Leikisti tarpeellinen.

Oikeasti vaan niin ihana, että oli pakko ostaa. Oli leikisti tarpeellista myös ottaa oikeasti tarpeettoman paljon kuvia.

 

Hän tarttui matkaani marketin kukkahyllystä, jossa ei ollut saanut sen kummempaa nimeä kuin begonia. Onkohan hän kenties jonkin sortin ruusubegonia? Näin luulisin, vaikka vähän erimalliset kukat tässä mielestäni on, kuin sellaisessa ruusubegoniassa, jonka varmuudella ruusubegoniaksi tunnistan. Lehdet ovat päältä syvän tummanvihreät ja alta ruosteisen rusehtavanpunertavat, korkeutta kukkasella on kokonaisuudessaan sellaiset 20 senttiä.

Jos joku tämän täsmällisemmin ja varmemmin tunnistaa, saa toki kertoa. Kiitos jo etukäteen!

Hankinnan muka-tarpeellisuuden selitin itselleni sillä, että onnistuin tappamaan sen aiemmin ostamani muurikellon ja näin jäi yksi kammottavan tyhjä ruukunpaikka täytettäväksi. En tiedä, mitä tein väärin, mutta sinne meni, mistä ei ole paluuta. Kukka heitti henkensä oikeastaan kahdesti ja ensimmäisen kerran jälkeen sain kaverin vielä elvytettyäkin, mutta tokalla kerralla en enää edes yrittänyt. Päätin, että se oli liian vaikea hoidettava mulle, kun ei kerran helpolla tultu toimeen. (Tai voihan se olla, että mä olin vaan huono hoitaja, mutta eihän sellaista voi ääneen epäillä.)

 

Toivottavasti me päästään yhteisymmärrykseen tämän begonia-ihanuuden kanssa. Hän on niin kaunis, että kovasti haluaisin pitää hänet elossa mahdollisimman pitkään.

Niin että suloisen vaaleanpunaista ja ihastuttavan hurmaavaa keskiviikkoa vaan teillekin!

Työn alla.

Jos mun pitäisi etsiä itsestäni joku vika tai mainita jokin ominaisuus tai piirre, joka eniten ottaa aivoon, ei pitkään täytyisi miettiä. Valinta olisi melko helppo. Se olisi se kärsivällisyyden puute. Raaka fakta on se, etten jaksa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan kovinkaan pitkään. Välissä on yleensä pakko pitää taukoja, ottaa vähän etäisyyttä siihen tekemiseen ja jatkaa vaikka jotain toista puuhaa, koska muuten hutiloin äkkiä valmiiksi.

 

 

Tällä hetkellä työn alla on pikaisesti laskettuna 14 sekalaista projektia. Ja ne ovat siis "aktiivisesti" tekeillä ja osa sisältää useampia sivuprojekteja tai koostuu monesta pienestä jutusta. Sellaisiakin töitä on, joita olen tehnyt ajatustasolla tai joiden aloittamista olen jo vähän valmistellut. Niitäkin on monta. Esimerkiksi sivupalkin tulevia-listalla koko ajan hengaillut lampunvarjostin on ollut toteuttamista vaille valmiina yhtä pitkään kuin olen blogia pitänyt.

 

 

Sitten on tietysti myös niitä ikuisuusprojekteja, kuten tytön huone tai appiukon hallissa ainakin kaksi vuotta pyörinyt keinutuoli, jonka maalaaminen on innolla aloitettu ja muutaman sutaisun jälkeen ihan varoittamatta jätetty kesken. Ja on siellä keinutuolin seurana myös sänky ja sohva. Jätän ne suosiolla sinne puoliunohduksiin tai en ainakaan missään nimessä tuo niitä vielä kotiin odottelemaan ja lisäämään paineita tehdä ne hätähätää alta pois.

 

 

Keskeneräisiä hommia lojuu valehtelematta joka huoneessa. Voitte vain kuvitella, minkä näköinen tämä huusholli monesti on. Varsinainen työmaa-alue, asiattomilta pääsy kielletty. Yllätysvieras on mulle ihan kauhun paikka.

 

 

Anteeksi valittava avautuminen, toivottavasti kiinnititte enemmän huomiota kuviin! Niissä on pieniä maistiaisia tämänhetkisistä keskeneräisyyksistä, jotka esittelen kokonaisuudessaan sitten, kun joskus (toivottavasti lähitulevaisuudessa) saan ne valmiiksi. Eli kunhan ensin otan etäisyyttä niihin, tarkastelen niitä sitten uusin silmin ja teen todennäköisesti paljon huolellisemmin loppuun.



