kauniin pyöreän muotoilun vuoksi. Revin niistä järkyttävät, likaisenvaaleanpunaiset varjostinkankaat irti ja heitin pois. Hieman maalia ja narua, ja nehän näyttävät siltä kuin olisivat amppeleiksi syntyneetkin!

 

Vähän viime tinkaan jätin nämä syksyn koristeluhommat. Eilen oli ensimmäinen kunnon pakkaspäivä ja tänään maassa olikin jo ensilumi. Tässä vielä jokunen kuva kahdesta varsin kauniista aamusta.

 

 

Mukavaa viikonloppua teille!

Uusi lelu!

 

Latasin eilen koneelleni ilmaisen Photoscape -kuvankäsittelyohjelman. Hetihän sitä täytyi testata ja alkaa harjoittelemaan uudella kivalla lelulla leikkimistä. Äkkiä löysinkin monta mielekästä juttua!

Nämä metsäkuvat ovat viimesyksyisiä, mutta sopivat ekaan kokeiluun ihan hyvin.

 

 

 

 

 

 

Päällimmäisenä syynä ohjelman lataamiselle ei kuitenkaan ollut haluni leikkiä, vaan tarve saada kuvien kokoa pienennettyä. Niin monessa blogissa on viime aikoina tuskailtu kuvatilan loppumisen kanssa ja itsekin kävin eilen tarkistamassa Picasa-albumini tilanteen. Pelottavalta näytti. Sen suuremmin asiaa miettimättä olen koko ajan käyttänyt ihan järkyttävän isoa kuvakokoa. Tästä postauksesta alkaen kuvieni pitäisi olla niin pieniä, ettei se tyhmä kuvatila kulu.

 

Seuraava tiedoksi niille, jotka ovat miettineet vähemmän tähdellisten kuvien tai vanhojen postausten poistamista blogistaan ennaltaehkäistäkseen ongelmia:

 

Tein Picasasta sellaisen havainnon, että ei auta, vaikka poistaisi bloggerin puolelta kuvia tai kokonaisia postauksia (itsehän siis tein ensin juuri näin, deleteä muutamalle turhalle kuvalle ja parille alkuaikojen ei-niin-tärkeälle postaukselle). Kuvat jäävät kuitenkin Picasaan syömään rajallista ilmaistilaa, mikäli ovat suurempia kuin 800 x 800 pikseliä, vaikka niitä ei enää blogissa olisi. Mahdolliset kuvien poistot on tehtävä Picasasta käsin, jolloin kuvat poistuvat automaattisesti myös blogista. Kuvakoon muuttamisen pitäisi myös onnistua Picasassa, mutta itselläni se ei jostain syystä toiminut.

 

Itse asiassa mun albumissani oli sellaisiakin yllätyskuvia, jotka olen joskus postauksia kirjoitellessani vahingossa klikannut latautumaan ja sitten tietysti jättänyt lisäämättä. Siis sellaisia kuvia, joita ei blogissa ole ikinä ollutkaan, on jäänyt hengailemaan Picasan puolelle!

 

On sitten tosi "kiva" ja "jännä" ominaisuus.

 

Okei, nyt kaivataan taas loppukevennystä. Kas tässä. Sieni?

 

 



 

Pöljää hommaa ja toinen kori.

Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin halutessaan kotipihastaan jotain sellaista, mitä puutarhaksikin kutsutaan. Tämä tässä on kuihtunut vuorenkilven kukkavana. Se on peräisin samasta vanhasta ja hoitamattomasta penkistä, kuin se eräs mysteerikasvi, jonka sitten itse onnistuin rankan googlettelun jälkeen tunnistamaan mooseksenpalavapensaaksi.

Nappasin vanan alkusyksystä talteen etsiäkseni siemenkotia kuivuneista kukista. No, löytyihän niitä, kun tarpeeksi pitkään ja hartaasti murenteli. Tai ainakin olettaisin, että alla olevassa kuvassa on kota ja sen sisuksista hypänneet minimini-nöppäleet siemeniä.

Siemenkota on alle puolisenttinen ja itse siemenet hyvä jos puolimillisiä. Esimerkiksi akileijansiemenet tuntuvat jättiläismäisiltä näihin verrattuna! Syvästi ihmettelen, että sain näistä näinkin tarkan kuvan käyttämälläni vanhalla peruspokkarilla.