 

Hyvää maanantaita teille ja iloa alkaneeseen viikkoon! Tänään jatkan ainakin kahta isoa projektia!

Kaksi vaihtoehtoa.

Harmikseni totesin, että ei se talvi toivomalla lopu. Eikä sittenkään, vaikka ottaisi pienen varaslähdön kevääseen. Ajattelinkin, että eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa: nauti tai kärsi. Yritän sitä ensimmäistä, edelleen, vaikka tämä valkeus ja kylmyys alkaa jo tosissaan kyllästyttää.

 

Tässäpä siis muutamia viikon vanhoja räpsyjä takapihalta.

 

 

 

 



 

 

 

 

 

Jos ei luonnon kauneudesta ole apua, niin helpottavaa on ainakin tieto siitä, että tammikuu on pian ohi!

 

Hyvää viikon jatkoa ja kärsivällistä kevään odotusta kaikille sekä tervetuloa uusille lukijoille!

Vastauksia kysymyksiin.

Sain Geraniumilta vastattavakseni 11 puutarha-aiheisen kysymyksen haasteen. Kivaa! Mielelläni vastailen, vaikka pihamme ei vielä mikään puutarha olekaan.

Kuvitus enemmän tai vähemmän vastauksiin liittyvää.

1. Suositko jonkinvärisiä kukkia, hyljeksitkö jotakin toista väriä?

Mua melkein hävettää vastata tähän. Olen aivan totaalisen ihastunut vaaleanpunaisen ja pinkin sävyihin. Siis iki-inhokkeihini. Pikkutyttönäkään en pitänyt niistä, mun lempivärini oli vihreä (on muuten edelleen, vaikka moni varmaan luulisi, että musta). Kovin yllättävää, mutta näin se vaan on. Olen hamstrannut siemeniäkin hirveän pinkkipainotteisesti. Myös punaiset ovat aina hyvä valinta. Keltainen on mulle hankala väri.

 

 

 

 

2. Mikä on lempipensaasi?

En ole vielä löytänyt niin kivaa pensasta, että voisin sitä kutsua suosikikseni, mutta esimerkiksi norjanangervo on kukkiessaan hyvin sievä.

3. Onko kukkapenkeissäsi luonnonkasveja?

Muutamia jo on ja jonkin verran enemmänkin tulee olemaan.

4. Kaikkien aikojen paras puutarhaohjelma?

Katson niin vähän mitään ohjelmia, että en oikein osaa vastata tähän. Jos joskus kuitenkin erehdyn selailemaan kanavia ja joku puutarhaohjelma sattuu tulemaan, jään usein hetkeksi seuraamaan ja inspiroitumaan.

5. Montako pussia siemeniä ostat vuosittain?

Noh, sanotaan nyt vaikka näin, että tulevalle kesälle olen ostanut huomattavan paljon enemmän, kuin mitä viime kesälle ostin. Määrä tasoittunee, kunhan tämä aloittelijan hillitön innostus ja pakko-saada-puutarha -tunne antaa myöten.

6. Harrastatko huonekasveja?

Toistaiseksi enemmän kuin puutarhakasveja, mutta en siinä määrin, että kasvattelisin mitään erityishoitoa vaativaa. Pidän helpoista ja "itsekseen kasvavista" kasveista sekä sisällä että ulkona. Mulla oli jo joskus teininä huoneessani omat kukat, joita itse myös hoidin. Tykkään siitä, että sisälläkin on jotain elävää ja vihreää. Kasvit tuovat mielestäni kodikkuutta ja ne ovat tärkeä osa sisustusta. Mun olisi jotenkin tosi vaikeaa viihtyä omassa kodissani ilman niitä.

7. Onko kotonasi tekokukkia?

Kesäisessä ovikranssissa on tekomurattia ja muutama tekoruusu. Ei muita.

8. Milloin alkaa kevät?

Lasken sen alkavaksi maaliskuussa, mutta henkilökohtaisen kevääni olen jo aloittanut.

 

 

 

 

9. Puutarhagurusi?

Te kaikki ihanat, taitavat, inspiroivat, kannustavat, mahtavat ja multasormiset puutarhablogistikollegat siellä! Teiltä olen saanut niin paljon enemmän ideoita, vinkkejä, ajattelemisen aihetta ja mukavaa palautetta, kuin mistään muualta.

10. Selkeää vai rönsyävänrehevää?

Jaa, tämä oli paha. Selkeät rajat, joiden sisäpuolella rönsyää rehevästi? Molempi parempi, kumpikin miellyttää silmää puutarhasta ja sen yleisilmeestä ja/tai miljööstä riippuen. Uskoisin, että tässäkin asiassa isotkin kontrastit voivat olla kauniita ja mielenkiintoisia. Esimerkiksi modernin ja pelkistetyn kivitalon tontille tehty runsas vanhanajanperenna- ja luonnonkukkapuutarha saattaisi näyttää älyttömän hyvältä!

11. Onko puutarhassasi marjapensaita?

Mustaherukka löytyy ja toivottavasti tulevaisuudessa myös punainen. Ja karviaisia haluan myös!

Haaste pitäisi laittaa eteenpäin, mutta nyt en laita, koska tämä on kiertänyt jossain muodossa jo niin monessa blogissa. Jos joku kuitenkin haluaa näihin kysymyksiin vastata, niin mun puolestani ollos hyvä vaan!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Maustepurkkituunaus.

Askartelin tuossa eräänä päivänä keittiön maustekaapin sisällön miellyttävempään ulkoasuun. Kyllästytti niin katsella niitä Meiran etikettejä, vihreitä korkkeja ja satunnaisia ärsyttäviä irtopussukoita, jotka hyppäsivät silmille tai joskus kattilaankin, kun kaapin oven avasi.

Meiralaisten kavereiksi otin muutamia vauvanruokapurkkeja päästäkseni eroon niistä hyppivistä pusseista. Olivat muuten ihan järkyttävän tiukassa ne vanhojen etikettien liimat, pitkään ja hartaasti niitä sai liotella pois! Uusiksi etiketeiksi yhdistelin jämätapetteja ja tulostettuja, kahvilla vanhennettuja nimilappuja. Liimasin ne ensin purkkien kylkiin ja lopuksi vedin kontaktimuovit päälle. Kannet oli tietysti pakko suihkia mattamustalla.

Ihan kiva lopputulos mielestäni, ainakin ovat paljon paremmat kuin alkuperäiset purkit. Saavat kelvata siihen asti, kunnes joskus hamassa tulevaisuudessa raaskin törsätä esimerkiksi näihin purkkeihin ja dymoon.

Huomasin, että olin unohtanut mainita edellisen postauksen listassa parit siemenet: korallikeijunkukka ja tarhasalkoruusu. Asia on nyt korjattu ja nämäkin löytyvät samasta listasta.

Mukeissa on jo melkoisen monta innokasta pikkuista! Tällaisia söpöläisiä!

 

 

Aurinkoista viikonlopun jatkoa teille!

Varaslähtö!

Saa nauraa.

Mä en enää malttanut odottaa, en sitten mitenkään päin. En vaan voinut. Mun oli ihan pakko toimia ja ottaa pieni varaslähtö kevääseen.

Vaikka kuinka koitin etsiä siemenlaatikostani tammikuussa kylvettäviä ihanuuksia, aikaisin suositeltava esikasvatuksen aloitusajankohta oli helmi-maaliskuussa. Argh! Niitä mä sitten kuitenkin laitoin. Helmikuuhan on ihan lähellä.

Mukeista löytyy seuraavanlaisia siemeniä:

• Daalia 'Decorative Giants' -sekoitus
• Keijunmekko 'Purple Bells'
• Kelloköynnös violetti ja valkoinen
• Keisarinelämänlanka 'Scarlet O'hara'
• Mummonpalsami -sekoitus
• Tarhaorvokki 'Amber Kiss F1'
• Kuisma 'Silvana'
• Vuorenkilpi
• Korallikeijunkukka 'Ruby Bells'
• Tarhasalkoruusu 'Summer Carnival' -sekoitus

Taas on kolmasosa keittiön ruokapöydästä varattuna. Valona on pöydän päällä olevan valaisimen hehkulamppu ja suunnilleen metrin päässä sijaitseva eteläikkuna. Näillä mennään, on se aiemminkin onnistunut. Toivotaan parasta!

Seuraavat kylvökset teen sitten maalis- ja huhtikuussa, joten siihen mennessä pitää keksiä joku fiksu lisätila näille kavereille. Muuten tulee tungosta ja meiltä loppuu ruokailutila kesken.

Kyllä voi ihminen olla hullu..

Väri(nokkos)terapiaa.

Koska ulkona on vielä kovin yksitoikkoisen sävyistä, ajattelin ilahduttaa teitä ja siinä samalla itseäni pienellä väriterapialla. Tämän istunnon tarjoaa eräs ikisuosikeistani, ihana ja monenkirjava värinokkonen.

Olkaa hyvät!