Oli sitten hieman haastavaa saada siemenet kerättyä. Tämän tarkemmin ja siistimmin en edes yrittänyt seuloa. Pussin sisällöstä arviolta 99,9 % on silkkaa roskaa, mutta minkäs teet. Osan siemenkodista kävin murentamassa suoraan kukkapenkkiin, vaikka kevätkylvöä suositellaan. Pussin sisällön ripottelen sitten alkukeväästä jonnekin, roskineen kaikkineen.

Vuorenkilven siemenistä kasvattaminen on ilmeisesti joka tapauksessa hyvin epävarmaa ja tulos "epätasainen", mutta pakkohan se on kokeilla, vaikka testi äkkiseltään vaikuttaisi olevan tuomittu epäonnistumaan. Toivotaan kuitenkin parasta!

Vähän fiksumpana hommana sain valmiiksi toisen kudekorin. Siitä ei tullutkaan lelukoria, vaan se säilyttelee tyynyjä, joita olen hankkinut valmiiksi tytön tulevaan huoneeseen. Bodykudetyynykori siis!

 

 

 

En koittanutkaan saada tästä samanlaista kuin ensimmäisestä korista (kärsivällisyyteni ei riitä miettimään ja laskemaan pohjaympyrän levennyksiä niin tarkasti, että saisin koreista identtiset), vaan tein reippasti eri kokoisen. Korin halkaisija on noin 40cm ja korkeus 20cm. Kahvat tässäkin yksilössä on, ja solmut nätisti näkyvissä.

Varsin nätti on myös tämä tunnustusnappi, jonka suureksi ilokseni sain Nettimartalta! Kaunis kiitos tästä, olen otettu! Jollette jo ole tutustuneet Nettimartan pihapiiriin, niin käykäähän ihmeessä visiitillä. Se on oikein nätti blogi oikein nätistä pihasta!

 

Nättiä ja leppoisaa viikon alkua teille!

 

Kuteilua!

Edellisen postauksen viimeisessä kuvassa tapahtui seuraavaa:

Oli kudetta.

 

 

Ja virkkuukoukku kokoa 8.

 

  

Oli pieni alku.

 

 

Josta tuli ympyrä, halkaisijaltaan noin 35cm.

 

Siis täh?

 

 

Aloitetaanpas ihan alusta. Jokin aika sitten vein tytön pieneksi jääneitä vaatteita kirppikselle. Pidin pöytää viikon ajan, mutta kysyntä ja tarjonta eivät jostain syystä kohdanneet ja kotiin palasi melkein yhtä iso kasa, kuin mitä oli kotoa lähtenytkin. Pöh. Sitten koitinkin jo lahjoittaa vaatteita eteenpäin, mutta kukaan tuttu ei tunnustanut odottavansa tyttölasta ja edelleenkin sain pitää jatkuvasti kasvavan satsin liian pieniä kuteita.

Kuteita? Kuteita!!

 

Jep.

 

Määrästä X vaatteita suikaloitui lopulta liki pään kokoinen kudekerä. Tuumasin, että hitot mä mitään ala säilyttelemään siltä varalta, että jos joku ehkä mahdollisesti joskus aikanaan saakin tytön ja kaipaa tälle vaatetusta. Hankkikoon muualta, tarjous meni jo. Eikä meillekään ole lisää vauvoja tulossa, ainakaan lähivuosina. Ja jos tuleekin, niin omapa on mokani, kun en säästänyt kuin ne ihanista ihanimmat!

Ja mitä siitä 35cm ympyrästä sitten tuli? Se sai noin 30cm korkeat reunat ja pääsi lelukoriksi! Bodykudelelukori lienee sopiva (vaikkakin hieman pitkä ja hankala) sana.

Onpahan kierrätetty!

 

 

 

Virkkaaminen kävi yllättävän nopeasti. Näinkin iso kori olisi ollut illassa valmis, jollen olisi tosi huono ja laiska laskeskelemaan materiaalin menekkiä. Jouduin siis suikaloimaan vielä lisää kudetta, jotta sain virkattua koriin myös kahvat ja yhdistettyä pohjan reunaan. Kahvat ovat aika kätevät: korin voi helposti kuljettaa leikkien mukana paikasta toiseen.

Jätin kaikki solmukohdat ulkopuolelle näkyviin, koska ne näyttävät omasta mielestäni kivoilta ja sopivat tuohon sateenkaariraitaisuuteen.