 

 

 

 

 

 

Kuvat on otettu viime keväänä ja kesänä. Tällä hetkellä nokkosissa ei ole paljoa kuvattavaa, koska niiden värikkyys on paljolti sidoksissa valon määrään. Siellä ne eteläisillä ikkunalaudoilla odottelevat aurinkoa ja kitkuttelevat talven yli päästäkseen taas kesällä loistamaan. Ovat siis monivuotisia ja kelpaavat myös huonekasveiksi, vaikka usein ovatkin kesäkukkina kasvatettuja.

Varoituksen sanana ja kuvana seuraavaa: värinokkonen tosiaankin kaipaa valoa isolla veellä. Oman kokemukseni mukaan valonsaanti on erityisen tärkeää sisätiloissa kasvatettaessa: mitä aurinkoisempi ja paahteisempi paikka, sitä komeampi väritys ja tuuheampi kasvutapa.

Kokeiltu on myös pohjoisikkunalla kasvattelua, ei toimi. Eikä värinokkosta välttämättä kannata kukkien vuoksi kasvattaa. Eivät ole ulkonäöllä siunattuja..

Mukavaa, iloista ja värikästä sunnuntaita teille!

Pipotehtailua taas.

Jouduin/pääsin jälleen piponvirkkaushommiin, kun totesin, että ne aiemmin virkatut ja melkein kaikki muutkin tytön talvipäähineet alkavat käydä pieniksi. Tein tälläkin kertaa kolme erimallista ja -tyylistä pipoa, joiden pitäisi mahtua päähän koko lopputalven.

 

 

 

 

Itse olen niin tykästynyt tuohon mustavalkoiseen läppäpipoon, että melkein harkitsen tekeväni itselleni samantapaisen. Mikä on teidän lempparinne?

Asiasta viidenteen: eräs odotettu paketti on saapunut! En vielä avannutkaan sitä, vaikka olisi kieltämättä tehnyt mieli kasata hökötys saman tien. Kasaamisen pitäisi olla helppoakin, mikäli noita kuvia ja tekstiä uskoo.

Tänään ohjelmassa onkin siemenboksin katselua sillä silmällä, että mitäs sen sisällöstä voisi tai kannattaisi alkaa esikasvatella mahdollisesti jo nyt.

Tammi, helmi, maalis, huhti, touko, K E S Ä..

Oikein hyvää ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille!

Pötkötyyny ja haastetunnustus!

Lupailin tehdä ohjeistuspostauksen pötkötyynystä, joten tässä tulee. Tyyny saattaa näyttää hankalalta tehdä, mutta todellisuudessa se on aika helppoa. En mäkään niitä muuten jaksaisi väsäillä.

Tarvikkeet:

• Ompelukone ja -lankaa
• Nukkumakäyttöön kelvottomaksi möhnääntynyt tyyny
• Vaahtomuovinpätkä (n. 7x7x45cm)
• Kangasta (ja koristeita) ja nauhaa
• Mittanauha
• Sakset
• Nuppineuloja
• Karhulankaa tai muuta paksuhkoa lankaa tai ompelulankaa moninkertaisena ja neula

 

 

Otetaan tyyny, vaahtomuovi, karhulankaa ja neula. Ommellaan tyynyn lyhyet sivut kiinni toisiinsa niin, että vaahtomuovi jää tyynyn sisälle. Ihan sama, vaikka ommel olisi ruman näköistä. Tärkeintä on, että se on tiukkaa ja pitää pötkön kasassa.

 

 



Mitataan pötkön ympärys ja pituus, otetaan huomioon saumanvarat ja sen mukaan leikellään kangas sekä mahdolliset koristeet. Tähän meni kangasta suunnilleen 50x80cm pala.

Ommellaan ensin mahdolliset koristeet pohjakankaaseen kiinni. Jos käyttää kovin ohutta kangasta tai esim. pitsiä, on viisasta laittaa myös vuorikangas, joka sekin on helpointa kiinnittää päälliskankaaseen tässä vaiheessa.

Siistitään lyhyet sivut tarvittaessa. Käännetään kaksinkerroin oikeat puolet vastakkain ja ommellaan pitkältä sivulta kiinni.

Nyt on makkara ja (hieman liian tiukka) makkarankuori.

 

Otetaan sävyihin sopivaa kangasta kaksi n. 20x20cm palaa, pyöristetään vähän ja saumuroidaan tai siksakataan reunat.

Seuraava vaihe kannattaa toki tehdä niin, että tyyny ei ole vielä päällisen sisällä. Tein vaikean kautta, jotta ohje olisi havainnollisempi.

Tehdään pötkön molempiin päihin nauhakujat, jotka jätetään parin sentin matkalta auki nauhan päitä varten. Jos tämän tekee niin, että nauha on valmiiksi kujan sisällä, on oltava varovainen, ettei ompele nauhan päältä. Nauhan voi vetää kujaan myös jälkikäteen esim. virkkuukoukun avulla.

Asetellaan ne aiemmassa vaiheessa pyöristellyt palat siististi paikoilleen pötkön päihin, kiristetään nauhat ja solmitaan rusetille. Koristellaan vaikka helmillä, jos niin halutaan.

 

 

Ai se onkin jo valmis?! No hitto. Jäädään koukkuun ja tehdään lisää?

 

 

 

 

Pötkötyynyjä voi tehdä monenlaisia, vain mielikuvitus (ja kärsivällisyys) on rajana.

 

Tätä on alkuvaiheessa jaksettu koristella "vähän" enemmän. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun viitsin nähdä näin paljon vaivaa, mutta lopputulos on upea, vaikka itse sanonkin.

 

 

 

 



Tyynystä voi tehdä myös karkkimallisen leikkaamalla kankaan vähän ylimittaiseksi ja lopuksi solmimalla päät nauhoilla.

 

 

 



Päät voi tietysti ommellakin umpeen. Tällaiseen tyynyyn kannattaisi varmaan laittaa vetoketju. Itsehän en laittanut, koska en oikein osaa vetskareita ommella. Hankaloittaa pesemistä ja hankaloitti myös toisen pään ompelua, kun tyyny oli pakko pitää päällisen sisällä.

 

Mutta siinäpä se.

Sain ihanan haastetunnustuksen Tää ois tän koti -blogin Kirsiltä. Paljon kiitoksia, itselläsi on kaunis blogi!

Tunnustuksen säännöt: Kerro 8 asiaa itsestäsi, jaa tunnustus 8 bloggaajalle ja ilmoita heille siitä.

1. Olen hyvä/varoittava esimerkki siitä, millainen ihmisestä voi tulla, kun asuu keskellä ei-mitään, hengailee kaiket päivät kotona lapsen kanssa ja liikkuminen on suurelta osin jonkun toisen ajokortin varassa. Onneksi olen sentään osannut välttää mökkihöperöitymisen ja keksiä itselleni liikaakin tekemistä.

2. Itselläni ei siis ole ajokorttia, enkä tiedä tuleekokaan, koska pelkään liikennettä (tai tietynlaisia ihmisiä siellä liikenteessä) ihan älyttömästi.

3. Olen kuitenkin todella iloinen keskellä ei-mitään asumisesta ja sopeutunut tilanteeseen yllättävänkin hyvin. Varsinkin, jos otetaan huomioon se seikka, että olen kotoisin Helsingistä.

4. Kun muutin tänne, en ollut koskaan nähnytkään koko paikkaa. Mulla oli pari laukkua mukana ja sellainen fiilis, että tämä on oikein. Niin olikin: kolmatta vuotta onnellisesti naimisissa, ihana tytär ja oma rakas koti ei voi olla väärinkään.

5. Olen ehdottomasti aamuihminen. Mitä varhaisempi aamu, sitä virkeämpi olen ja sitä enemmän jaksan ja haluan puuhastella kaikenlaista. Jos en saa aamulla omaa hetkeä, edes ihan pientä, olen äkäinen koko päivän.

6. Olen ehdottomasti myös kissaihminen. Kissa vai koira? Kissa. Piste. Mies vastaisi samaan kysymykseen toisin.

7. Mua ei henkilökohtaisesti kauheasti haittaa, vaikka kodin lattioilla olisikin pari pölypalleroa. Se taas häiritsee huomattavan paljon, jos tavarat ovat epäjärjestyksessä. Mielestäni kaikelle pitää olla paikka ja kaiken pitää pysyäkin paikallaan/löytää takaisin paikalleen.

8. Lempivuodenaikani on jostain syystä talvi. Toisaalta se on myös se kaikkein inhottavin vuodenaika. Se alkaa aina joko liian aikaisin tai liian myöhään, on joko liian luminen tai liian musta, siihen kyllästyy liian äkkiä ja se loppuu liian hitaasti.


Tunnustus haasteineen lähtee täältä eteenpäin seuraaviin blogeihin:

• Hannala
• Tontti 559 m²
• Kolmen Tähden Koti
• Ihan pihalla ja välillä sisällä
• Mäntylä
• Pikku-ketun puuhamaa
• GARDENIA
• Nettimartan pihapiiri