 

Ohje on omasta päästä ja suunnittelin tehdessäni, joten valitettavasti en juurikaan osaa antaa ohjeita korin toteutukseen. Sen verran voin vinkata, että ensin tein pohjan, laskin sen ulkoreunan silmukat ja silmukkamäärän mukaan virkkasin korin reunan "aloitusketjun" oikean mittaiseksi. Viimeisenä yhdistin osat toisiinsa. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en ole varma edes silmukoiden nimistä. Ketjusilmukka, kiinteä silmukka ja piilosilmukka kuulostavat tutuilta. Niitä mä varmaankin käytin. Sori! Mä vaan teen, vaikka en aina tiedäkään, että mitä tarkalleen!

Linkkivinkkinä vielä, ainakin täältä löytyy helppoja kuvallisia ohjeita virkkaukseen ja tavallisimpiin silmukoihin.

Neiti itse taisi hyväksyä uuden lelukorinsa. Ehkä jopa tykkäsi siitä? Kiitti mutsi, tää on kiva!
 



 

 

Kuteen leikkely oli ihan järjettömän pitkästyttävää ja puuduttavaa puuhaa, jota en kovin mielelläni heti tekisi uudelleen. Harmi vain, että virkkaaminen on melko kirjaimellisesti todella koukuttavaa. Toinen kori on jo tulossa. Tuota materiaaliakin kun tulee lisää jatkuvalla syötöllä..

 

Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia tuntemuksia yliannostuksesta, jonka tulevat virkkauspainotteiset postaukseni saattavat aiheuttaa! Kuten jo mainitsin, varsin koukuttavaa hommaa..

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Lavapöytä x 2.

Viime kuussa kerroin parista asiasta, joiden huomasin olevan "pakko tehdä äkkiä" -listallani. Jotain parannusta on nyt tapahtunut myös sen toisen ongelmakohdan, eli autokatoksen kanssa. Kaaokseen on saatu edes hiven järkeä.

Katoksesta on hävitetty paljon kaikkea turhaa ja varsinkin järjestelty sitä, mikä on tarpeellista. Järjestysavuksi väsäsin trukkilavoista, palikoista ja paneelinpätkistä pöydät.

Toinen on omistettu lähinnä ruukuille ja sekalaisille muoviastioille, joita olen hamstrannut sillä ajatuksella, että kevällä käytän niitä betonivalumuotteina. Pöydän päällä olevat hyllyt tein pikapikaa muutamasta terassilaudanpätkästä ja metallikannakkeista.

Toisella pöydällä on kaikki muu pikkusälä, joka ennen lojui maassa. Tarkoitus on joskus ehtiä järjestelemään tätä vielä niin paljon, että pöydästä saisi työtason maalailua ja pikkunikkarointia varten.

Seinällä on naulakko, eli kaikessa yksinkertaisuudessaan paneelinpätkä, johon ruuvailin kiinni kattokoukut, sekä pieni hyllykkö, paneelinpätkistä kasattu ja koukuin varusteltu sekin.

Pöydät ovat keskenään samanlaiset, korkeudeltaan työskentelyyn soveltuvat ja sen verran kapeat, että autokin mahtuu sekaan oikein hyvin.

Yhden lavan valjastin seuraavanlaiseen tarkoitukseen. Siinä riittää rakennuspalikoita tulevia amatööripuuseppäilyjä varten..

Eikä tässä vielä kaikki! Sain nikkaroitua valmiiksi myös kolmannen "kukkapenkin", josta en kylläkään tähän hätään ehtinyt kuvaa napsaista. Mutta samaan tapaan se on tehty, kuin ne kaksi muutakin: puolikas lava + verkko-ovi. Aitasuunnitelmiin tuli kuitenkin muutoksia, tai oikeastaan suunnitelmani kaatuivat. Ensin siihen, kun heinäseipäät olivatkin muuttuneet isoksi lahoksi kasaksi ja sitten siihen, kun mies näki alustavat sommitelmat ja kyhäelmät suunnitelma B:stä. Hän kuulemma aitaa saunan pation itse, joskus kevään aikana. Ja sen on sitten tosissaan parempi tapahtua!

Toisaalta tämä oli helpotus: sehän on ihan hyvä lopettaa vasaroinnit ja muut viimeistään silloin, kun naulanpää ja sormenpää alkavat ottaa osumaa sulle-mulle-systeemillä. Alkoihan tuolla sateessa ja tuulessa puuhastelu jo käydä muutenkin hermoille.

Projektin kaatumisen jättämää aukkoa oli tietysti pakko alkaa heti täyttämään jotenkin. Onneksi tiedossa oli paljon siistejä sisähommiakin, vaikkapa tällaista:

Värikästä se on, mutta mitä se on? Siitä lisää ensi kerralla!

Hyvää tätä päivää!